SOCIAL MEDIA

keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Tyttöjen savanni & leopardi teemaiset synttärit


Viime lauantaina juhlimme yhteisesti tyttöjemme syntymäpäiviä.
 Teemana meillä oli tänä vuonna leopardi ja savanni. Juhlia suunniteltiin pidemmän aikaa, koska teemana tämä ei ollut ehkä sieltä helpoimmasta päästä. Suunnittelu vaiheessa tarjolla oli todella niukasti mitään teemaan sopivaa. Juhlista saatiin kuitenkin todella onnistuneet ja mikä tärkeintä, tytöt olivat todella tyytyväisiä toteutukseen.

Täytekakun teimme miehen kanssa yhdessä, kuten aina. Mies teki pohjat sekä täytteen ja kuorrutteen, minulle jäi kokoaminen ja koristelu. Kakku tehtiin kokonaisuudessaan porkkanakakku ohjeella ja alaosan koristelin suklaa hippusilla. Kakun päälle tuli koristeeksi schleich leopardit figuurit, macaronseja, kukkia, kirsikka-ananaksia sekä numerokynttilät.

Kävin monta erilaista kakku vaihtoehto läpi mielessäni, mutta kuten aina, lopputulosta ei voi ennalta tietää. Se muovaantuu ja muuttuu aina vielä kakkua tehdessäkin.



Teimme myös mangorahka-kakun ja sen koristeluun tein tyttöjen nimet marsipaanista ja sokerimassasta. Lisäksi myös tähän kakkuun laitoin kirsikka-ananaksia ja macaronseja. suklaa-kuppikakut teki mies ja jälleen koristelu jäi minulle. Kuorrutuksen päälle suklaahippusia sekä marsipaanista ja sokerimassasta tekemiäni perhosia. Kurpitsa-paprika-feta piirakoita teimme ensimmäistä kertaa ja kurpitsa ehkä vähän jakoi mielipiteitä meidän perheessä. Itse tykkäsin kyllä todella paljon ja se tuntui jotenkin kivan syksyiseltäkin. Muutoin kaikki muu tuli valmiina. Omar-munkkeihin tein itse vielä leopardi kuvioinnin.








Juomana meillä oli sokeriton sprite johon siivutin melkein kokonaisen ison appelsiinin. Väri saatiin oranssilla elintarvikevärillä. Näinkin pienellä voi saada todella hyvää. Lisäksi toki oli myös mehua, kahvia jne.












Nyt on juhlat juhlittu. 
Iso kiitos lukuisista onnitteluista ja
kiitos vielä kaikille vieraille aivan ihanista juhlista.♡








 

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Kuolleiden lasten muistopäivä

Tänään 23.9 vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. Tänä kyseisenä päivänä meillä on ollut tapana istuttaa uudet kukat tyttäremme haudalle, sytyttää kynttilöitä valaisemaan pimenevää iltaa. 





Tyttäremme kuolemasta on kulunut reilu 6 vuotta ja vieläkin tulee toisinaan tunne siitä, onko tämä oikeasti tapahtunut. Vaikeimpina hetkinä mieli yrittää peitota terävimmän kärjen tältä tuskalliselta tosiasialta, että lapseni on kuollut. Järjellä tiedän, mutta on hetkiä, kun mieli ei anna matkustaa muistoihin, koska se ei kestäisi käydä läpi sitä tuskaa juuri nyt.

Olen käynyt surussani niin pohjalla, etten usko, että sen syvemmälle olisin enää voinut päästä. Tiedän miltä tuntuu elää täysin sumussa, epätoivossa, pelossa, epätodelliselta tuntuvassa maailmassa. Kun ei enää tiedä kuinka jaksaa seuraavat sekunnit, minuutit, saati sitten tunnit, päivät ja seuraavat viikot. Kun jokainen hetki on todellista kamppailua. Oman suruni lisäksi kannoin suurta surua, lasteni surusta.

Kuinka paljon toivoin, että olisin itse ollut arkussa tyttäreni sijasta. Oloni oli sietämätön. Kaikki tunteet ovat sallittuja eikä niistä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Mieli on monimutkaisempi kuin koskaan pystymme itse sitä ymmärtämään. 

Minulla on suuresta menetyksestä huolimatta elämässäni paljon iloa ja rakkautta. Lapseni, jotka olen saanut pitää. Lapseni on ollut syy nousta. Perheeni on antanut suurta voimaa ja usko jälleennäkemiseen tuo lohtua. Vertaisten tuki on antanut myös paljon toivoa, elämä menee eteenpäin. Voin sanoa, että olen oppinut elämään asian kanssa vaikka se ei surua ja ikävää koskaan poistakaan. Kun vaikea hetki tulee, tiedän, että sieltä myös noustaan kerta toisensa jälkeen. Tunne ei kestä ikuisesti.

Olen niin kiitollinen siitä mitä minulla on juuri nyt tässä elämässä. Kaikkeen ei vain voi itse vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi. Loppuviimein elämä ei ole meidän omissa käsissä. Se on monien asioiden summa.


