SOCIAL MEDIA

keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Elämä ilman alkoholia

 


Tosiaan 8 vuotta sitten päätin jättää alkoholin täysin, ei kahta, ei yhtä, ei kulaustakaan. Koskaan en ole katunut tilanteita, joissa olen ollut selvinpäin. Harvemmin olen edes kuullut kenenkään sanovan, että onpa harmi, kun en ollut kännissä. Ennemmin juuri niin päin, että helvetti, olisi pitänyt olla juomatta.

Hetken kestävä humalan ilo voi tosiaan olla monen päivän paha olo, niin fyysisesti kuin henkisesti. Omalla kohdalla krapula tuli jo parin jälkeen. Koin aina myös ihan hirveää morkkista krapulassa vaikka mitään kummaa ei olisi edes tapahtunut. Enkä oikein koskaan saanut kiinni mistä moinen johtui. Tämä on myös ollut melko yleistä ainakin omassa tuttava piirissä.

Alkoholiton viini sen sijaan on ollut sellainen, mitä olen saattanut ruoan kanssa ravintolassa ottaa. Monesti kuitenkin ensimmäisenä tarjotaan alkoholillista juomaa. Ehkä kuitenkin nykypäivänä voisi jo odottaa, että asiaa tiedusteltaisiin ennalta. Toki on myös ravintoloita, joissa kysytään mitä halutaan juoda, jolloin on helppo sanoa heti, että alkoholiton kuohuviini tms. Olen myös kerran vissyä tilatessa, saanut automaattisesti kossuvissyn, jolloin jo tuoksu kertoi ettei kyseessä ollut ihan pelkkä vissyvesi.

Kahdeksan vuotta sitten sain vielä kuulla kysymyksiä: -olenko raskaana? Onko minulla alkoholi ongelma tai jokin muu erityinen syy miksi en juo. Enkö voisi edes paria juoda? Ehkä terveydelliset ja/tai riippuvuudesta johtuneet syyt olisi ollut ihmisten helpompi käsittää. Tai vaihtoehtoisesti se, että olen raskaana. Toki terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on ollut myös itsellä yhtenä lopettamisen syynä. 

Vähäinenkin juominen aiheutti aina järkyttävän krapulan moneksi päiväksi ja hirveän morkkiksen. Uskon, että alkoholilla on myös iso vaikutus mielenterveyteen ja sen vointiin. Vaikka se hetkeksi voi  helpottaa, niin aina se lopulta vain pahentaa.

Lasten läsnäollessa en ole ikinä juonut alkoholia, saati ollut humalassa. En sano, että lasi tai pari olisi mikään synti, mutta näin olen itse päättänyt jo ennen lasten saamista. Mieheni saattaa harvakseltaan ottaa oluen tai kaksi, tai ravintolassa viiniä ruoan kanssa ja se on ihan ok. Omassa lapsuudessani ei myöskään käytetty koskaan alkoholia.

Enkä ole tietenkään laatinut sopimusta ettenkö enää koskaan joisi alkoholia, mutta tähän asti alkoholiton elämä on tuntunut hyvältä.

















sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Lapseni, tänään olisit jo 7 vuotias

Eilen tuli kuluneeksi tasan 7 vuotta, kun kuulin ne sanat, joita yksikään vanhempi ei koskaan halua kuulla: -Olen pahoillani, mutta sydän on pysähtynyt, eikä mitään ole enää tehtävissä.  Tänään viettäisit syntymäpäivääsi yhdessä meidän kanssa jos asiat olisivat menneet toisin.

Viime päivät ovat menneet kasvavassa ahdistuksessa. Myöhään toissa iltana romahdin, sain järkyttävän ahdistuskohtauksen ja itkin. Tuntui, etten pysty hengittämään. Sain jatkuvia takaumia mieleeni ja kehooni, elin aikaa yhä uudelleen ja uudelleen, aikaa joka pysäytti elämän tuolloin 7 vuotta sitten. Tuo aika oli täynnä niin monenlaisia tunteita, koko elämä ja perusturvallisuuden tunne oli täysin rikottu. Suru, epätodellisuuden tunne, avuttomuus, kun mitään ei ole tehtävissä, jotta saisinkin pitää lapseni. En voinut uskoa, että tämä olisi näin lopullista. Joutuisin luopumaan lapsestani kokonaan.

