SOCIAL MEDIA

keskiviikko 3. kesäkuuta 2020

Laurou, pienille haaveilijoille. + Alekoodi


Kaupallinen yhteistyö:

Onko Laurou sinulle jo tuttu?
Laurou on suomalainen, rennon romanttinen lastenvaatemerkki. Nopeasti muuttuvien trendien sijaan, Laurou vaatteet ovat ajattomia. Ne ovat myös laadukkaita, kestäviä ja eettisesti valmistettuja sekä helppohoitoisia. Mallistoissa yhdistyvät suomalainen käytönnöllinen muotoilu sekä ripaus ranskalaista eleganssia. Tuotteita yhdistelemällä saat luotua erilaisia asukokonaisuuksia, jotka sopivat niin arkeen, kuin juhlaan.

Lauroun supervoima on rohkeus kuunnella intuitiota ja seurata unelmia. Lauroun visuaalinen maailma on klassisen kaunis ja taiteellinen, jonka yksi suurista innoittajista on baletin maailma.

Vaatteet ovat korkealaatuisia, eettisiä ja pitkäikäisiä sekä turvallisia. Tuotteet ovat pääosin ökotex 100-sertifioitua luomupuuvillaa.



ELSIE Dress, 4 O`Clock mekko oli yksi meidän ehdottomista suosikeista. Siinä on kauniisti istuva empire vyötärö, 3/4 hihat, niskassa hienostunut halkio ja liehuva helma. Kuosi on ihanan herkullinen ja raikas. Ihastuimme siihen heti. Asun kruunaa tietysti Lauroun ihastuttavat hiuspannat, joita löytyy monissa eri väreissä ja ne mätsäävät asuun, kuin asuun. Tämän mekon kanssa valitsimme ROSE Tulle Headband, Pastry pannat.


 


Myös nämä ISABEL Hame, 4 o'Cloc hameet ja BALLET Shirt, Pastry paidat olivat meidän suosikkeja. Tässä täyskellohameessa on samainen ihastuttava 4 o`Clock kuosi kuin aiemmin esitellyssä mekossakin. Säädettävä vyötärö takaa hameen hyvän ja mukavan istuvuuden.

Hameeseen on helppo yhdistää esimerkiksi tämä kaunis Ballet paita. Paidasta löytyy useita hempeitä ja herkullisia värejä. Tämän asukokonaisuuden kruunasi BEBE Tulle Headband, Ambrosia pannat.






 


Tytöt rakastuivat vaatteiden kuoseihin, hempeisiin väreihin sekä niiden mukavuuteen. Helmat hulmusivat kuvausten lomassa ja silminnähden tytöt olivat tyytyväisiä näihin valintoihin, kuin myös minä itsekin. Vaatteet ovat monikäyttöisiä ja todella sopivat niin arkeen kuin juhlaankin, lisäksi kaikki Lauroun vaatteet ovat helppo yhdistellä toistensa kanssa.

Sain myös teille jaettavaksi ALEKOODIN. Koodilla KESÄ20 saatte tuotteista -20% alennusta. Koodi on voimassa 31.7.2020 saakka. Lauroun verkkokaupasta löydät varmasti kauniit ja mukavat vaatteet arkeen kuin juhlaankin.

Aurinkoa viikkoon!



maanantai 1. kesäkuuta 2020

Kouluvuosi sai hienon päätöksen.


Nyt on kouluvuosi saatu päätökseen ja alkoi ansaittu kesäloma. Tämä kouluvuosi olikin erilainen, kuin koskaan aiemmin. Pari kuukautta kotiopetuksessa meni kaiken kaikkiaan ihan hyvin, kun vauhtiin päästiin. Pari viimeistä viikkoa käytiin vielä istumassa koulun penkillä ennen todistusten jakoa ja nyt voi huokaista. 

Nyt ei myöskään vietetty perinteisiä kevätjuhlia vaan lapset kävivät hakemassa koulutodistuksensa ilman vanhempia. Aamulla herättiin aikaisin ja vaikka tänä vuonna ei kevätjuhlia päästy viettämään yhteisesti perheen kanssa, niin siitä huolimatta lapset olivat täynnä iloista jännitystä. 






Todistusten lisäksi molemmat saivat kahdet diplomit ja esikoinen sai vielä Hymypoika-patsaan.
Olen niiiiin niin ylpeä meidän koululaisista.♡ 
Nyt nautitaan kesästä ja ensi syksynä meillä onkin sitten 2.- ja 5.-luokkalaiset.

