SOCIAL MEDIA

maanantai 17. helmikuuta 2020

Blogi 3 vuotta


Päivälleen kolme vuotta sitten kirjoitin elämäni ensimmäisen blogipostauksen. Se oli sellainen todella lyhyt teksti, jossa hieman esittelin itseäni ja millaista blogia tulisin kirjoittamaan. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten blogia "pitäisi" kirjoittaa. En ollut koskaan edes lukenut tai seurannut blogeja.

Ehkä mietitte mistä kummasta sitten sain edes idean perustaa oman blogin. Tuohon aikaan maalasin paljon, pidin näyttelyitä ja julkaisin kuvia teoksista facebook sivullani Art LilyKristin I M.Hartikainen. Törmäsin muutaman kerran aloituksiin, joissa yrittäjät olivat perustaneet blogin työnsä ohelle. Blogeissa he kertoivat millaisia heidän työpäivänsä ovat ja raottivat hieman verhoa työnsä takaa.

Perustin tämän blogin alunperin siis kertoakseni maalauksesta ja maalauksistani. Nopeasti mieleeni tuli kuitenkin paljon eri aiheita, joista haluaisin kirjoittaa. Ennen kuin blogi edes lähti kunnolla vauhtiin oli aihe vaihtunut jo perhe ja lifestyle keskeiseksi. Toki joukussa on vieläkin postauksia taiteestani, mutta hyvin harvakseltaan.

Moni on myös kysynyt blogini nimestä, mikä tarina on sen takana? Art viittaa tietenkin taiteeseen, Lily viittaa edesmenneeseen tyttäreeni, joka on nimeltään Lumi-Lilja. Kristin on minun sekä jokaisen tyttäreni nimessä joko toisena tai kolmantena nimenä. Blogin nimeä en kuitenkaan lähtenyt vaihtamaan vaan se on säilynyt alkuperäisenä tämän koko kolmen vuoden ajan vaikka aihepiiri muuttuikin melkein heti kättelyssä.

Blogi ja some on avannut paljon uusia ovia ja olen saanut tutustua moniin ihaniin ihmisiin. Olen saanut näiden kautta myös uusia ystäviä, mikä on aivan mahtavaa. Olen näidän kolmen vuoden aikana kehittynyt kirjoittamisen ja kuvaamisen suhteen. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa. Parasta ehkä onkin, että aina voi kehittyä lisää ja oppia jotakin uutta.

Olisi mukava kuulla ketä siellä ruudun toisella puolella on, sekä miten ja milloin sinä olet tutustunut blogiini?

Kiitos kaikille lukijoille ja seuraajille, yhteistyökumppaneille, sekä vanhoille ja uusille tuttavuuksille. Ilman teitä tämä ei olisi yhtä ihanaa. ♡





perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävänpäivä, meidän hääpäivä.


Tänä ystävänpäivänä tulee kuluneeksi 8 vuotta siitä, kun meidät vihittiin avioliittoon Tampereella, Messukylän kirkossa. Tänä vuonna vietämme pronssihääpäivää.

Meidän suhde eteni todella nopeaan tahtiin. Olimme olleet yhdessä kyllä jo aiemmin teini-ikäisinä, kunnes muutto toiseen kaupunkiin erotti meidät. Olimme tavanneet pari kertaa toisemme sen jälkeenkin, kunnes kymmenen vuoden päästä tapasimme jälleen sattumalta. Etenimme hurjaa vauhtia eteenpäin, yhteinen tulevaisuus siinsi silmissä. Ensimmäistä kertaa seurustelimme aikuisina.

Kuukauden seurustelun jälkeen mieheni jo polvistui eteeni ja kosi minua, vastasin kyllä. Pian tästä odotin jo ensimmäistä yhteistä lastamme ja neljä kuukautta seurustelusta menimme naimisiin. Moni epäili nopeaa tahtia ja yritti jarrutella. Suhde jakoi rajustikin mielipiteitä. Kyllä se hieman pelotti myös itseäni, mutta kerrankin annoin elämän johdatella ja kantaa.

