Elämä ilman alkoholia

 

Tosiaan 8 vuotta sitten päätin jättää alkoholin täysin, ei kahta, ei yhtä, ei kulaustakaan. Koskaan en ole katunut tilanteita, joissa olen ollut selvinpäin. Harvemmin olen edes kuullut kenenkään sanovan, että onpa harmi, kun en ollut kännissä. Ennemmin juuri niin päin, että helvetti, olisi pitänyt olla juomatta.

Hetken kestävä humalan ilo voi tosiaan olla monen päivän paha olo, niin fyysisesti kuin henkisesti. Omalla kohdalla krapula tuli jo parin jälkeen. Koin aina myös ihan hirveää morkkista krapulassa vaikka mitään kummaa ei olisi edes tapahtunut. Enkä oikein koskaan saanut kiinni mistä moinen johtui. Tämä on myös ollut melko yleistä ainakin omassa tuttava piirissä.

Alkoholiton viini sen sijaan on ollut sellainen, mitä olen saattanut ruoan kanssa ravintolassa ottaa. Monesti kuitenkin ensimmäisenä tarjotaan alkoholillista juomaa. Ehkä kuitenkin nykypäivänä voisi jo odottaa, että asiaa tiedusteltaisiin ennalta. Toki on myös ravintoloita, joissa kysytään mitä halutaan juoda, jolloin on helppo sanoa heti, että alkoholiton kuohuviini tms. Olen myös kerran vissyä tilatessa, saanut automaattisesti kossuvissyn, jolloin jo tuoksu kertoi ettei kyseessä ollut ihan pelkkä vissyvesi.

Kahdeksan vuotta sitten sain vielä kuulla kysymyksiä: -olenko raskaana? Onko minulla alkoholi ongelma tai jokin muu erityinen syy miksi en juo. Enkö voisi edes paria juoda? Ehkä terveydelliset ja/tai riippuvuudesta johtuneet syyt olisi ollut ihmisten helpompi käsittää. Tai vaihtoehtoisesti se, että olen raskaana. Toki terveys ja kokonaisvaltainen hyvinvointi on ollut myös itsellä yhtenä lopettamisen syynä. 

Vähäinenkin juominen aiheutti aina järkyttävän krapulan moneksi päiväksi ja hirveän morkkiksen. Uskon, että alkoholilla on myös iso vaikutus mielenterveyteen ja sen vointiin. Vaikka se hetkeksi voi  helpottaa, niin aina se lopulta vain pahentaa.

Lasten läsnäollessa en ole ikinä juonut alkoholia, saati ollut humalassa. En sano, että lasi tai pari olisi mikään synti, mutta näin olen itse päättänyt jo ennen lasten saamista. Mieheni saattaa harvakseltaan ottaa oluen tai kaksi, tai ravintolassa viiniä ruoan kanssa ja se on ihan ok. Omassa lapsuudessani ei myöskään käytetty koskaan alkoholia.

Enkä ole tietenkään laatinut sopimusta ettenkö enää koskaan joisi alkoholia, mutta tähän asti alkoholiton elämä on tuntunut hyvältä.

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

@m.hartikainen

@marjut.hartikainen.photography

Kuusi vuotta absolutistina

Kai sinä vielä joskus juot? On ollut kysymys, jota olen usein kuullut. Alkuun kuitenkin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Kuuden, alkottoman vuoden jälkeen en enää ole saanut myöskään ihmettelyä tai kyselyjä siitä, miksi en juo. Viime vuosina alkoholittomuus on noussut myös, voisiko sanoa trendiksi ja yhä useammalla myös ihan elämäntavaksi. 

Nykyään uskalletaan puhua enemmän ääneen myös erilaisista sairauksista ja ennen kaikkea niistä mielenterveydellisistä. Uskon, että tämä on osaltaan myös vähentänyt alkoholin kulutusta. Uskalletaan hakea ja vastaanottaa apua, ilman sitä häpeää. Eikä huolia yritetä aina hukuttaa alkoholiin. Ainakin parempaan suuntaan ollaan menossa. Nykyään apua ja hoitoa myös saa huomattavasti helpommin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Tämä on ainakin oma kokemukseni.

Millaista elämä sitten on kun siihen ei kuulu alkoholi millään lailla? Ei ryyppyiltoja ystävien kanssa, ei lasillista ruoan kanssa tai edes yhtä huikkaa maistiaisena. Alkuun jos oli tottunut silloin tällöin lähtemään ystävien kanssa tanssimaan yökerhoihin, saattoi se tuntua tottakai erilaiselta. Tietenkin tanssimaan pääsee selvinpäin myös ja niin olen aikoinaan joskus käynytkin. Sekään ei vain tuntunut enää omalta jutulta. On totta, että alkoholittomuus muuttaa jossakin määrin sosiaalista elämää. Omalla kohdalla ei kuitenkaan siinä määrin, että joisin vain koska muutkin.

Ennemmin tapaan ystäviäni ihan muissa merkeissä. Toki joissakin tilanteissa voisi sen pari lasillista ottaa jos haluaisi. Enhän koskaan ole sanonut, ettenkö ikinä enää voisi niin tehdä. Vuosiin en ole kuitenkaan kaivannut alkoholia omaan elämääni. En ole koskaan saanut siitä mitään, jota tarvitsisin. Päinvastoin. Suurin osa ajasta menee perheelle ja itselle pitäisi myös muistaa ottaa aikaa, jolloin olla hetki ihan oman itsensä seurassa, vaikka edes sen lenkillä käynnin ajan. Mukavaa jos ehtii vielä tavata ystäviä silloin tällöin kahvittelun merkeissä. En tiedä millä ajalla ehtisin edes potea krapulaa tässä elämän vaiheessa. 

En ole myöskään koskaan juonut alkoholia lasteni läsnäollessa. En sano, että on väärin juoda se saunaolut tai lasillinen viiniä ruoan kanssa, lasten seurassa, mutta itse en vain ole niin koskaan halunnut tehdä. Enkä henkilökohtaisesti siedä sitä, että juodaan humala hakuisesti tai ollaan humalassa lasten seurassa vaikka toinen olisikin selvinpäin.

Mitä enemmän ikää tulee lisää, sitä enemmän alkaa myös arvostamaan omaa hyvinvointia. Siihen tietenkin vaikuttaa lukuisat erilaiset asiat ja tämä on yksi niistä. Perhe on kaikki kaikessa ja haluan olla täällä heidän kanssaan mahdollisimman terveenä ja pitkään. Asioita ei voi estää tapahtumasta, mutta en ainakaan halua edesauttaa kehoani ja mieltäni voimaan huonosti.

Kuusi vuotta sitten tein päätöksen elämästä ilman alkoholia. En laatinut sopimusta loppuelämän päätöksestä, mutta tähän asti se on ollut yksi parhaimmista päätöksistäni.

Mukavaa viikkoa!

@m.hartikainen