SOCIAL MEDIA

tiistai 26. marraskuuta 2019

Talven haalarivalinta tytöille


Kaupallinen yhteistyö:

Vielä ei olla päästy nauttimaan kovinkaan lumisista maisemista, mutta pienistä pakkasista kuitenkin.
Viimeiset pari talvea käytössä olleet toppahaalarit ovat jo alkaneet olemaan hieman pieniä, joten tulevaksi talveksi olikin aika katsoa uusia haalareita.

Meidän perheen lapset ovat todella aktiivisia, enkä halua tietenkään rajoittaa leikkiä ja liikkumista vain siksi ettei vaatteet kuluisi tai menisi rikki. Ehtoina siis ovat ennen kaikkea mukavuus, kulutuksen kesto, tuulenpitävyys, hengittävyys, vedenpitävyys sekä hyvänä lisänä likaa hylkivä pinta.

Meidän valinta on Reimatec Stavanger . Se on suosittu klassikkomalli, joka on valmistettu Reiman kaikkein kestävimmästä materiaalista, Duraplus-kankaasta. Reimatec Stavanger haalarin hankauksen kesto on 80 000 kierrosta, mikä tarkoittaa käytännössä 1600, seitsemän sekunnin kestoista pyllyluisua hiekattomassa lumessa.

Tämä haalari kestää todella kovaa kulutusta ja pitää kylmän sekä veden loitolla. Kaikki haalarin saumat on myös teipattu vedenpitäviksi.


Aktiivisessa menossa tärkeää on myös hengittävät materiaalit, jotta lapsi ei palellu hikoillessaan. Haalari on hengittävää materiaalia, joka päästää kosteuden ulos ja pois iholta. Lapsi pysyy kuivana ja lämpimänä säällä kuin säällä.




Turvallisuus on tärkeässä roolissa myös, kun haalaria valitaan. Vaikka haalariin voi itsekin lisätä heijastimia, koen tärkeäksi, että haalarissa on itsessäänkin jo heijastavia pintoja. 
Huppu on oltava neppareista helposti irtoava jos se jää johonkin kiinni. Haalarin vettä ja likaa hylkivä BIONIC-FINISH ECO viimeistely on toteutettu ilman fluorihiilivety-yhdisteitä. Tässä Stavanger haalarissa kiteytyy Reiman 75 vuoden kokemus lasten pukeutumisesta.



Haalarit on todella käytännölliset, laadukkaat sekä näyttävät hyvältä.
Viimeksi meillä oli mustat haalarit, joten ajattelin ehdottaa tytöille nyt jotain pirteää ja keltainen väri oli kaikkien mieleen. Ihana väripilkku talveen. 

Nämä haalarit ovat juuri nyt alennetuin hinnoin www.ozbaby.fi verkkokaupassa ja löytyy myös muissa väreissä. Käy kurkkaamassa.





keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Aikaa maalaamiselle. Uusimmat teokseni.


Pitkästä aikaa olen taas innostunut maalaamaan vähän enemmänkin. Toisaalta onhan tuo innostus koko ajan aika kova, mutta sen toteuttamaan pääsy on ollut vähän haasteellista. Arjessa aika menee pääosin perheelle ja arjen pyöritykseen. Myös blogi ottaa aina oman aikansa. Päätin kuitenkin ottaa aikaa myös maalaamiselle, koska se on samalla rentouttavaa ja sillä saa hyvin katkaistua ajatukset vain siihen hetkeen. Se on juuri sitä omaa aikaa.

Olen maalannut kolme hieman isompaa teosta ja yhden pienen. Kaikissa on samanlainen tyylisuunta ja voisi ajatella, että ne ovat kuin yhtenäinen sarja.

Tälläkin hetkellä on kova halu maalata lisää, mutta säilytystila on tietenkin rajallinen. Olen myös miettinyt uutta näyttelyä, mutta vielä se ei ole edennyt ajatusta pidemmälle. Tällä hetkellä tuntuu olevan niin paljon tekemistä muutoinkin, että tarvitsee hieman odotella.

Viime postauksessa kerroinkin hankkineeni messuilta uusia tarvikkeita maalaamiseen, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia juttuja. Ajattelin kuitenkin ensin esitellä nämä uusimmat maalaukset.






