SOCIAL MEDIA

tiistai 28. tammikuuta 2025

Maaria Wirkkala EDES TAKAISIN


Sukupolvensa merkittäviin suomalaistaiteilijoihin kuuluva Maaria Wirkkala on ollut monella tapaa uranuurtaja niin estetiikassa, materiaalin käytössään kuin käsitteellisessä lähestymistavassaan. Hän on yhdistänyt taiteessaan puhuttelevalla tavalla kuvanveistoa, installaatiotaidetta, videokuvaa, jopa performatiivisuutta. Tila, valo ja aika ovat hänen teostensa rakennusaineita ja keskeisiä teemoja. Hänen visuaalista sanastoaan ovat lasitikkaat, kivet, postikortit, tuolit, talomuodot ja perhoset, jotka saavat eri teoksissa joka kerta uuden merkityksen.

Maaria Wirkkalan näyttely EDES TAKAISIN on katsaus taiteilijan yli 40-vuotisen uran varrelle. Esillä on muunnelmia vanhoista teoksista sekä tätä näyttelyä varten tehtyjä uusia teoksia. Taiteilija valitsee näyttelynsä teokset intuitiivisesti ja on pitänyt niitä harvalukuisesti. Viime vuosina Maaria Wirkkala on esittäytynyt pääasiassa ulkomailla mm. Venetsiassa, Istanbulissa sekä eri puolilla Japania. Tästäkin syystä hänen näyttelynsä ovat aina tapauksia.

Maaria Wirkkalan teokset rakentuvat tilaan. Hänen työskentelytapansa ehtona on hyväksyä juuri se tilanne, jossa hän teosta tehdessään on. Maaria Wirkkala kertoo luovansa hetkiä ja paikkoja. Usein niiden lähtökohtana ovat erilaiset kahtiajaot kuten menneisyys/nykyisyys, läsnäolo/poissaolo, valo/pimeys, liike/pysähtyneisyys, muistaminen/unohtaminen, kätkeminen/näyttäminen.

Hän käyttää materiaalinaan olosuhteita, henkilökohtaista mielentilaansa sekä aikaa, jossa elämme. Uransa alusta asti hän on käsitellyt kysymystä toiseudesta, ulkopuolisuudesta ja todellisen kommunikaation mahdottomuudesta. "Toista voi vain yrittää ymmärtää", taiteilija toteaa.

Venetsian biennaaleihin Maaria Wirkkala osallistui vuosina 1995, 2001 ja 2007, jolloin hän sai käyttöönsä Aalto-paviljongin. Sinne pystytetty teos Landing Prohibited - Vietato Lo Sbarco on yksi suomalaisen nykytaiteen klassikoista, joka on parhaillaan esillä Istanbulissa Arter-museon näyttelyssä. Taiteilijan teoksia on ollut esillä myös Japanissa Echigo-Tsumarin taidetriennaalissa vuodesta 2003 alkaen sekä Japanin Northern Alps -taidefestivaaleilla (2017, 2021). Hänen installaationsa Not So Innocent oli esillä ensimmäisessä Helsinki Biennaalissa vuonna 2021.

Maaria Wirkkala sai vuonna 1991 ensimmäisenä taiteilijana arvostetun pohjoismaisen Ars Fennica -taidepalkinnon. Vuonna 2008 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Tästä Eteenpäin (2) / Beyond This Point (2)
2020
Lasitikkaat, teräs, rautaoksidi

Särkyvää / Fragile
2023-2024

Depending on 5 / Veden varassa 5
2010
Lasiesineet, vesi, metallikeinut

Ase, So What / Gun, So What
2002
Ase, jalusta, kromogeeninen väridia, lasi

Vakain Aikein / Solitude in Stability
2006
Huone, kullattu lattia, kivi, postikortit

Found A Mental Connection (2)
1998
Metallilevyt, muovieläimet, kirjat, teräsvaijerit.