Onnittelut vielä kaikille viskareille, eskareille, koululaisille, koulunsa päättäneille, ylioppilaille ja valmistuneille!

Ihanaa kesäkuun ensimmäistä päivää!





torstai 28. toukokuuta 2020

Perintö, mistä paljon puhutaan.


Aika ajoin tämä sama aihe nousee esiin milloin missäkin, niin lehdissä kuin jonkun omakohtaisena kokemuksena vaikkapa somessa. Nyt puhutaan juurikin siitä rahallisesta ja materiallisesta perinnöstä.
Aiheeseen perintö tuntuu liittyvän lähes poikkeuksetta se, että siitä riidellään enemmän tai vähemmän ja joskus jopa oikeudessa asti. Toki onhan niitä, kun asiat menee riidatta, mutta nämä on jäänyt erityisesti mieleeni. 

Olen miettinyt asiaa jonkin verran enemmän viimeisten vuosien aikana ja olen edelleen sitä samaa mieltä siitä, että suurempi perintö pitäisi olla täysin riippumaton rahasta tai materiasta. Mutta miksi ihmeessä se on jollekin niin tärkeää. Ymmärrän, että jollekin se tottakai voi olla elämää muuttava ja hyvä suunta vaikka uuteen elämään. Se on hienoa.

Sitten on taas he joilla asiat ovat ihan fine, mutta silti sitten tilaisuuden tullen otetaan kaikki mitä irti saa ja tapellaan jopa oikeudessa saakka siitä vanhasta senkistä. Tämä on nyt tällaista omaa pohdintaani enkä missään muodossa sano, että mielipiteeni on ainoa oikea. Kuitenkin olen itse sitä mieltä, että he jotka ovat rahansa ansainneet elämänsä aikana, ovat myös täysin oikeutettuja nauttimaan niistä ja elämästä.

Vanhempana tietenkin olisi hienoa jättää omille lapsilleen perinnöksi myös sitä varallisuutta, mutta en odota tätä kuitenkaan vaikkapa omilta vanhemmiltani. Elämästä pitää voida nauttia eikä vain ajatella mitä jättää joskus aikanaan varallisuutta jälkeensä.

En kiellä etteikö vaikkapa tällainen perintö poistaisi murheita elämästä, mutta enemmän uskon perintönä saatuihin oppeihin elämästä ja tuesta elämäni vaikeimpina hetkinä. Niiden puuttumista ei voisi korvata edes rahalla.

Jokaisella tapaukselle on oma tarinansa, hyvine ja huonoine puolineen. Mistä alunperin on tullut ajatus perinnön annosta ja miksi se edelleen on niin vahvana esillä. Tottakai on ilmeistä, että perinnön saa, mutta se, että sen antamista varten tehdään koko elämä työtä ja säästetään nauttimatta itse niin kovin paljoa.

Elämä on ainutkertaista ja muistuttelen itsekin aina, että muistakaa oikeasti nauttia elämästä. 
Niin pienistä kuin suuristakin asioista. 




maanantai 18. toukokuuta 2020

Kauhistus vai helpotus. Taas arki uusiksi.


Koulut avattiin viime viikon lopuilla ja etäopetus päättyi. Miltä tuntuu? 
Ensimmäinen ajatus oli, että näin lyhyen ajan takia se olisi jokseenkin huono idea. Tietysti riippuen ihan kaupungista ja missä päin Suomea asutaan, vaihtelevat myös tartunnan mahdollisuudet. Se ei tietenkään poissulje sitä, etteikö tartuntaa saisi siellä, missä tartuntoja on vähemmän raportoitu.
Altistuneita sitten voikin olla ja onkin huomattavasti enemmän.

Aika ristiriitaiset tuntemukset, eikö? Jo ensimmäisinä päivinä on koululaisia ja henkilökuntaa laitettu karanteeniin, mutta osalla koulu jatkuu. Itse olen mennyt päivä kerrallaan ja sen hetken tietojen mukaan menty. Meillä lapset olivat tuon kaksi kuukautta niin sanotusti neljän seinän sisällä, ilman kontakteja muihin. Kun päätös tuli, että koulut avataan, annoin meidän vanhimmalle lapselle luvan viettää aikaa ulkona parin kaverin kanssa muutamaa päivää ennen koulun alkua. Meidän tytöt onkin sitten viettäneet aikaa yhdessä.

Kouluun palaaminen ja kavereiden tapaaminen on ollut todella mahtavaa. Samalla myös meidän vanhempien tekeminen keveni "kotikoulun" osalta. Silti takaraivossa kytee ajatus, oliko tämä hyvä vai huono ratkaisu, että lapset jatkavat pari viikkoa koulua ennen kesälomaa. Se jäänee nähtäväksi, mutta toivotaan parasta.