Yllä oleva maalaus on tämän sarjan ensimmäinen, jossa on väreinä mm. valkoinen, metsän vihreä, ruskea ja kulta. Näiden kaikkien maalausten pinta on todella rouhea, mikä ei valitettavasti kaikissa kuvissa juurikaan erotu. Parasta olisi aina nähdä teokset livenä. Kulta hohtaa ja kimaltaa, riippuen siitä kuinka valo siihen osuu.

Alla olevissa kuvissa on sarjan toinen maalaus, jossa väreinä on mm. valkoinen, ruskean eri sävyt, musta, kanerva ja kulta.





Maalaus numero kolme on samanlainen värimaailmaltaan kuin ensimmäinen maalaus, mutta tämä on pystysuuntainen teos.





Maalaus numero neljä, joka on myös sarjan viimeinen on väreiltään mm. valkoinen, vaaleanpunainen, musta, kulta ja kanerva. Tämä maalaus on myös näistä pienin.





Sellaisia tällä kertaa.
Ihanaa viikkoa!









sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Suomen Kädentaidot -messut 2019



Kaupallinen yhteistyö:

Tänäkin vuonna osallistuin Suomen Kädentaidot -messuille. Lauantaina noin 11 aikaan olimme paikan päällä äitini kanssa ja tälläkin kertaa kului useampi tunti messuilla. Seitsemän tuntia siellä meni, oli pakko ihan laskea. Aika kuluu messuilla kuin siivillä, mutta jos ei monen tunnin kierros houkuta niin suosittelen jakamaan sen useammalle päivälle. Messut ovat aina perjantaista -sunnuntai iltaan.

Itseni tuntien en malta lopettaa kierrosta, kun vauhtiin on päästy, niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa. Minua kiinnostaa niin valmiit tuotteet, kuin tarvikkeetkin omiin käsitöihin mm. askarteluun ja maalaamiseen. Tällä kertaa panostin enemmän maalaustarvikkeisiin, joita sai kivaan messuhintaan.
Kovasti jo odotan, että pääsen kokeilemaan uusia värejä ja tekniikoita. 




Lauantaina väkeä riitti ja liikkuminen oli välillä aika hidasta käytävillä, mutta kaikki sujui hienosti ja hyvässä hengessä. Suomen Kädentaidot -messut ovatkin Euroopan suurin käsityöalan messutapahtuma. 









Messuilla pääsi kyllä jälleen ihailemaan upeaa kädentaitoa ja tutustumaan uusiin taitajiin. Muutamia tuttujakin siellä näkyi, niin näytteilleasettajia kuin kävijöitäkin. Mukaan tarttui myös vinkkejä sekä inspiraatiota uusiin projekteihin.

Kävitkö sinä messuilla tänä vuonna?
Mukavaa alkavaa viikkoa!




torstai 14. marraskuuta 2019

Taas yksi vuosi lisää


Taasko siitä on vuosi kulunut, nimittäin viime syntymäpäivistäni? 33 vuotta tuli mittariin eilen. Vuosi tuntui hujahtavan todella nopeasti, mutta mitä kaikkea sitä on vuoden aikana ehtinyt tapahtua? Pitääkin oikein miettiä. Osa kysyi miltä nyt tuntuu? No oikeastaan, ei miltään. Se oli päivä muiden joukossa, enkä kyllä potenut tänäkään vuonna minkäänlaista ikäkriisiä. Oikeastaan tunnen voivani paremmin kuin aikoihin vaikka terveys onkin vaatinut hieman enemmän huomiota.

Kerran kuluneen vuoden aikana pelästyin jo, ja kunnolla. Tällä hetkellä terveydellinen muutos ei kuitenkaan vaadi toimenpiteitä ja toivottavasti ei myöhemminkään. Silloin mieleeni tuli entistä vahvemmin ajatus, mitä jos oma lähtö tulisi pian? Olisinko voinut ajatella tehneeni asioita jotka tekivät minut onnelliseksi? Olinko tavoitellut omia unelmia oikeasti tai tarpeeksi?

Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, miten lapset pärjäisivät? Suru siitä etten saisikaan nähdä heidän kasvavan, jäisin paljosta vielä paitsi. Tulevaisuuden haaveet ja unelmat vietäisiin kokonaan.

Voisin kuitenkin sanoa, että olen jo saanut unelmiani toteen tässä elämässä. Olen viettänyt paljon aikaa läheisteni kanssa. Minun ei tarvisi surkutella ainakaan sitä asiaa. Kuitenkin mieleeni tuli, kuinka silti voisin tehdä vieläkin enemmän, jotta huomioni olisi vielä enemmän siinä mikä oikeasti on tärkeää. Monesti asioita tulee kiireen keskellä pohdittua hyvin pintapuolisesti. Se, että ollaan saman katon alla ei ole kuitenkaan sama asia, kuin olla oikeasti yhdessä niin, että huomioi toisen vaikkapa sen puhelimen sijasta.

Liian usein nykypäivänä älylaitteet vie todella suuren osan huomiosta. Se on koukuttavaa ja tapahtuu ihan huomaamatta. Sosiaalinen kanssakäyminen kasvotusten on vähentynyt, kun kuulumisia näkee myös somen kautta.

Meidän perheessä on hyvin tarkat median käyttöajat lapsilla. Olen itsekin tietoisesti yrittänyt vähentää ja keskittyä vielä enemmän tähän hetkeen. En haluaisi miettiä viimeisinä hetkinä sitä kuinka olisin voinut somessa roikkumisen sijasta käyttää aikana paremminkin. Tottakai some myös antaa paljon hyvää, mutta on hyvä pitää mielessä mikä on kohtuullista. En kuitenkaan halua ottaa asiasta elämää suurempaa stressiä, mutta välillä on hyvä kuitenkin pysähtyä arvioimaan tilanne. 

Joskus pelkäsin "ikääntymistä", nyt se kuitenkin tuntuu hyvältä.








maanantai 11. marraskuuta 2019

Isänpäivä, yhtä tunteiden vuoristorataa



Eilen vietettiin isänpäivää, joka tänäkin vuonna oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Maailman onnellisin isä on myös samaan aikaan maailman suurimman ikävän edessä. Isänpäivänä juhlitaan isyyttä, tämä päivä on todella merkityksellinen ja tärkeä meidän perheelle. 

Meidän perheessä on vietettä isänpäivää jo useamman vuoden ajan. Isänpäivä sai kuitenkin uudenlaisen perinteen perheessämme vonna 2014. Siitä alkaen isänpäivää on vietetty ristiriitaisissa tunnelmissa. Tottakai kiitollisena jokaisesta lapsesta, mutta myös suuressa ikävässä. Koko tunteiden kirjo käy läpi mielen ja kehon, tämän päivän aikana.

"Erilainen" isänpäivä on tullut jo osaksi elämää, mutta se tuntuu silti joka vuosi raskaalta. Päivä on kuitenkin myös täynnä iloa ja rakkautta.


Aamu alkaa meillä, kuten aina. Kuopus heräsi aikaisin ja aloitin valmistelemaan aamupalaa ja kattausta. Pian heräsivät muutkin lapset ja tulivat auttamaan. Mieheni saa jäädä nukkumaan pidemmäksi aikaa.

Tänä vuonna teimme muta(täyte)kakun, täytettyjä croissanteja. Tarjolla oli myös leivoksia, tuoremehua ja tietenkin kahvia. Kun pöytä oli katettu, lapset menivät yhdessä herättämään isän ja olivat jo malttamattomina odottaneet lahjojen antamista.

Lasten tekemät kortit ja lahjat ovat aina niitä kaikkein parhaimpia. Niistä jää kauniit muistot talteen.








Syömisten jälkeen katselimme yhdessä koko perheen elokuvan. 
Siitä jatkui muutama pelikierros neidin tekemällä pelillä, jonka hän antoi lahjaksi isälle.

 

Perinteisiin myös kuuluu kynttilöiden sytyttäminen, tyttäremme haudalle. Tunteet on pinnassa, isä jää vielä hetkeksi meidän muiden lähtiessä.


Parempaa isää en voisi lapsilleni toivoa, en parempaa puolisoa rinnalleni kulkemaan. 
Olet täyttä kultaa, Ron ♡