Kesti pitkään, kun joka ikinen aamu herättyäni mieleeni tuli, että ehkä kaikki olikin vain pahaa unta. Ja joka kerta, joka aamu totuus paiskautui vasten kasvojani. Tämä on totta, lapseni on kuollut. Jokainen päivä oli sinnittelyä kestää hetkestä toiseen. Miten elämää voi jatkaa tästä eteenpäin, miten sitä kuuluisi elää. Mitä pitäisi tehdä, jottaa jaksaa jatkaa. Oma perhe oli suurin voimavara.

Välillä tuntui kuin seuraisin omaa elämääni sivusta, olo oli epätodellinen. Tiesin ja ymmärsin mitä on tapahtunut, mutta silti mieli ei halunnut sitä uskoa. Toivoin niin kovasti, että kaikki olisi ollut vain pahaa unta ja hautajaisiin asti ajattelin, että mitä jos olisikin tapahtunut vain jonkinlainen väärinkäsitys ja lapseni olisi sittenkin elossa. Tietenkin tiesin ettei näin ole, mutta viimeiseen asti miele halusi pitää toivoa yllä. Oman surun lisäksi oli suru myös lasten surusta. Miten pieniä he olivatkaan, yrittäessään ymmärtää tapahtunutta. Puhuimme paljon, käsittelimme oman siskon kuolemaa jokaisen lapsen ikätason mukaisesti. Aina iän karttuessa, asiaa käytiin läpi uudelleen.

Emme peitelleet surua, puhuimme asiasta niin kuin se oli. En halunnut, että lasten suru jää käsittelemättä ja nousee vuosien mittaan pintaan erilaisina oireina. Lapset myös korvaavat mielikuvituksella sitä mitä eivät tiedä. En halunnut, että kuolemasta jää pelottava asia, jonka jälkeen kaikki vain loppuu. Kuolema on väistämätön osa elämää. Uskomme jälleennäkemiseen, mikä on antanut voimaa ja toivoa, että vielä joskus saan nähdä lapseni tuonpuoleisessa.

Jo vuosia enkelilapsi on kulkenut monin tavoin arjessamme mukana. Tämä on meidän perheen arkea. Monet ehkä ajattelee, että on raskasta, kun arjessa suru kulkee koko ajan mukana. Tai, että suru peittäisi ilon elämästä. Se ei kuitenkaan ole niin. Voimia se on kuitenkin vaatinut, että asian kanssa on oppinut elämään. Suru ja ikävä saattaa välillä nousta voimakkaastikin esille, mutta sitä ei tarvitse pelätä. Kun sen ottaa vastaan, se helpottaa. Itkeminen helpottaa. Tunteitaan ei pidä sivuuttaa, se kostautuu myöhemmin entistä voimakkaampana pahana olona. Elämässä on kuitenkin paljon myös iloa.

Enkelilapsi kulkee arjen tavallisissa asioissa mukana, aivan kuten kuka tahansa perheenjäsen. Lapset heipattavat, kun ajamme autolla hautausmaan ohi, tai miettivät mitä hän mahtaa tehdä taivaassa jollakin hetkellä. Mietteet eivät ole kuitenkaan surun värittämiä.

Lapsemme ovat alusta asti käsitelleet asiaa konkreettisten tekojen tukemana. Välillä tehdään siskolle piirrustuksia ja etenkin tänään, kun sisko täyttäisi 7 vuotta, juhlitaan syntymäpäivää. Kakku on myös tehtävä, aivan kuten muidenkin lasten juhlapäivinä. Siitä lapset ovat pitäneet huolen alusta asti. Perinteiksi on muodostunut myös hautakynttilöiden koristelu tarroilla ja ilmapallojen lähettäminen taivaalle. Myös mummu ja pappa, sekä veljeni ovat meillä kakkukahvilla ja käyvät haudalla. Tämä on meidän lapsille ollut alusta asti ja on edelleen se "normaali" tapa, joka kuuluu meidän elämään. 