Onneksi kesä on aivan nurkan takana ja aurinko auttaa jaksamaan hieman paremmin. Mietinkin monesti, että mitä jos korona olisi puhjennut alkusyksystä, juuri tuohon vuodenaikaan, kun alkaa olla pimeintä aikaa ja aurinkoa ei juuri näy. Onneksi ei, mutta olisi voinut olla kokonaan tulemattakin.

Vaikka koulut aukesivat ja kavereita voi nähdä hieman vapaammin, ei se kuitenkaan tarkoita, että palaamme normaali arkeen. Edelleen pidämme kiinni rajoituksista ja suosituksista. 

Millaisia ajatuksia tämä on herättänyt teissä muissa? Toki on vanhempia, joilla lapset ovat olleet lähiopetuksessa koulussa ja hoidossa, mutta nyt ovat jälleen lähes kaikki.

Mukavaa viikkoa!




lauantai 9. toukokuuta 2020

Äitienpäivä yllätti tänäkin vuonna


Vasta alkuviikosta havahduin siihen, että tänä sunnuntaina on äitienpäivä. Tiesin sen olevan lähellä, mutta en kuitenkaan ihan näin lähellä vielä. Aika on mennyt koko ajan jotakin tehdessä. Tiivis yhdessä olo koko perheen kanssa pitää kiireisenä ja sen lisäksi meillä jatkuu edelleen tämä asunnon seinien maalausprojekti.

Ajattelin, että ehkä tänä vuonna selviäisin äitienpäivästä ihan hyvin, mutta kuinka väärässä sitä taas olin. Nyt päivää ennen äitienpäivää olo on todella ahdistunut ja yritän pitää itseni edelleen kiireisenä, jotta saisin muuta ajateltavaa. Kunnes pysähdyn ja annan periksi, koska ei tätä oloa pakenemalla voi vaimentaa. Tiedänhän minä sen.

Tämä on minun 12.sta äitienpäivä, joista viimeiset kuusi, on ollut todella erilaisia. Lapsen kuoleman jälkeen on tämä yksi niistä päivistä, joka saa aikaan todellisen tunteiden vuoristoradan. Suurta rakkautta, iloa ja kiitollisuutta, mutta myös suurta surua ja ikävää. 

Suurin haaveeni elämältä on käynyt toteen, äitiys. Myös suurin pelkoni on käynyt toteen, oman lapsen kuolema. Olisinko mielummin valinnut lapsettomuuden vai äitiyden jos olisin voinut ennalta tietää, miten tulee käymään. Jokainen syliin saatu lapsi on siunaus ja vielä suurempi siunaus on saada pitää se tässä elämässä. Uskon kuitenkin, että tulen vielä tapaamaan pienen enkelilapseni, kun sen aika on. Vielä koittaa aika, kun saan pitää lastani jälleen sylissäni.

Siihen asti voin vain muistella ensimmäistä ja sitä viimeistä kertaa, kun pidin sinua sylissäni. Tämä kaikki muutamien tuntien sisällä. Voin vieläkin tuntea pienen painon tunteen käsivarsillani, kun sinua syleilin ja muistan vieläkin tuoksusi, ja kuinka kauniilta näytit. Etkö ollut valmis tähän maailmaan? Jätit kuitenkin ikuisen jäljen sydämeen, mieleen ja kehoon. En unohda sinua koskaan.

Olen kiitollinen, että voin seurata kolmen lapseni kasvua, olla lähellä, halata ja kertoa kuinka heitä rakastan. Äitiyteen kuuluu monet tunteet, haasteet ja henkinen kasvaminen. Äitiys ottaa paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Jokaisesta päivästä löytää jotain millä on tarkoituksensa. Aina sitä ei vain itse edes voi löytää.

Vaikka nyt itken ikävää, hetken kuluttua itken ilon ja onnen kyyneliä. Siihen saakka, kunnes oma aikani koittaa, annan kaikkeni lapsilleni täällä. He ovat ansainneet kaiken hyvän elämäänsä.

 Kauneinta äitienpäivää jokaiselle äidille, erityisesti enkeleiden äideille.







sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vappu kotona


Tänä vappuna ei mentykään perinteiselle vappupiknikille, vaan pysyimme kotosalla.
Jo monen vuoden ajan tosiaan olemme käyneet perheen kanssa vappuisin piknikillä, jossa meillä on ollut mukana mansikoita, simaa, viinirypäleitä ja omatekemiä munkkeja. Tänä vuonna meiltä jäi myöskin munkkien paistaminen kokonaan ja meillä oli tarjolla erilaisia kaupan munkkeja. 

