Jouluaamu alkoi kuten tavallista, riisipuurolla ja pienellä jännityksellä. Kukahan mahtaa löytää mantelin omasta puurolautasestaan. En ehtinyt edes kysyä, kun jo kuului iloinen huudahdus mantelin löytäneen suusta. Tällä kertaa puuro laitettiin valmiiksi lautasille ja nuorimmasta vanhimpaan jokainen sai valita omansa.
Tänä vuonna kävimme myös joulukirkossa samalla kun veimme tyttäremme haudalle kynttilöitä ja toivotimme hyvää joulua. Olimme hieman aiemmin jo vieneet tekemäni havukranssin, ettei havut kuivuisi sisällä ollessa. Vanhempani kävivät haudalla edellisenä päivänä ja olivat muistaneet kukin, havuin ja kynttilöin sekä tuoneet ihanan pienen enkelin.
Kävimme lapsiperheille suunnatussa joulukirkossa, mikä on mukavan rento, jossa lapset saavat näkyä ja kuulua. Vaikka omat lapset eivät enää pieniä olekaan on tämä ollut ihana perinne jatkaa. Ehkä sitten jonain vuonna toisin, jos siltä tuntuu.
Kotona sitten halukkaat saivat käydä saunassa omaan tahtiin ja itse aloittelin ruoan lämmitystä ja kattauksen tekoa. Meillä on pääosin lähes poikkeuksetta tarjottavat aina samoja kuin edeltävinä jouluina. Jokunen vuosi sitten kokeilin uunipunajuuria vuohenjuustolla ja se jäikin sitten osaksi meidän joulua. Tänä vuonna kuitenkin vuohenjuuston sijaan kokeilin tehdä suolakurkku-smetanaa, mikä olikin erinomainen vaihtoehto myös.
Ruokailimme pitkän kaavan kautta ja pyrimme nauttimaan kiireettömästä ajasta. Monella kuitenkin olikin jo sen verran nälkä, että ruoka upposi melko haipakkaan. Mutta lautasen sai toki jättää pöytään ja palata ruoan ääreen uudelleen, jos ja kun siltä tuntui. Kiirehän meillä ei minnekään ollut. Ehkä lahjojen jakoa kuitenkin odoteltiin melko kuumeisesti.
Jonkin ajan päästä katoimme pöytään jälkiruoat. Jälleen juustot ja hillot sekä Luumu-kaneli -rahkakakku olivat odotetuimpia herkkuja. Ainakin näin omasta puolesta puhuen. Tytöille ehkä maistui enemmän piparkakut ja joulutortut. Hieman ennen joulua ostin Muumitalo -piparimuotit ja sainkin tehtyä jonkinlaisen talon jouluksi. Oli kyllä aikamoista saada pidettyä se kasassa, mutta melko hyvin keksin siihen kaikenlaisia tukia siksi aikaa, että liitokset kuivuisi.
Jälkiruoan jälkeen olikin se yksi odotetuista hetkistä. Lahjojen jako ja se lasten aito ilo, mitä on aina ihana seurata. Lopun iltaa ihasteltiin lahjoja, katseltiin yhdessä jouluisia elokuvia ja syötiin herkkuja.
Toivon, että sinulla oli kaunis ja rauhallinen joulu.♡