Tiettyinä vuoden päivinä, kuten nyt, mietin paljon miltä lapseni näyttäisi. Millainen hän olisi luonteeltaan ja millaisia asioita hän tykkäisi tehdä. Millaista olisi olla äiti neljälle elävälle lapselle. Ikävä on todella kovaa ja suru menetyksestä on raastavaa. Rakkaus säilyy ikuisesti ja hän on mielessäni jokaisena päivänä. Kun aika on, odotan tapaavani lapseni uudelleen ja saan sulkea hänet syliini.


Hyvää syntymäpäivää taivaan kotiin, rakas Lumi-Lilja♡

Rakkaudella Äiti, Isä, Veli ja Siskot


FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

@m.hartikainen

@marjut.hartikainen.photography





perjantai 9. heinäkuuta 2021

Kesäpäivä Särkänniemessä





Kaupallinen yhteistyö: Särkänniemi

Tällä viikolla kävimme perheen kanssa, meidän joka vuotisella reissulla Tampereella, Särkänniemessä.
Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin, mutta onneksi järveltä tulee aina pieniä tuulahduksia viileämpää ilmaa.

Lapset olivat jo kovasti odottaneet Särkänniemi päivää ja saattaa olla, että tulemme vielä tänä kesänä toisenkin kerran. Meillä jäi tällä reissulla Koiramäki käymättä, joten siellä tultaisiin ainakin vielä poikkeamaan.

Tänäkin vuonna Särkänniemeen tehdään paikkavaraus ennakkoon, halutulle vierailupäivälle. Sen pystyy myös tarvittaessa perumaan milloin tahansa ilman maksua. Itse varasimme paikat paria päivää ennen, mutta kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä heinäkuu taitaa monella olla loma-aikaa ja paikat täyttyvät nopeasti.






Tänä kesänä tytöt pääsivät muutamiin laitteisiin, joihin ei vielä viime kesänä pituus tai uskallus riittänyt. Pojan kanssa ollaan jo muutaman vuoden ajan käyty hurjimpia laitteita, kun pituus riittää hänellä kaikkiin laitteisiin. Ei mene kauan, kun vanhempi tytöistä pääsee meidän mukaan.





Tänä vuonna Särkänniemeen on tullut Food Park Särkäntori, mikä on uusi, valtava terassialue, joka tarjoaa Street Food-henkisiä ruoka-annoksia ja juomia. Kaikista Särkäntorin pöydistä on myös erinomainen näkymä Estradi-esiintymislavalle, jossa Särkänniemi Houseband viihdyttää aina tiistaista lauantaihin klo: 15.30-20.30. Food Park Särkäntori on avoinna heinäkuun loppuun.

Kävimme tutustumassa Särkäntorilla, maailman parhaaksi vegaaniseksi streetfoodiksi kehuttuun Eatshares:n ruokiin ja juomiin. 

Eatshares oy on vuonna 2020 perustettu tamperelainen yhtiö, joka tarjoaa kehittämiensä reseptien pohjalta terveellistä vegaaniruokaa vastuullisesti ja eettisesti. Tavoitteena on tarjota ruokaa, joka on hyväksi sekä keholle, mielelle että maapallolle. Eatshares ravintola löytyy myös Tampereen keskustan tuntumasta, jossa tarjoillaan vegaanista lounasta sekä ala carte annoksia.


Tilasimme Boom-Burgerit, ranskalaiset ja sitruuna-valkosipuli aiolit.
Burgeri sisältää: vegaaninen pihvi, tomaatti, suolakurkku, salaatti, marinoitu punasipuli, vegaaninen cheddar, juureslastu, vegaaninen briossi-sämpylä, dijon-majoneesi, ketsuppi.

Annos oli reilun kokoinen ja täyttävä. Burgerissa oli paksu pihvi, sekä raikkaat ja herkulliset täytteet.
Ranskalaiset oli todella hyvät, sopivan mausteiset ja rapeat. Sitruuna-valkosipuli aioli oli ihanan raikas.
Tämä vegaaninen annos maistui todella hyvin myös hellepäivänä. 