Näennäinen / Illusoire As If (3)
2008...2024
Tuulilasit, video

Seepra, So What / Zebra, So What
2002
Ilmapallo, muovieläin

Dream Screen 2
1992...2024


Näyttely on jo päättynyt, mutta ehditkö sinä käydä tutustumassa Maaria Wirkkalan upeaan näyttelyyn?











maanantai 13. tammikuuta 2025

Songlines, Australian seitsemän sisarta



Vapriikki avasi viime lokakuussa näyttelyn yhteistyössä Australian kansallismuseon kanssa. Vapriikin laajan näyttelyn keskiössä on eri puolilla maailmaa tunnettu seitsemän sisaren tarina, joka on yksi Australian tunnetuimmista perimätiedon kertomuksista, eli niin kutsutuista songline-laululinjoista.

Aboriginaalien myyttisen uniajan laululinjatarinat ovat Australian mantereen syntykertomuksia. Ne muodostavat tarinoiden, tapojen ja tiedon verkoston halki laajan mantereen ja kertovat näin Australian historian aboriginaalien näkökulmasta. Laululinjat muodostavat eräänlaisen tarinan muotoon piirretyn kartan maastosta ja kertovat, miten uniajan esi-isät loivat kunkin pinnanmuodon, opettivat käyttämään kunkin alueen antimia ja antoivat yhteisöille käyttäytymissääntöjä.

Sisarten tarina on yksi Australian tärkeimmistä laululinjoista, ja se kerrotaan näyttelyn teosten ja esineiden välityksellä. Tutustuen samalla aboriginaalien jopa 60 000 vuotta vanhaan kulttuuriin, tapoihin ja perinteeseen.

Aboriginaaleille uniajan tarinat eli laululinjat ovat elävää kulttuuria. Näyttelyssä aboriginaalitaiteilijat ja -käsityöläiset toistavat Seitsemän sisaren tarinaa ja maalaavat tai muotoilevat teoksissaan omaan maahansa liittyvän tiedon sisarten toiminnasta. Karttamaiset teokset toimivat portaaleina taiteilijan kotiseutuun, herättävät ympäristön eloon ja viestittävät taiteilijan omistusoikeudesta maahan ja siihen liittyvään kulttuuriseen tietoon.

Seitsemän sisaren tarinan edetessä näyttelykävijä pääsee tutustumaan niin aboriginaalien historiaan kuin nykyisyyteenkin. Keskeistä oppia sadaan myös ikiaikaisista miehen ja naisen rooleista, intohimosta, avunannosta ja selviytymisestä.



Näyttely sai alkunsa, kun kolme Australian keskiaavikon aboriginaalikansaa pyysi apua Australian kansallismuseolta kulttuurinsa elinvoiman säilyttämiseksi. Näiden kansojen vanhimmat toimivat näyttelyn kuraattoreina.

Kaiken perustana on oman kansan käytössä oleva maa ja ihmisen kuuluminen siihen saumattomana osana luontoa ja elämän kiertokulkua. Keskeistä oppia saadaan myös naisten välisestä huolenpidosta ja perheen merkityksestä.




Australian seitsemän sisarta olivat uniajan esiäitejä, jotka olivat laskeutuneet taivaalta maan päälle. He kohtaavat ilkeän esi-isähahmon Wati Nyirun, noidan, joka haluaa yhden sisarista vaimokseen. Sisarten ja noidan sukulinjat ovat liian lähellä toisiaan, joten he eivät voi avioitua. Wati Nyiru haluaa silti intohimoisesti sisaren omakseen ja jahtaa pakenevia naisia läpi Australian mantereen. Tarinan lopussa seitsemän sisarta pelastautuu pakenemalla taivaalle, missä heistä tulee Seulasten tähtikuvio. Noita seuraa heitä taivaalle, missä hänestä muodostuu Orionin tähtikuvio. Näyttelyn planetaariossa kävijä voi maata tähtitaivaan alla ja katsella ikiaikaista sisarten tarinaa.



Seitsemän sisaren tarina tunnetaan kautta mailman. Se esiintyy myös esimerkiksi Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöjen mytologiassa. On arveltu, että tarina olisi peräisin ihmisen alkukodista Afrikan mantereelta ja kulkeutunut sieltä kaikille muille mantereille muuttajien mukana. Siksi seitsemän sisaren tarinaa onkin joskus kutsuttu maailman vanhimmaksi tarinaksi.





