SOCIAL MEDIA

torstai 26. tammikuuta 2023

Mitä minulle kuuluu?

Tärkeä kysymys. Etenkin sinulle, jolla on luontainen tapa asettaa omat tarpeesi usein viimeiseksi jos kaikelta muulta ehtii tai jaksaa. Tiedän, että olosuhteet voivat siihen pakottaa tai ainakin vaikuttaa vahvasti ja silloin sitä ehkä harvemmin pysähtyy miettimään. Ajan kuluessa huomaan, että mietin asiaa itse aina uudesta näkökulmasta ja opin itsestäni jotakin uutta.

Viime syksynä kun meidän nuorin aloitti ensimmäisen luokan, havahduin jälleen siihen kuinka aika on kulunut niin nopeasti. Kaikki lapset ovat nyt koululaisia ja oppivat koko ajan yhä itsenäisemmin tekemään asioita. Välillä huomaan pohtivani, mitä pitäisi tehdä kun tulee niitä hetkiä jolloin kukaan ei tarvitse tai pyydä mitään. Melko ristiriitaista kun miettii aikaa jolloin kaipasi sitä, että saisi edes hetken olla vaan tekemättä mitään. Arki muovaantuu jatkuvasti ajan kuluessa ja lasten kasvaessa. Toisinaan muutokset ovat niin hienoisia ettei niitä edes huomaa hektisen arjen keskellä ja välillä ajan kanssa ne pysäyttävät ajattelemaan asioita syvemmin. 

Monesti voimattomuuden tunne saa herätettyä itsessäni syyllisyyttä ja huonommuuden tunnetta. Olen oppinut monessa asiassa olemaan armollisempi itseäni kohtaan, mutta se siinä onkin ettei se ajatusmalli pädekään automaattisesti joka asiassa. Automaatiolla tapahtuvat toimintamallit ja niiden löytäminen erilaisissa tilanteissa voi olla haastavaa. Miten ja mitkä asiat nousevat pintaan ja milloin? Miten ymmärtää ja korjata haitallinen ajatus- ja toimintamalli? Itse en tähän olisi pystynyt ilman apua ja voin sanoa, että yksi elämäni parhaimmista päätöksistä on ollut terapiassa käyminen.

Meistä kukaan ei voi välttyä elämän kolhuilta ja meillä jokaisella on haitallisia ajatus- ja toimintamalleja. Toisilla enemmän ja toisilla vähemmän, halusimme tai emme. Toisille on helpompi ottaa niistä koppi, kun taas toiset eivät usko koko asiaan ja kieltävät sen itseltään tietoisesti tai tiedostamatta. Tähänkin kaikkeen on syy, miksi jokainen meistä reagoi omalla tavallaan. Koko elämä on muovannut meistä sen mitä tällä hetkellä olemme. Usein kuitenkin kuulee ettei menneillä asioilla ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Tunne siitä voi olla todellinen, mutta ei monestikaan vastaa todellisuutta.

Mitä minulle kuuluu? -On tärkeä kysymys meille jokaiselle. 

Muistan joskus miettineeni, mitä kaikkea tekisin sitten kun aikaa on hieman enemmän. Viime aikoina olen nostanut mieleeni jälleen nämä ajatukset ja pohtinut olisiko nyt aika toteuttaa niistä joitakin. Me jokainen käytämme aikamme erilailla, mikä kenellekin parhaiten sopii, missäkin elämäntilanteessa.  Nyt olen arjessa antanut hieman enemmän aikaa itselleni ja miettinyt mitkä asiat voisivat olla toisin. Pieneltäkin tuntuvat asiat ja muutokset voivat saada aikaan paljon.

Yksi haitallinen ajatusmalli itselläni on joskus ollut juuri se, että itsensä asettaminen aina viimeiseksi olisi jollain tapaa oikein ja epäitsekästä. Siksi itseymmärryksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääminen onkin ollut tärkeää. Se keventää huomattavasti elämää ja silloin pystyn olemaan paras versio itsestäni myös läheisilleni.♡











 

lauantai 31. joulukuuta 2022

Meidän Joulu 2022


Meidän joulu alkoi perinteiseen tapaan riisipuuron keitolla ja samalla arvuuteltiin kuka mahtaa löytää puurostaan mantelin tänä vuonna. Kuopus sai mantelin ja esitti toiveen mielessään. Mitä mahtoi toivoa?
Aamuun mahtui myös iloista jännitystä, kun joululahjat löytyivät ja jokainen sai valita yhden lahjan avattavaksi.