Kuolleiden lasten muistopäivä on päivä, jolloin kunnioitamme jokaisen edesmenneen lapsen muistoa.  Jokainen voi sytyttää kynttilän, myös sinä.

Voimia jokaiselle lapsensa menettäneelle tähänkin päivään.♡








 

tiistai 15. syyskuuta 2020

Museokeskus Vapriikissa Tampereella


Kävimme elokuun puolella pitkästä aikaa museokeskus Vapriikissa.
Vapriikki on tullut meille tutuksi jo vuosia vuosia sitten. Edelleen se on yksi suosikkikohteista Tampereella. Museokeskus sijaitsee Tammerkosken rannalla ja siellä on kerrallaan aina yli kymmenen näyttelyä, joista osa on pysyviä ja osa vaihtuvia. Teemat vaihtelevat historiasta tekniikkaan ja luonnontieteisiin.

Kesän aikana Vapriikkiin on tullut muutama uusi näyttely mm. Teatterikaupunki Finlayson 200 -tehtaasta brändiksi ja Tiistaitarjotin -ruokamatka 70-luvulle.



Kävimme nyt ensimmäistä kertaa myös kävelemässä Vapriikinraitilla, joka on näköalareitti Tammerkosken itäpartaalla. Raitti on kaikille avoin ja on auki kesäkaudella museon aukioloaikoina.







Teatterikaupunki näyttely on mielenkiintoinen kurkistus Tampereen teatterihistoriaan. Tampereen dynaamista teatterikulttuuria ovat rakentaneet alkuvaiheista alkaen, valtakunnallisestikin merkittävät tekijät. Karismaattiset persoonat kuten Tilda Vuori, Eino Salmelainen ja Olavi Veistäjä ovat jättäneet jälkensä taetterikaupungin tarinaan. Tampereella on ollut vuosikymmenien ajan myös tärkeä tehtävä teatterialan koulutuksen piirissä.

Näyttely on mielenkiintoinen, upeita valokuvia ja pukuja. Näyttely avautui kesäkuussa ja on nähtävissä 7.3.2020 asti.





Teatterikaupungin oma näyttämö tarjoaa mahdollisuuden astua estradille tai toimia valo/musiikki vastaavana.



Finlayson 200 -tehtaasta brändiksi näyttely on myös yksi uusimmista, joka avautui myöskin kesäkuussa ja on pysyvä näyttely. Näyttely seuraa Tammerkosken rannalla syntyneen tehtaan kehittymistä Pohjoismaiden suurimmaksi teollisuusyritykseksi ja lopulta sopeutumista uuteen, savupiipputeollisuuden jälkeiseen aikaan.


Esillä on runsaasti esineistöä ja etenkin tekstiilejä Tampereen museoiden valtavasta Finlayson-kokoelmasta, joista monet ovat suomalaisille hyvinkin tuttuja.

Tove Jansson aloitti yhteistyön Finlaysonin kanssa jo  1950-luvulla. Silloin Forssassa painettiin ainakin Muumi-nenäliinoja ja -lakanakangasta. Finlayson sai Muumi-oikeudet 1988. Muumi-aiheita kankaalle sovelsi etenkin tekstiilitaiteilija Liisa Kota, joskin kuosit kirjattiin Finlaysonin ateljeen nimiin. Muumikankaita on käytetty erityisesti petivaatteissa ja pyyhkeissä. 2000-luvulla kuosiinkudottuja pyyhkeitä ei enää valmistettu Suomessa.





Finlaysonin tekstiilituotanto oli hyvin laaja-alaista. Tehdas valmisti lukuisia laatuja ja valtavia määriä lankoja, vaatetuskankaita ja sisustustekstiilejä. Myös työntekijöitä oli paljon, enimmillään 1900-luvun taitteessa Tampereella yli 3100.


Skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustamalla yrityksellä oli valtava vaikutus Tampereen kehitykselle. Sen alku oli kuitenkin vaatimaton. Teollinen vallankumous Tampereella ja samalla koko Suomessa alkoi vasta, kun kolme pietarilaista liikemiestä osti tehtaan 1836 ja uuden uljaan tehdasrakennuksen, Kuusvooninkisen, rakentaminen alkoi.




Tiistaitarjotin -ruokamatka 70-luvulle näyttely perustuu valokuvaaja ja läänintaiteilija Juhani Riekkolan ja hänen vaimonsa kotitalousopettaja Eeva Junkkari-Riekkolan toimittamaan ruoka-artikkelisarjaan Tiistaitarjotin, jota Aamulehti julkaisi aina tiistaisin vuosina 1974-1978.

Ennen näyttelyä ja sen aikana ihmisillä on mahdollisuus jakaa omia ruokamuistojaan 70-luvulta. Ruokamuistot ovat tärkeä osa näyttelykokonaisuutta ja ne välittävät aitoja tuntemuksia.




Tiesitkö, että museokeskus Vapriikkiin on maksuton sisäänpääsy joka perjantai 15-18 välisenä aikana (Ei koske Ostia, portti Roomaan näyttelyä).

Tästä linkistä voit tutustua ennen vierailua Vapriikin kaikkiin näyttelyihin:


Aurinkoista viikkoa!