Näyttely on värikäs, vahva ja todella vaikuttava, jossa todella pääsee syvälle Australian alkuperäiskansojen unimaailman tarinoihin.

Näyttely on nähtävissä Vapriikissa 30.3.2025 asti.






sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Uusi vuosi 2025

Uusi vuosi vaihtui jälleen rauhallisesti kotosalla perheen kesken. Lähes aina vuoden vaihteessa, sitä ajattelee ja toivoo, että tuleva vuosi olisi jollain tapaa parempi tai helpompi. Jokaiselle vuodelle kuitenkin on aina mahtunut liuta erilaisia tapahtumia ja asioita, joita ei välttämättä edes ole osannut odottaa. Mitkä niistä sitten kukin kategorisoisi hyväksi ja mitkä huonoiksi, riippuu aina varmasti kokonaiskuvasta eikä vain yhdestä yksittäisestä asiasta.

Ehkä ei pitäisi odottaa aina jotain hyvää ja parempaa, vaan keskittyä siihen mitkä kuluneessa vuodessa oli hyvin. Monesti sitä ei osaa arvostaa niitä asioita, jotka on hyvin, ennen kuin ne ei enää olekaan niin kovin hyvin. Tietysti on asioita ja tapahtumia, jotka oikeutetusti saa ihmisen tuntemaan ja toivomaan parempaa.

Monesti koitan palauttaa itseni takaisin niihin asioihin, mitkä ovat juuri nyt hyvin. Välillä se käy helpommin ja välillä se voi viedä aikaa enemmän. Tietysti epäkohdat voivat parhaimmillaan toimia myös jonkinlaisena motivaattorina kohti omia tavoitteita ja unelmia.


Itselläni on ollut terveydellisiä haasteita edellisellä vuodella ja vielä toivun viimeisimmästä operaatiosta. Tietysti haluan, että saisin siitä toivontunlaisen avun, mutta se jää vielä nähtäväksi koska toipuminen on kesken. Viime vuosi antoi myös muita uudenlaisia haasteita elämään, joista on kuitenkin selvitty melko hyvin tähän päivään ja matka jatkuu. Monista haasteista seuraa usein myös jotain positiivista. Itsestään voi oppia näiden kautta paljon ja lisätä itsetuntemusta. Ajatuksena ei ole kehittää itseään superihmiseksi vaan oppia tuntemaan kuka minä olen, ja siitä on halutessaan hyvä jatkaa siihen millainen minä olen ja miksi.

Näitä samoja kysymyksiä itse pohdin vuodesta toiseen, aina uudessa elämänvaiheessa, uusien haasteiden edessä tai menneisyyttä tutkiessa. Ajatukset ja asiat muuttuvat koko ajan, mitä enemmän tulee tietoiseksi itsestään.

Uuden vuoden lupauksia en ole antanut enää vuosiin, enkä tänä vuonna ole asettanut mitään uusia tavoitteitakaan. Ehkä tämä vuosi mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä se tuo tullessaan.


Mennyt vuosi piti sisällään myös paljon hyvää ja ihania muistoja, joita vaalia.


Sinulle toivon ihanaa alkanutta uutta vuotta♡












lauantai 28. joulukuuta 2024

Meidän joulu 2024



Jouluaamu alkoi kuten tavallista, riisipuurolla ja pienellä jännityksellä. Kukahan mahtaa löytää mantelin omasta puurolautasestaan. En ehtinyt edes kysyä, kun jo kuului iloinen huudahdus mantelin löytäneen suusta. Tällä kertaa puuro laitettiin valmiiksi lautasille ja nuorimmasta vanhimpaan jokainen sai valita omansa.


Tänä vuonna kävimme myös joulukirkossa samalla kun veimme tyttäremme haudalle kynttilöitä ja toivotimme hyvää joulua. Olimme hieman aiemmin jo vieneet tekemäni havukranssin, ettei havut kuivuisi sisällä ollessa. Vanhempani kävivät haudalla edellisenä päivänä ja olivat muistaneet kukin, havuin ja kynttilöin sekä tuoneet ihanan pienen enkelin.