Aamulla olimme myös koko perheen joulukirkossa, jonka jälkeen kävimme tyttäremme haudalla toivottamassa hyvää joulua.





Tänä vuonna veimme tyttäremme haudalle tuijan, minkä koristelimme köynnösvaloin ja kauris-koristein sekä sytytimme kynttilät. Omat vanhempani olivat käyneet haudalla jo edellisenä päivänä ja tuoneet jouluisen koristeen sekä sytyttäneet myös kynttilät.



Kotiin palattuamme laitoimme saunan lämpiämään ja aloimme valmistelemaan jouluruokia. Olimme valmistelleet osan ruoista jo edeltävänä päivänä, jotta aattona jäisi enemmän aikaa yhdessä olemiseen. Saunan jälkeen katoimme pöydän, nautimme hyvästä ruoasta pitkän kaavan mukaan.







Joulun jälkiruokapöytä koostui tänäkin vuonna mm. rahkakakusta, erilaisista juustoista ja hilloista, piparkakuista ja suklaasta.

Lahjat jaettiin ja avattiin heti kahvittelun jälkeen. Tätä lapset olikin jo kovasti odottaneet ja miten ihana onkin seurata lasten riemua lahjoja avatessaan.






Toivon, että sinulla oli myös mukava joulu♡














 

tiistai 22. marraskuuta 2022

Isänpäivä



Isänpäivän aamuna katoimme lasten kanssa pöydän olohuoneeseen, kuten tavallisesti. Tarjolle laitoimme täytettyjä sämpylöitä, vohveleita sekä mieheni lemppareita, kuppikakkuja. Luonto ja eräily on lähellä mieheni sydäntä, joten koristelin kuppikakut mustikoin ja luonnonläheisin värein. Maljakkoon laitoimme vielä pari havunoksaa.

Lapset odottavat aina innolla, että saavat mennä herättämään isän ja antaa omat korttinsa sekä lahjansa. Lasten omatekemät ovatkin niitä parhaimpia ja rakkaimpia. Meidän isänpäivään kuuluu myös kiireetön yhdessäolo.









Isänpäivä on täynnä ikuista ikävää ja surua, mutta myös suurta rakkautta ja kiitollisuutta.♡













 

perjantai 11. marraskuuta 2022

Karkki vai kepponen?

Halloween tuli, oli ja meni, mutta juhlia on mukava fiilistellä aina myös jälkeenpäin. Meidän perinteisiin on kuulunut pitää pienimuotoiset, teemaan sopivat juhlat ja niin tänäkin vuonna. Asujen ja maskeerausten suunnittelu ja toteuttaminen on myös yksi tämän juhlan kohokohdista.

Karkki vai kepponen? - kierros tehtiin tyttöjen kanssa iltasella ja tänä vuonna olikin väkeä liikkeellä enemmän kuin aikaisempina vuosina mikä yllätti positiivisesti.












Millainen Halloween teillä oli vai oliko ollenkaan?







 

tiistai 20. syyskuuta 2022

Liian henkilökohtaista?







 Hiljattain silmiini osui jälleen kommentti - Miksi pitää kertoa noin henkilökohtaisesta asiasta? Tällä kertaa kommentti ei ollut osoitettu minulle, mutta hyvin samankaltaisessa asiayhteydessä, läheisen menetys ja suru. Olen aiemminkin pohtinut tätä asiaa ja varmasti siitä kirjoittanutkin, mutta miksi tuollaista tarvitsee kysyä noin negatiiviseen sävyyn? Jokaisella meillä on omat rajamme ja on hyvin luontevaa, että ne ovat verrattain erilaiset. Mutta samalla voisi kysyä miksi yleensä sitten elämästä puhutaan yhtään mitään jos huomioisimme ihan jokaisen asettamat rajat koko yhteiskunnassa?