Instagramissa seuranneet ovatkin nähneet, että meillä on ollut maalausta kotona jo useamman päivän ajan, joten osa vapustakin meni seiniä maalatessa. Siksi myös ne munkitkin jäi paistamatta. Meillä on projektina maalata kaikki asunnon seinät.


Vappapallot kuitenkin kuului perinteisesti myös tähän vappuun. Vappupallot tytöille toi minun vanhemmat. Tytöt toivoivat yksisarvispalloja ja molemmille samanlaiset. Esikoinen ei ole enää muutamaan vuoteen palloista enää niin välittänyt, joten hän sai muuta tuliaisiksi. 



Maalaamisen ohella meidän vappuun kuului yhteinen aika perheen kanssa, pari lasten elokuvaa, hodareita ja herkkuja. Ulkoilua takapihalla ja leikkiä.


Miltä teidän vappu näytti tänä vuonna?

Aurinkoa uuteen viikkoon!


facebook:



keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Onko sitä koskaan oikeasti tyytyväinen?


Nähdäänkö hyvät asiat vasta, kun ne otetaan meiltä pois? Miksi aina tekee mieli sitä mitä ei voi saada tai saavuttaa? Tai jos sen saa, sitä ei enää näekään samassa valossa kuin silloin, kun siitä vasta haaveili. Mistä kumpuaa tämä tyytymättömyys vai onko se sitä sittenkään?

Onko se sittenkin vain se, joka saa meidät liikkeelle tässä elämässä, kun mikään ei riitä.
Mikä merkitys sillä mahtaa olla? Paljon kysymyksiä, joita olen pohtinut.

Tämän huomaa hyvin juuri nyt, kun poikkeustila rajoittaa meitä. Ennen oli aivan normaalia, että meillä on vapaus mennä, olla ja tehdä. Nyt se ei olekaan ihan niin. Nyt voi vain haaveilla siitä mitä meillä ennen oli, vapaus. Miten ne omat haaveet onkaan muuttuneet muutamien viikkojen aikana. Tämän hetken suurin haave ja harras toive on, että voisimme elää sitä elämää, joka meillä oli ennen koronaa. Ihan sitä tavallista arkea.

Juuri nyt en suunnittele matkoja minnekään, mutta kuinka ihanaa olisi juuri nyt mennä koko perheen kanssa vaikka Ikeaan syömään ja antaa nuorimpien lasten mennä leikkipaikkaan tunniksi temmeltämään. Katsella tavaratalossa kaikkea hömppää tai vaihtoehtoisesti istahtaa kahvi kupposen kanssa ja ihmetellä maailman menoa. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Otimme lapset pois koulusta hieman ennen kuin tehtiin päätöksiä sulkea koko maan kouluja. Siitä asti lapset ovat olleet näkemättä ystäviään tai muitakaan läheisiä ja sama tietysti on pätenyt meihin vanhempiin. Sosiaalinen eristäytyminen on mennyt paremmin kuin uskoinkaan vaikka ei se helppoa ole ollut. Etenkin vanhimpien lasten vuoksi tämä harmittaa todella paljon. Lapset ovat kuitenkin sopeutuneet tilanteeseen yllättävänkin hyvin.

Pienen alkushokin jälkeen olen itsekin sopeutunut tilanteeseen hyvin vaikka moni asia arjessa on muuttunut. Kuitenkin koko ajan mietin milloin pääsemme palaamaan entiseen aikaan. Mihin kaikkeen olin tyytymätön silloin, ei sillä ole enää niin suurta merkitystä edes tässä hetkessä. Miksi sitten olin tyytymätön ja halusin niin kovasti jotain lisää?

Suurin taito olisikin nauttia kaikesta siitä mitä minulla tässä hetkessä jo on. Eikö niin? Minne tämä taito toisinaan aina katoaa ja siihen herää useimmiten vasta silloin, kun jotain tapahtuu.
Vaikka korona on tehnyt paljon pahaa, on se tehnyt myös hyvää. Tämä osoitti jälleen monille sen mikä omassa elämässä on tärkeintä. Sen, että on asioita joille ei kukaan mahda mitään ja ylinpäänsä muistutti jälleen elämän yllätyksellisyydestä. Kaikki voi muutta hetkessä.