Maistelimme myös Eatshares:n smoothiet. Maltsu-Valtsu smoothie sisältää: suomalaista mansikkaa, kaurakermaa (glut.), minttu, lime, agavesiirappi.

Valloittava Inkeri smoothie sisältää: mangopala, mangosose, inkivääri, agavesiirappi, soijajogurtti.

Oma suosikkini näistä oli tuo Valloittava Inkeri smoothie. Mango ja inkivääri oli kiva yhdistelmä, hyvin maistoi puhtaat, aidot maut.

Jälkkäriksi vielä ihana vegaaninen raparperisorbetti. Aivan täydellinen hellepäivän herkku.



Ruokailun jälkeen menimme Näsinneulan näkötorniin, sekä tornin aulassa olevaan akvaarioon. Yli kahdessakymmenessä akvaarioaltaassa asustaa noin kahdensadan kalalajin edustajia eri puolilta maailmaa. Akvaariosta löytyy myös useita matelijalajeja, kuten kiinankrokotiililisko, parta-agama ja kääpiökaimaaneja. Upeita käärmeitä löytyy mm. Bredlin python ja keltaisia anakondia.





Näsinneulan näkötornin huippu nousee 168 metrin korkeuteen, näköalatasanne yltää 120 metrin korkeuteen, josta kelpaa katsella maisemia. Kaupunki avautuu huikeana panoraamana, keskusta-, metsä- ja järvimaisemineen. Kirkkaalla säällä voi nähdä naapurikuntiin asti yli 20 kilometrin päähän. 

Näköalatasanteella palvele päivittäin Neula Sky Cafe ja yläkerrassa, 124 metrin korkeudessa on tasokas ravintola Näsinneula.



Loppupäivä menikin huvilaitteissa, ja ihan iltaan saakka.

Kiitos Särkänniemi mukavasta huvittelu päivästä. 
Kiitos Eatshares hyvästä palvelusta ja ruoasta!


















 

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Vapaudu arjen kahleista, Turussa



Kaupallinen yhteistyö: Hotel Kakola

Viime viikolla matkasimme perheen kanssa Turkuun, jossa yövyimme Hotel Kakola :ssa, ainutlaatuisessa ja historiallisesti arvokkaassa vankilamiljöössä. Kakolanmäki on Turun keskusta-alueella sijaitseva mäki, joka on yksi Turun seitsemästä kukkulasta. Mäellä toimi vuoteen 2007 Turun vankilan keskusvankila, minkä jälkeen rakennukset olivat tyhjillään yli seitsemän vuoden ajan.

Kakolanrinteessä olevaan lääninvankilaan avattiin ainutlaatuinen hotelli syksyllä 2020, johon tuli n.150 huonetta, Ravintola Ruben, Viinitupa Hilarius, Kesäterassi Riviera sekä laajat kokous- ja juhlatilat.  Vankilan kirkko ja eristyssellit säilytettiin alkuperäisessä asussaan. 

Hotellin yhteyteen on rakenteilla myös spa-maailma sekä hyvinvointikeskus.




Meille oli varattu Family-huone, jossa parivuoteen lisäksi oli kerrossänky kaltereilla. Tämä kalterisänky olikin todella mieluisa lapsille ja niissä jaksettiin leikkiä ennen nukkumista. Huone oli viihtyisä ja sisustettu ylellisesti, mutta teemaan sopivaksi.

Tervetuliaislahjana meitä odotti kuohuviini ja herkkuja. Viini saatiin vaihdettua vielä alkoholittomaksi, niin sain minäkin nautiskella juomasta.












Kakolan historia alkaa vuonna 1845 käynnistyneillä päärakennuksen rakennustöillä, jotka valmistuivat kesällä 1853. Kakolan päärakennus rakennettiin Kakolanmäen alueelta louhitulla graniitilla, jota työvoimana käytetyt Turun linnan vankilan vangit katsuivat kakoliitiksi.