Kaikkea aina ei tarvitse ymmärtää, mutta toisen itselleen asettamaa rajaa ei tule kuitenkaan polkea. Jokaisella on syynsä miksi kertoa itsestään tiettyjä asioita ja mitä jättää kertomatta, mutta syyt siihenkään ei ole muiden asia ellei asianomainen niitä itse halua julki tuoda. Monesti olen törmännyt myös omakohtaisesti, siihen, että ihmisiä kiinnostaa "motiivit avautumiseen", mutta eivät kysy kuitenkaan sitä suoraan minulta itseltäni. Olen kyllä hyvin useasti tuonut esille syitä miksi kirjoitan ja puhun lapsen kuolemasta ja surusta.

Olen viime aikoina myös pohtinut, että miksi itse jään toisinaan jumiin tällaisiin kommentteihin. Sillä ei ole ollut koskaan merkitystä onko kommentin saaja minä itse vai joku minulle tuntematon. On vaikea ymmärtää negatiivista kommentointia etenkään tällaisessa asiayhteydessä. Tiedän, että onhan siihenkin jollain syynsä ja ymmärrän sen. On kuitenkin eri asia ymmärtää kuin hyväksyä. Olen pyrkinyt sisäistämään yhä enemmän sitä tosiasiaa, että esimerkiksi itseeni kohdistuva negatiivinen kommentointi ei kerro minusta vaan juurikin itse kommentoijasta ja hänen ajatusmaailmasta. Riittää, että itse tiedän miten asia oikeasti on. On myös minun valinta, miten otan kommentin vastaan. 

Meillä kaikilla on tässäkin asiassa paljon eroavaisuuksia. Moni asia on vaikuttanut siihen miten kukin otamme vastaan meihin kohdistuvaa negatiivista kommentointia. Annammeko sen vaikuttaa meihin ja kuinka laajalti tai syvästi. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita tästä puhuttaessa, että kenelläkään olisi oikeutusta puhua toisilla miten haluaa ja se täytyisi vain itse kestää. Tämä pätee myös toisinpäin. Jos minun kokemus ja siitä kertominen herättää lukijassa niin negatiivisia tunteita, että hän päätyy kommentoimaan ja tuomaan sen julki, on taustalla todennäköisesti jotain ihan muuta. Jotain mikä ei millään tavalla edes liity aiheeseen. Tällöin se ei ole minun vastuulla, mitä tunteita se herättää hänessä.

Pysähdytkö sinä miettimään miksi jonkun toisen tekeminen herättää sinussa niin vahvoja tunteita? Onko kyse oikeasti juuri siitä vai pohjimmiltaan jostain ihan muusta? Toisinaan on vaikea tavoittaa asioita, mitkä triggeröi ja saa aikaan tunteita, jotka eivät liitykään itse asiaan. Ne monesti ovat niin nopeita ja automaattisia ettei niitä itse edes kerkeä huomaamaan ellei niitä ala tosissaan pohtimaan syvemmin. Niiden ymmärtäminen voi viedä pitkänkin aikaa eikä kaikkea pysty itsenäisesti edes löytämään.

Itseäni on aina kiinnostanut paljon miten ihmisen mieli toimii ja on yhteydessä kehon kanssa. Itsensä ymmärtäminen auttaa ymmärtämään monesti myös muita ja toisinpäin. Itseään voi kehittää ja oppia ymmärtämään loputtoman paljon koska emme tule koskaan olemaan valmiita tässä elämässä. On mielenkiintoista mitä kaikkea taustalla voi olla, miksi päädymme toimimaan tietyin tavoin. Usein sanotaan, että nykyään kaikesta aina joku pahoittaa mielensä. Onko se todellisuudessa näin vai onko taustalla jotain enemmän kuin vain paha mieli? Toisaalta ihmisillä voi olla tapana ajatella myös niin, että jokin selkeä käsillä oleva asia on syyseurausta miksi itse käyttäytyy tietyllä tavalla tai jokin herättää vahvoja tunteita. Tavanomaista on laittaa asioita nopeasti esimerkiksi stressin ja väsymyksen syyksi tai kaivaa esiin jokin pintapuolinen syy, enkä väitä ettenkö näin olisi tehnyt itsekin.

