SOCIAL MEDIA

tiistai 10. toukokuuta 2022

Äitienpäivä - Ilman rakkautta ei olisi surua


Kuinka monesti olenkaan miettinyt, olisiko helpompaa jos äitienpäivää ei vietettäisi lainkaan. Surun tunteet nousevat pintaan kovalla voimalla ja ovat todella ristiriitaisia sen kanssa, että samalla tunnet suurinta kiitollisuutta ja onnea äitiydestä. Monta vuotta on jo mennyt niin etten tiedä miten tulisi toimia oikein ja todennut ettei sellaista ehkä ole olemassakaan. Jokainen tapa voi olla yhtä oikea. 

Sanotaan, että ilman suurta rakkautta ei olisi myöskään suurta surua. Voisiko tätä enää tämän paremmin ilmaista, niinhän se on. Rakkaus omaan lapseen ei katoa koskaan. Lapsen kuolemasta ei koskaan selviydy tai pääse yli, mutta on lohdullista ettei tarvitsekaan. Ei ole olemassa päätepysäkkiä, jolloin surun pitäisi olla ohi ja sinun tulisi olla ajoissa nousemassa sen kyydistä pois ja jatkaa elämää melkein kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

Liian monesti surun kohdannut ihminen kuulee hyvinkin pian, että olisi aika mennä eteenpäin. Alkuun jo se, että herää jokaiseen seuraavaan päivään näin kokonaisvaltaisen surun kanssa on vaatinut paljon. Älä kehota menemään eteenpäin, koska sitä jokainen lapsensa menettänyt varmasti yrittää kaikin voimin jokaikinen hetki. Jokainen löytää ajallaan tavan, jolla oppii elämään asian kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö enää puhuisi kuolleesta lapsestaan tai toisi tapahtunutta esille. Tästä ei voi myöskään olettaa, muuta kuin sen, että useimmille se on tapa pitää kuolleen lapsen muistoa yllä ja halu puhua rakkaasta lapsestaan. Lapsikuolemaperheissä on myös tavallista, että kuollut lapsi ilmenee puheissa arjen keskellä, eikä välttämättä aina erotu sen enempää tässä yhteydessä vaan kulkee siinä mukana.

Äitienpäivä on yksi niistä päivistä, kun tunteet nousevat pintaan voimakkaasti. Välillä tuntuu, että jopa pelkään lähestyvää äitienpäivää. Päivät ennen äitienpäivää ovat itselleni ehkä niitä raskaimpia ja olen huomannut, että itse äitienpäivä voi mennä jo hieman kevyemmin. Tuntuu kuin suru ja ikävä nousisi ennalta jotta voisin keskittyä varsinaisena päivänä iloitsemaan yhdessäolosta elävien lasten kanssa. Tänä vuonna kävimme jo päivää ennen istuttamassa uudet kukat tyttäremme haudalle ja sytytimme kynttilän. Halusin, että äitienpäivä olisi myös melko tavanomainen päivä. Toki aamulla lapset tulivat herättämään, antoivat tekemiään kortteja ja kahvi oli valmiiksi kaadettuna. Tämä on aina se koko päivän paras hetki. Tiedän, että lapset odottavat myös herkkuja kun on erityinen päivä, mutta tein miehelle toiveen, että vain jotain pientä. Myös siksi, että kävimme mummulassa edellisenä päivänä jo herkuttelemassa.





Lasten tekemät kortit ja askartelut on aina niitä kaikkein rakkaimpia lahjoja. Ne ovat muistoja, mitkä laitan tarkoin talteen ja niitä on ihana katsella jälkeenpäin aina uudelleen.

Pöytään oli katettuna täytettyjä patonkeja ja kahvia sekä jälkiruoaksi jäätelöä, johon sai jokainen itse valita lisukkeet. Myös alkoholiton Lehtikuohu oli nostettu pöytään. Mies oli myös huomioinut ihanasti sen, että pullo oli jätetty avaamatta ja avattaisiin vasta jos se itsestäni tuntuu hyvältä. Kuulostaa ehkä pieneltä asialta, mutta itselleni sillä oli suuri merkitys.



Hieman päivemmällä lähdimme koko perhe yhdessä luontoon kävelemään Tampereen pyynikille. Siellä tuli käveltyä metsässä useampi kilometri ja ihasteltua luontoa sekä kauniita maisemia järvelle. Erityisesti mieleen jäi nämä ihanat oravan poikaset, joita oli useampia leikkimässä puissa.








Pysähdyimme kotimatkalla vielä Tampereen epilään. Sieltä löytyy vanhan roomalaisen kylpylän rauniot, joita emme olleet aikaisemmit vielä käyneet katsomassa. Alue ei ole kovin suuri, mutta erittäin mielenkiintoinen ja näkemisen arvoinen. Ehdottomasti kuitenkin varovaisuutta mikäli alueella liikkuu. Osassa rakennelmia on suuri sortumisen riski, joten niiden alle tai sisälle ei tule mennä.