Hakkuutyön synnyttämään louhokseen muodostui lampi, joka toimi vankien virkistyspaikkana. Kakolan Rivieraksi ristitty louhos oli vangeille todellinen keidas: vehreällä alueella oli mm. uimapaikka ja jalkapallokenttä.

Kakola oli aikoinaan Suomen suurin ja vaarallisin vankila.



Funikulaari on Suomen ensimmäinen ulkona kulkeva kaupunkivinohissi. Funikulaari tarjoaa esteettömän kulun Kakolanmäelle, jonne ei tule muuta joukkoliikennettä. Radan pituus on 130 metriä ja korkeuseroa ala- ja yläaseman välillä on 30 metriä. Matka yhteen suuntaan on noin yksi minuutti ja kyytiin pääsee molemmilta asemilta.

Funikulaari kulkee Linnankadun ja Graniittilinnankadun väliä osoitteessa Linnankatu 55b. Matkustaminen on maksutonta.



Hyvin nukutun yön jälkeen, menimme aamupalalle. Hotel Kakolan aamiainen oli herkullinen ja runsas. Näillä eväillä on hyvä startata uusi päivä.


Hotel Kakola on todella sisustettu tyylillä ja kaikkialla näkyi tarkkaan mietittyjä, teemaan sopivia yksityiskohtia. Aamiaisen jälkeen pääsimme vielä kierrokselle hotelliin ja saimme nähdä mm. upean kirkon ja eristyssellin.



Virallisesti kirkoksi vihityssä tilassa on oma alttari ja saarnatuoli. Tilat soveltuvat erilaisiin juhliin koko elämänkaaren ajalta. Kirkossa voit järjestää esim. vihkimisen, ristiäiset tai muistotilaisuuden.



Jos haluaa päästä tunnelmaan perinpohjaisemmin voi majoitukseksi valita sellihuoneen, joita on rakennettu entisiin lääninvankilan eristysselleihin. Sellihuoneessa on kerrossänky, vesipiste ja wc. Suihku pitää tietenkin jakaa muiden eristyssellien asiakkaiden kanssa. Huoneessa on tv:n sijasta radio.

Sellihuoneet ovat olleet hyvin suosittuja.



Jos haluaa kuulla parhaimmat tarinat Kakolasta, kannattaa ostaa lippu kierrokselle. Kierroksella kierretään ensin ulkona tutustumassa entisiin vankilarakennuksiin ja nähdään jännittävimmät pakopaikat kautta aikojen. Sen jälkeen siirrytään Kakolan entiseen kirkkoon eli Kakolan Saliin, jossa katsotaan kuvaesitys sellitiloista ja kuullaan tarinoita Kakolan kundien värikkäästä arjesta. Kierroksen kesto on n. 2 tuntia. Tätä kierrosta ei suositella alle 12 vuotiaille.

Koko perheen Kakola-kävely on suunnattu alle 12 vuotiaille ja sen kesto on n. 1 tunti, mikä ollaan ulkona.




Graniittilinnan ulkopuolella on Kakolan myymälä, josta löytyy vankien ja lähituottajien valmistamia tuotteita. Sieltä löytyy myös tämä kirja, Kakola-vankilan tarina, jota myydään myös hotellin vastaanotossa. Suosittelen vahvasti, mikäli Kakolan historia kiinnostaa. Tarinoita löytyy tästä kohteesta ja paljon. 


Kakolanmäen palveluihin kuuluu myös ravintola Kakolanruusu, olutpanimo Brewing Company, kahvipaahtimo Frukt Coffee Roaster ja leipomo Bageri Å.


.

Seuraavaksi meillä oli suuntana Aboa Vetus & Ars Nova, joka on arkeologian ja nykytaiteen museo, mikä sijaitsee keskellä Turkua. Suomen ainoa arkeologinen museo kutsuu maan alta esiin kaivettuun vanhaan Turkuun.

Aboa Vetus on maan alta löydetty kaupunginosa, jossa on eletty vuosisatojen ajan ennen Turun paloa. Suomen ainoa arkeologinen museo syntyi laajojen kaupunkiarkeologisten kaivausten tuloksena 1990-luvulla.