Joskus olen itse voinut vain todeta, että asia nyt vain ärsyttää ja siksi pintaan nousee tunne X jne. Tunteessa ei välttämättä edes halua pohtia asiaa tarkemmin. Onneksi siihen voi palata aina myöhemmin uudelleen ja ajan kanssa voi oppia tunnistamaan ja reagoimaan eri tavoin vastaavissa tilanteissa. Vanha hyvä neuvo on, että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Miksi siis kohdistaa negatiivisuutta toiseen jos hän ei asiansa kanssa edes liity omaan pahaan oloosi tai kokemukseesi? Tätä voisi miettiä, kun seuraavan kerran joku tai jokin saa sinussa nousemaan vahvoja tunteita. 









maanantai 22. elokuuta 2022

Pori, pieni reissu ennen arkeen paluuta




Muutama viikko sitten teimme pienen matkan Poriin perheen kesken. Ajatuksena oli tehdä vielä pieni reissu ennen koulujen alkua ja niin, että nauttisimme ajasta ilman minkäänlaista kiirettä. Emme suunnitelleet reissua juurikaan vaan menimme enemmän fiiliksen mukaan. 

Majoituimme Porin Original Sokos Hotel Vaakunassa, joka sijaitsee aivan Porin keskustassa torin laidalla. Sijainti on erinomainen, koska sieltä on vain kävelymatka useampaan koko perheen kohteeseen. Lähistöllä on esimerkiksi Pellehermanninpuisto, Kirjurinluoto, liikennepuisto Vinkkari, Porin taidemuseo ja Keski-Porin kirkko. 

Hotellista meille oli varattu Standard twin huone, jossa on kaksi erillistä vuodetta sekä Taidehuone, mikä on varustelutasoltaan samankaltainen kuin Superior huoneet. Sieltä löytyy iso parivuode ja lisävuodemahdollisuus sekä lisäksi tästä huoneesta löytyi myös kylpyamme, mikä onkin meidän perheessä aina erityisin odotettu. Huoneista on läpikulku toisiinsa välioven kautta. Huoneet ovat valoisia ja niistä on näkymät kadun puolelle. Kokonaisuus oli ihanan tilava ratkaisu meidän perheelle.

Taidehuoneen on suunnitellut ja sisustanut neljä satakunnan ammattikorkeakouluun kuuluvan Kankaanpään  taidekoulun opiskelijaa. Taideteemainen hotellihuone koostuu pysyvistä elementeistä, kuten seinä- ja lattiateippauksista sekä vaihtuvista näyttelyistä. Huoneessa yöpyjä saa myös tervehdyksen kirjekuoressa.


Hotelliin saapuessamme saimme ystävällisen ja lämpimän vastaanoton. Lapset huomioitiin todella hyvin ja he saivat mm. sarjakuvia, tehtäväkirjat ja värikyniä. Hotellista löytyy lapsille myös kiva leikkihuone, jossa on huomioitu myös aikuiset tarjoamalla ilmainen kahvi ja samalla voit rentoutua hierovassa tuolissa.





Huoneessa meitä odotti ihana ja herkullinen tervetuliaistoivotus.


Tiesitkö, että taidemaalari Akseli Gallen-Kallelan synnyinkoti on sijainnut tässä hotellin paikalla. Aikanaan hotellin edestä menevä katu oli nimeltään Torikatu, mutta se muutettiin Gallen-Kallelankaduksi taiteilijan muistoksi. Tällä paikalla on ollut kauppa-ja kahvilatoimintaa jo 1900-luvun alusta. Vuonna 1939 Satakunnan Osuuskauppa päätti purkaa vanhan kaupan ja kahvilan pois ja rakennuttaa paikalle hotellin. Vuonna 1939 hotelli- ja ravintolatoiminnan lisäksi rakennuksessa toimi mm. osuuskaupan pääkonttori, päivittäistavara kauppa (jossa nykyään toimii ravintola Amarillo), rautaosasto, kangaskauppa, maatalousosasto sekä osuuskaupan keskusvarasto, josta lähti tarvikkeita osuuskauppojen muihin kauppoihin. 