Kävimme lapsiperheille suunnatussa joulukirkossa, mikä on mukavan rento, jossa lapset saavat näkyä ja kuulua. Vaikka omat lapset eivät enää pieniä olekaan on tämä ollut ihana perinne jatkaa. Ehkä sitten jonain vuonna toisin, jos siltä tuntuu.



Kotona sitten halukkaat saivat käydä saunassa omaan tahtiin ja itse aloittelin ruoan lämmitystä ja kattauksen tekoa. Meillä on pääosin lähes poikkeuksetta tarjottavat aina samoja kuin edeltävinä jouluina. Jokunen vuosi sitten kokeilin uunipunajuuria vuohenjuustolla ja se jäikin sitten osaksi meidän joulua. Tänä vuonna kuitenkin vuohenjuuston sijaan kokeilin tehdä suolakurkku-smetanaa, mikä olikin erinomainen vaihtoehto myös.






Ruokailimme pitkän kaavan kautta ja pyrimme nauttimaan kiireettömästä ajasta. Monella kuitenkin olikin jo sen verran nälkä, että ruoka upposi melko haipakkaan. Mutta lautasen sai toki jättää pöytään ja palata ruoan ääreen uudelleen, jos ja kun siltä tuntui. Kiirehän meillä ei minnekään ollut. Ehkä lahjojen jakoa kuitenkin odoteltiin melko kuumeisesti.

Jonkin ajan päästä katoimme pöytään jälkiruoat. Jälleen juustot ja hillot sekä Luumu-kaneli -rahkakakku olivat odotetuimpia herkkuja. Ainakin näin omasta puolesta puhuen. Tytöille ehkä maistui enemmän piparkakut ja joulutortut. Hieman ennen joulua ostin Muumitalo -piparimuotit ja sainkin tehtyä jonkinlaisen talon jouluksi. Oli kyllä aikamoista saada pidettyä se kasassa, mutta melko hyvin keksin siihen kaikenlaisia tukia siksi aikaa, että liitokset kuivuisi.






Jälkiruoan jälkeen olikin se yksi odotetuista hetkistä. Lahjojen jako ja se lasten aito ilo, mitä on aina ihana seurata. Lopun iltaa ihasteltiin lahjoja, katseltiin yhdessä jouluisia elokuvia ja syötiin herkkuja.


Toivon, että sinulla oli kaunis ja rauhallinen joulu.♡









tiistai 5. marraskuuta 2024

Halloween

 


Meidän Halloween -juhlia vietettiin reilu viikko sitten, ja jatkettiin pitkin viikkoa mm. karkki vai kepponen -kierroksella ja elokuvilla. Meidän perheessä Halloween juhlia on vietetty 13 vuoden ajan ja on kiva huomata, että se on vuosien myötä nostanut suosiotaan hiljalleen. 

Itse Halloween juhlaan meillä ei liity mitään itse tarkoitusta vaan on lähinnä tapa. Osa liittää sen myös pyhäinpäivään, mutta meidän perheessä nämä ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa. Pyhäinpäivä on meille uskonnollisista syistä merkityksellisempi päivä. Tapoja on kuitenkin monia. Jokaisella perheellä on ne omat perinteet, joita jatketaan tai omaksutaan täysin uusia tapoja.

Meille on muodostunut perinteeksi kutsua Halloween juhliin myös perhepiirin lapsia. He osaavat varmasti jo tätä odottaakin aina näin syksyn tullen.


Joka vuosi meillä on tiettyjä koko perheen suosikkielokuvia mm. Painajainen ennen joulua, Hocus Pocus, Hotel Transylvania, Henkien kätkemä.
Lapset keksivät myös erilaisia leikkejä, joista yksi suosikeista on leikkiä piilosta pimeässä vain taskulampun valoa käyttäen.









Meillä oli oikein hauska Halloween, 
mikä myös tuo piristystä tähän pimenevään vuodenaikaan.

Vietettiinkö teillä Halloween juhlia?