Kannattiko? Todellakin se kannatti. Olen löytänyt elämääni ihmisen, jonka kanssa olen voinut aina puhua ihan mistä vain. Mieheni myötä alkoi hiljalleen myös oma eheytymiseni, aloin laskea muurejani ja uskalsin luottaa, rakastaa. Ulospäin olin ollut kova, mutta sisältä hyvinkin hauras ja rikkinäinen. Olemme olleet usein toistemme vastakohtia, mikä on tehnyt meistä vahvempia niin yksilöinä kuin yhdessä. Molemmat ovat voineet opettaa toisilleen elämästä paljon sellaista, mikä on vienyt meitä eteenpäin.

Meidän yhteinen tie ei ole ehkä ollut sieltä perinteisimmästä päästä. Olemme tehneet ja kokeneet asioita, joita ei välttämättä monen kohdalle satu. Suurin yhdessä koettu kriisi on ollut lapsemme kuolema. Se on koetellut jaksamista paljon, uskoa koko elämään. Myös suurimmat henkiset kasvun pyrähdykset ovat olleet koettelemus suhteelle.

Parisuhde on vaatinut paljon töitä meiltä molemmilta. Hyvä ja toimiva suhde ei ole itsestäänselvyys. On annettava toiselle tilaa kasvaa ihmisenä ja hyväksyä se, että kukaan meistä ei ole täysin se sama ihminen, jota olimme ehkä aiemmin. Suhde muuttuu samalla, kun me itsekin. Nämä on niitä hetkiä, kun on mietittävä onko suhteen suunta oikea ja voinko hyväksyä sen sellaisenaan. Olenko valmis tekemään töitä silloin, kun se sitä vaatii. Jaksanko olla toisen tukena.

Olemme rehellisiä ja todella avoimia molemmin puolin. Olemme suorasanaisia ja uskallamme sanoa ääneen, kun omat voimat eivät riitä toisen kannattelemiseen. Kumpikin meistä on vastuussa omasta onnellisuudestaan. En oleta, että kenenkään tehtävä on pitää minut onnellisena, enkä syytä toista siitä jos olen onnetan tai elämä ei ole juuri sitä mitä itse haluaisin. Meillä on kummallakin täysi vapaus lähteä suhteesta milloin vain. Suhteen onnellisuus ja toimivuus on molempien työn tulosta.

Rakkaus ja yhteenkuuluvuuden tunne on aina ollut todella vahva. Ilman niitä en olisi jaksanut tehdä näin paljon. Ne tunteet kannattelevat suhdetta myös silloin kun se ei ole parhaimmillaan. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan elämän suurimmat arvot kohtaavat.

Olemme kasvaneet tiukasti yhteen, olen kasvanut ja eheytynyt myös itse ihmisenä huiman paljon yhteisten vuosien aikana. Silloin, kun itse jää paikoilleen, toinen voi ohjata sinne minne itse ei vielä osaa nähdä.

Mitä enemmän yhteisiä vuosia sitä paremmalta kaikki tuntuu.

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle!









torstai 13. helmikuuta 2020

Harmaata hiuksiin + ALEKOODI


Kaupallinen yhteistyö / Ambassador:

Jälleen vierähti tovi viimeisimmästä kampaamo käynnistä, mutta nyt eilen pääsin istahtamaan jälleen Tik Salongin penkkiin. Toiveena oli harmaampi sävy hiuksiin ja latvojen leikkaaminen. Päädyttiin myös sellaiseen ratkaisuun, että jätetään tyvikasvu ja laitetaan siihen hieman raitoja, jotta raja ei kuitenkaan olisi niin palkkimainen. Kun oma hius taas kasvaa lisää, se sekoittuu paremmin värjättyyn hiukseen, eikä ole niin silmiin pistävä. Tämä on kyllä hyvä ratkaisu koska hiusten värjäysväli venähtää itselläni aina aika pitkäksi.