Hotelli toimi nimellä Hotelli Satakunta 51 vuotta. Siinä oli 30 huonetta, suurravintola Satakunta sekä osuuskaupan johtajiston asuntoja. Vuonna 1990 Pori sai upouuden Vaakunan, kun hotellin nimeksi muutettiin Sokos Hotel Vaakuna. Vuonna 2014 Sokos Hotel Vaakuna nimettiin uudelleen ja toimii nykyään nimellä Original Sokos Hotel Vaakuna.


Alkuillasta meille oli varattu pöytä ravintola Amarillosta, joka sijaitsee hotellin yhteydessä. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja asiakaslähtöistä. Koko perhe otettiin hyvin huomioon ja lapsille annettiin mm. väritystehtäviä odottelun ajaksi. Lisäksi allergiat käytiin hyvin tarkasti läpi tarjoilijan ja keittiön toimesta. 

Ravintola on sisustettu tyylikkäästi ja siellä oli todella upeita, harkiten tehtyjä yksityiskohtia. Tunnelma oli myös mukavan rento ja viihtyisä.



Tytöt valitsivat Junior burger -110g burgerpihvi, cheddarjuustoa, majoneesia j ketsuppia. Lisäksi salattia, vesimelonia, kurkkua ja ranskalaiset perunat.

- Annos oli todella reilun kokoinen ja maistui tytöille hyvin. Vesimeloni oli kiva lisä ja vastapaino suolaiselle.


Itselleni valitsin Salmon & scampi - Lohta, yrttipestoa, jättikatkaravun pyrstöjä ja Mexican Waldorf -salaattia. Lisäksi lämpimiä kasviksia ja perunalohkoja.

- Annos oli juuri sopivan kokoinen. Lohi oli erinomaisesti valmistettu, kuin myös jättikatkaravun pyrstöt. Kokonaisuus oli todella hyvä. Salaatti vaihdettiin mozzarellatikkuihin allergioista johtuen.

Frozen strawberry margarita -Mansikka, limemehu, mansikkasiirappi.

- Kaikki coctailit sai moctailina eli alkoholittomina versioina mikä yllätti todella postiivisesti. Frozen strawberry margarita moctail oli todella hyvää ja raikasta. Aivan ihana.


Mies ja poika valitsivat listalta Flank steak -Reilu pihvi flank steakista ja savu-punaviinikastiketta. Lisäksi lämpimiä kasviksia ja bataattitikkuja.

-Herkullinen lautanen. Liha oli mureaa ja suolaista sekä pippurista, joten makeampi punaviinikastike sopi mainiosti tähän. Bataattitikut olivat rapeita ja kasvikset olivat hyvä lisä kaiken kaikkiaan. 


Kiitos vielä hyvästä ruoasta sekä erinomaisesta palvelusta.


Ensimmäinen päivä kului mukavasti kaupungilla nähtävyyksiä katsellen, hyvästä ruoasta nauttien ja rennosti ottaen hotellihuoneessa. 



Aamulla heräsimme melko aikaisin ja menimme aamupalalle. Aamiainen oli runsas ja herkullinen. Monipuolisesta kattauksesta löytyy erilaisia leikkeleitä, raikkaita hedelmiä, vastapaistettua leipää, lämpimiä ruokia ja makeita herkkuja.

Aamiaisen jälkeen lepäilimme hotellihuoneessa vielä hetken aikaa, ennen kuin kirjauduimme ulos ja suuntasimme kohti Yyterin hiekkarantaa. Päivän vietimme nauttien kiireettömästä yhdessäolosta, auringosta ja upeista maisemista, joissa todella sielu lepää.













Kiitos vielä hyvästä palvelusta Original Sokos Hotels Vaakuna Pori ♡ 
Meillä oli oikein mukava ja rentouttava reissu.