Täällä voit tutustua keskiaikaisten kivitalojen raunioihin ja kulkea vanhaa Luostarin jokikatua pitkin. Arkeologien esiin kaivamat kellarit on konservoitu paikalleen sellaisina kuin ne löydettiin. Satojen vuosien takaa säilyneet rakenteet ja arkeologiset löydöt sisältävät paljon tietoa alueen menneisyydestä ja paikalla eläneistä ihmisistä.


Keskiajalla 1200-1500 luvuilla, alueen komeissa kivitaloissa asui kauppiaita. Tuolloin Ruotsin toiseksi suurin kaupunki oli merkittävä kaupankäynnin, kirkollisen elämän ja hallinnon keskus. Monet esinelöydöt, kuten hopeakoristeiset veitset tai kultasormukset, kertovat asukkaiden vauraudesta.





Vuonna 1928 Hans Von Retting rakennutti tontille näyttävän Villa Von Rettingin yksityiskodiksi perheelleen. Viimeisetkin keskiaikaiset kellarit haudattiin tuolloin maan alle.

Vuonna 1995 avattu Aboa Veturs & Ars Nova muutti Rettingin palatsin ja koko tontin elämän. Vuosina 1994-1995 tehdyt arkeologiset kaivaukset paljastivat maahan kätketyn nenneisyyden museokävijöiden nähtäväksi. Rakennusta ympäröivä muuri avattiin Itäiselle Rantakadulla ja näin yksityisestä tuli julkinen ja kodista museo.



Sydän auki taiteelle. Niemistö kokoelma Turussa -näyttely.
Näyttely esittelee teoksia merkittävästä suomalaisesta nykytaiteen kokoelmasta. Niemistö-kokoelma on yksityinen ja edelleen karttuva nykytaiteen kokoelma.

Jatkuvasti karttuvassa talletuskokoelmassa on tällä hetkellä lähes 600 taideteosta. Kokoelman painopiste on suomalaisessa kuvataiteessa ja sen erityispiirteenä on veistotaiteen vahva edustus.

Sydän auki taiteelle -näyttely esittelee 74 teosta Niemistö-kokoelmasta, joista suurin osa on 2000-luvulta. Näyttelyssä nähdään teoksia 30 taiteilijalta.











Kuvassa tytöt katselevat edellispäivänä kaivauksilta löydettyä liitupiippua ja ihmisen hammasta, jossa oli liitupiipun mentävä lovi.

Museon aulan kautta käy kulku museon sisäpihalle, jossa pääset tutustumaan arkeologisiin kaivauksiin. Kaivausten yhtenä tavoitteena on tuoda historia näkyväksi keskelle arkipäivää ja kaupunkitilaa, jolloin kuka tahansa voi pistäytyä kaivausalueella.

Tutkimusalue on keskellä vanhinta Turkua. Kaivauksissa on löydetty kaupungissa asuneiden ihmisten jättämiä jälkiä 1300-luvulta 1800-luvulle. Alueella on kahden kivitalon rauniot, joista ainakin toinen on rakennettu jo keskiajalla. Kaikki tontin rakennukset tuhoutuivat Turun palossa vuonna 1827.

Tontin asukkaista on kirjallista tietoa 1600-luvulta lähtien ja vuosisatojen mittaan paikalla on ehtinyt toimia mm. krouvi ja Turun akatemian kirjapaino.Yleisökaivauksilla kaivaudutaan Turun palon aikaiseen tuhokerrokseen, josta on mahdollista löytää paloa edeltäneestä elämästä kertovia esinelöytöjä.

Kaivausten aikana on tarkoitus paljastaa tontin 1700-luvun pihakivetys ja tutkia palossa tuhoutuneen liiterin paikkaa.



Kaivauksiin voi tulla tutustumaan aina arkeologien paikalla ollessa. Kesä-heinäkuussa järjestetään kaivauksella arkeologin vastaanotto aina keskiviikkoisen klo: 12-14. Tällöin sinne on varattu paikan päälle uusimpia kaivauslöytöjä. Tapahtuma on maksuton.