Meidän kaikkien on täytynyt pysähtyä ja elää täysin tiedottomana siitä, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Se on koskettanut meitä kaikkia. Kuinka monen tyytymättömyys vaihtuikin hetkessä pelkoon ja huoleen. Siinä hetkessä moni olisi varmasti halunnut palata omaan arkeensa ja osannut arvostaa sitä ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Toivon, että nämä ajatukset pysyvät mielessämme silloin, kun tunnemme tyytymättömyyttä elämään. Korostaen sitä, että näkisimme entistä enemmän niitä hyviä asioita, joita meillä on.










tiistai 14. huhtikuuta 2020

Poikkeuksellinen pääsiäinen



Pääsiäistä vietettiin ihan kotosalla, niin kuin varmasti monessa muussakin perheessä.
Meidän pääsiäisen perinteisiin kuului tänäkin vuonna mm. rairuohon kasvatus, munien maalaaminen, hyvä ruoka, suklaamunien etsintä sekä pesäkakun leivonta.

Yritimme jakaa hieman tekemisiä eri päiville, jotta jokaisena pääsiäisen päivänä olisi jotakin. 
Pääsiäisen vapaat tuntui kyllä mukavalta, kun sai pienen hetken hengähtää myös kotikoululaisten tehtävistä. Oli myös iloinen yllätys, kun isovanhemmat kävivät oven takana tuomassa lapsille palkkoja etävirpomisesta sekä kukkia ja muita herkkuja. Tuntuu niin hassulta, että olemme olleet jo näin kauan niin sanotusti, neljän seinän sisällä ja tapaamatta läheisiä sekä ystäviä. Kyllä sitä normaalia arkea vaan kaipaa jo niin paljon.





Tosiaan olemme tehneet jo muutaman vuoden ajan pesäkakun pääsiäispöytään ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Joka vuosi se on aina hieman erilainen, mutta idea on sama. Saa nähdä miten on ensi vuonna. Mieheni teki kakkuun pohjat sekä sitruunaisen rahka-kermavaahdon. Minulle jäi sitten pesän tekeminen sekä kakun kokoaminen ja koristelu. 




Lauantai aamuna pääsiäispupu oli jättänyt kirjeen ja piilottanut herkut ympäri taloa, eikä mennyt kovinkaan kauan, kun kaikki oli löydetty. Tytöille pupu toi lisäksi timanttiset pupu avaimenperät. Ne hieman, kuin korvasi sen ettei pupu tuonut lainkaan suklaamunia, jotka olisi sisältänyt lelua. 

Pääsiäinen menikin mukavasti herkutellen ja askarrellen.


Onko sinulla pääsiäisen perinteitä? 
Jotakin vanhaa tai ihan uutta ja omanlaista?

Aurinkoa tähän viikkoon!




tiistai 7. huhtikuuta 2020

Tänä vuonna virpominen onnistuu etänä


Virpominen kuului jo omaan lapsuuteen. Nyttemmin myös omat lapset ovat tykänneet tehdä kauniita vitsoja ja käydä virpomassa naapurustossa sekä isovanhemmille. Tänä vuonna kuitenkin virpominen, ovelta ovelle kiertäminen kiellettiin, koska nyt poikkeustilan aikana on vältettävä ihmiskontakteja. 

Tänä vuonna on keksitty monia erilaisia tapoja virpoa. Huomasin somessa kiertäneen idean, joka toimisi hieman samanlaisella idealla kuin perinteinenkin virpominen. Sen sijaan, että mentäisiin ovelle antamaan vitsa, oli oven vierustalle jätetty malja sekä palkat. Kaikissa paikoissa, joissa me kävimme, oli palkat laitettu pusseihin valmiiksi. Näin myös vältytään koskemasta useampaan palkkaan ja näin myös pöydällä oleva nallekin neuvoi -Koskethan vain valitsemaasi pussiin.





Paikoissa, jossa oli pitkä välimatka ovelle, sieltä saattoi asukkaat tulla kuulemaan virpomisen ja toivottamaan hyvää pääsiäistä. Tällä tavoin pysyi hyvä turvaväli. Myös silloin, kun virpojia oli muitakin, jäi jokainen kauemmaksi odottamaan omaa vuoroaan.

Poikkeustila on kyllä lisännyt luovuutta monessakin. Tämä oli kyllä aivan ihana idea ja lapset olivat niin iloisia, kun pääsivät virpomaan. Tytöt halusivat myös isoveljen ehdottomasti mukaan.








Lopuksi kuvasimme vielä videon isovanhemmille, serkuille ja kummeille sekä ystäville ja muille läheisille. Näin saimme tervehdykset perille hieman pidemmällekin.
Ihanaa pääsiäisen aikaa!