Kiitos vielä rakkaille ihanasta äitienpäivästä.♡











keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Hääjuhlan illanvietto


Tässä postauksessa päästään meidän juhlan myöhempään osioon ja jatketaan siitä miten juhlat jatkuivat aiemman postauksen - Hääjuhlaa vietettiin Tampereen sydämessä jälkeen. Olimme varanneet ruokailuun reilun ajan, koska halusimme ehdottomasti välttää kiireen tuntua. Ennen illan esiintyjäämme oli vielä sen verran aikaa, että ehdimme mainiosti ottaa muutamat hääpotretit ja promokuvat. Jokunen on ehkä saattanutkin huomata, että olemme mukana parhaillaan käynnissä olevalla Unelmahäät 5.kaudella. 




Pian kuvien ottamisen jälkeen juhlaamme esiintymään saapui upea taiteilija Fire Lady. Olemme vuosien mittaan tavanneet useammankin kerran ja olleet seuraamassa hänen esiintymistään. Vuosia sitten jo ajattelin, että tahtoisin ehdottomasti hänet osaksi meidän juhlaa ja olemme todella otettuja, että tämä mahdollisuus toteutui. Saimme itse valita musiikin esitykseen mikä teki kokemuksesta vieläkin henkilökohtaisemman meille. Jopa nimemme ja juhlan päivämäärä tuli esiin esityksen loppupuolella. Kerrassaan upea esiintyminen, kiitos vielä kerran Fire Lady.







Seuraavaksi meillä olikin hääkakun leikkaus. Näimme nyt ensimmäisen kerran kakun ja muut makeat herkut, jotka olimme aiemmin suunnitelleet hääkakkutastingissa Purppurahelmen Hannan kanssa. Kakun koristelussa käytettiin lehtikultaa ja kakun kukat tulivat Hopiahipulta, josta tilasimme häidemme kaikki muutkin kukat. Todella kaunis lopputulos ja nyt saimme haaveen toteen monikerroksisesta hääkakusta.




Yksi juhlan ohjelmanumeroista oli skumppatorni, jonka täytimme yhdessä. Valitsimme tähän alkoholittoman, kauniin punaisen kuohujuoman, mikä osoittautui mainioksi valinnaksi myös väriltään. Täyttö ei mennyt aivan yhtä sulavasti kuin elokuvissa, mutta oli hieno kokemus, jonka voi vihdoin ruksia tehdyksi.









Tällä kertaa saimme myös häätanssin ja valitsimme siihen kappaleen, jonka sanat kuvastavat hyvin meidän 10. vuotista yhteistä taivalta. Tämä Ville Valon tulkinta kappaleesta -Olet mun kaikuluotain, on todella upea ja kyyneleet silmissä kuuntelin sitä monet kerrat.

Tästä iltaa jatkettiin iltapalalla ja rennolla yhdessäololla.





Blogissa palataan vielä joihinkin häiden yksityiskohtiin ja ihan lopuksi olisi ajatuksena tehdä vielä yhtenäinen postaus, johon listaan kaikki aiheeseen liittyvät postaukset yhteen.

Kiitos vielä kaikille, jotka olitte osana meidän tärkeää päivää.♡

















 


keskiviikko 20. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen


Blogi on täyttynyt paljolti postauksista liittyen meidän vihkivalojen uusimiseen, niin ajattelin tähän väliin laittaa postauksen meidän pääsiäisestä. Meidän pääsiäisen perinteisiin kuuluu mm. suklaamunien etsimistä, vitsojen koristelu ja virpominen, hyvä ruoka ja kakun leipominen. Useampana vuotena olemme leiponeet pesäkakun, jossa on koristeena suklaasta tehty "risupesä" munineen. Tänä vuonna teimme hieman erilaisemman kakun ja koristelun. Halusimme jotain raikasta vastapainoksi överi makealle suklaalle ja päädyimmekin leipomaan sitruunarahkakakun.




Rahkakakkuja on tullut tehtyä useita ja eri makuisia. Se onkin kiva ja helppo, kun kaupasta löytyy valmiiksi maustettuja rahkoja. Sekaan voi laittaa esimerkiksi myös marjoja tai hedelmää. Harvemmin itse laitan mitään, mutta nyt halusin kuitenkin korostaa keltaista väriä kakussa. Rahka oli sen verran väritöntä, että lisäsin siihen keltaista elintarvikeväriä. 



Maalaaminen on mukavaa ja rauhoittavaa ajanvietettä itselleni kuin myös lapsille. Usein maalaammekin yhdessä ja nyt pääsiäisen aikaan maalasimme akvarelleilla muutamia kananmunia. Itselläni syttyi taas kipinä maalaamiseen ja halu opetella joitakin uusia tekniikoita. 


Tänä vuonna virpominen oli jo hieman tavanomaisempaa kuin edellisinä vuosina, jolloin suosittiin pääsääntöisesti vain etävirpomista. Edelleen etävirpomistakin oli, mutta oville uskaltauduttiin jo myös pimpottelemaan kelloa. 


Ennen pääsiäistä järjestimme Ylöjärven Seurakunnan kanssa pääsiäisteemaisen hyväntekeväisyysvalokuvauksen, jonka tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan Ukrainan sodasta kärsivien hyväksi. Kiitos vielä kaikille, jotka olitte mukana tekemässä hyvää.♡ 




Millainen sinun pääsiäinen oli? 
Kuuluiko siihen vanhoja perinteitä tai jotain ihan uudenlaisia?