Yllä olevassa kuvassa on muutamia löytöjä meidän vierailu päivältä, mm. hampaita ja lasia.


Kiitos Aboa Vetus & Ars Nova. Tänne on ehdottomasti tultava uudelleen seuraamaan kaivauksia.


Museo kierroksen jälkeen menimme lounaalle Ravintola Nooaan, johon meille oli varattu pöytä. Ravintola sijaitsee Aurajoen varrella, joten maisemat ravintolasta oli mitä parhaimmat. Aurinkoisella ilmalla voi ihailla jokirannan upeita maisemia myös 6,5 metrin korkeudessa olevalta kattoterassilta, jossa on paikat n.100 ihmiselle.

Ravintola on tyylikäs ja skandinaavinen. Ravintolassa on avokeittiö, mikä onkin ravintolasalin keskipiste, jonka ääreen pääsee myös ruokailemaan. Ruoissa maistuu laadukkaat ja tuoreet raaka-aineet.


Valitsimme molemmat mieheni kanssa lounaaksi:
Metsästäjän leike ja sokeroitua puolukkaa, sienimuhennosta ja maalaislohkoperunoita.
Annos on todella reilun kokoinen, josta ei varmasti jää nälkä. Annos oli maultaan hyvä, jossa maistui selkeät ja puhtaat maut. 


Esikoinen valitsi lounaaksi viikon kala-annoksen. Paahdettua merilohta ja kevätsipuli-hollandaisea, tillivoiperunaa ja pikkelöityä porkkanaa. Annos oli todella pojan mieleen. Kaikki annoksessa oli kohdallaan ja etenkin tuore merilohi oli innokkaan kalamiehen mieleen.


Tytöt valitsivat Nooa Aioli Burgerit. Dry Aged pihvi kotimaisesta rotukarjasta, cheddarjuustoa, aiolia, tomaattia, suolakurkkua ja maalaisranskalaisia. Lasten annoksista saa halutessaan jättää pois mm. suolakurkun ja sipulin. Ruoka maistui hyvin molemmille tytöille.



Jälkiruoaksi ihanaa, suussa sulavaa kookos-passion jäätelöä. Annos myös tarjoiltiin kauniisti.

Kiitos vielä Ravintola Nooa hyvästä ja täyttävästä lounaasta sekä hyvästä ja lapset huomioivasta palvelusta.


Lainaa Låna.
Låna on uudenlainen tapa kokea kaupunki, näe Turku omalla piknik-veneellä Aurajoesta käsin. Låna-veneet ovat vankkarakenteisia ja ne on suunniteltu niin, että voit ottaa mukaan 2-8 hengen porukan ja myös lemmikit ovat tervetulleita veneretkelle. Liivit saa lainattua venevuokran yhteydessä.

Låna veneellä näet kaupunkia ympäristöystävällisellä tavalla, sillä Låna veneet toimivat sähkömoottoreilla ja niiden käyttö on täysin päästötöntä. Veneissä voit myös kuunnella omaa musiikkia helposti, Bluetooth-yhteyden avulla.





Voit helposti myös ostaa eväät mukaan veneretkelle Låna Bar & Cafe:sta, mm. täytettyjä leipiä, muffinsseja ja juomaa.





Låna-veneellä aika kului leppoisasti, kaupunkia ihastellen ja eväitä syöden. Tämä oli kiva kokemus koko perheelle. Palvelu oli myös erittäin hyvää ja ystävällistä. Kiitos!

Vielä viimeisimpänä kävimme kupittaan seikkailupuistossa. Puisto tarjoaa mahdollisuuksia, joita ei tavallisesta leikkipuistosta löydä. Suihkusieni ja kahluuallas, puiston halki kiemurteleva puro ja liikennekaupunki ovat elementtejä, jotka tekevät Seikkailupuistosta ainutlaatuisen perhekohteen.

Täällä viihdyttiin hyvän aikaa, ennen kuin oli aika lähteä kohti kotia.






Tämä reissu oli kyllä huikea.
Kiitos Turku ja Hotel Kakola ainutlaatuisesta elämyksestä, tämä reissu tullaan muistamaan.