Lopuksi hiukset sävytettiin kauttaaltaan harmaammaksi ja tietysti Olaplex oli mukana näissäkin värjäyksissä. Jälleen saatiin taitettua epätoivottua keltaisuutta hiuksista ja värikin on harmaampi kuin koskaan aiemmin, tykkään. Se on myös aina ihanaa, että hiukset tuntuvat parempi kuntoisilta käsittelyjen jälkeen kuin ennen käsittelyjä, kiitos Olaplexin. 



Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat vierekkäin.


Kiitos Tiina jälleen ihanista hiuksista!

Sain myös ALEKOODIN teille lukijoilleni ja seuraajilleni.
koodilla: HARTIKAINEN20 saatte -20% kaikista kampaamopuolen palveluista 12.3.2020 asti. Riittää, että varaat aikasi päivämäärään mennessä. Mikäli varaat ajan nettiajanvarauksesta, laita koodi viestikenttään. Soittaessa mainitse koodi ajanvarauksen yhteydessä.





Tik Salonki
Näsilinnankatu 24,
33210 Tampere 
045 2131901 
info@tik-salonki.net

perjantai 7. helmikuuta 2020

Minilomalla Turussa. Osa 2/2.


Viime postauksessa kerroin meidän ensimmäisestä päivästä ja yöstä Turussa. Jos tämä jäi lukematta voit lukea sen tästä, Minilomalla Turussa. Osa 1/2. Tämän kertainen postaus keskittyy meidän toisen päivän kohteeseen, Turun tuomiokirkkoon.

Turun tuomiokirkko on Suomen kansallispyhäkkö ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pääkirkko. Turun tuomiokirkkoa pidetään Suomen arvokkaimpana rakennushistoriallisena muistomerkkinä. Se vihittiin tuomiokirkoksi vuonna 1300 ja sai lopullisen muotonsa 1400-1500-luvuilla. Turun palon jälkeen 1827 jälkeen Turun tuomikirkolle tehtiin palossa tuhoutuneet sisustus ja torni.


Turun Tuomikirkko on todella vaikuttavan näköinen ulkopuolelta ja sisätilat ovat vielä sitäkin kauniimmat.

Täällä en ollut koskaan aiemmin käynyt ja täytyy sanoa, että tämä on todellakin yksi upeimmista kirkoista, joissa olen käynyt. Kirkon historia on todella mielenkiintoinen myös siksi, että tänne on haudattu mieheni sukua, ainakin 1500- ja 1600-luvuilta. Kuinka huikeaa ajatella, että nuo hyvin kauan sitten eläneet ihmiset lepäävät viimeisillä sijoillaan tässä kirkossa, jossa heidän jälkeläinen seisoo juuri nyt, tässä samassa paikassa.


Tuomikirkon monista pyhimysalttareille tarkoitetuista kappeleista on myöhemmin tullut hautakuoria. Myös kirkon lattian alle on aina vuoteen 1784 suoritettu hautauksia. Eripuolilla tuomiokirkkoa voidaan nähdä kansamme merkkihenkilöiden hautakiviä tai -muistomerkkejä.

Keskiajan merkkimiehistä lepäävät tuomiokirkossa mm. piispat Hemming, Maunu II Tavast, Olavi Maununpoika, Konraz Bitz ja Maunu III Särkilahti sekä Viipurin linnan kuuluisa päällikkö Knut Posse. 

Uskonpuhdistuksen jälkeisistä piispoista ovat täällä leposijansa saaneet mm. Isak Rothovirus ja kolme Gezeliusta. Kirkon sivukuoreihin on 1600-luvun suomalaisista sotapäälliköistä haudattu hakkapeliittain johtaja Torsten Stålhandske sekä marsalkat Åke Tott ja Evert Horn.

Tunnetuin tuomiokirkon hautausmuistomerkeistä on kuitenkin kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Eerik XIV:n puoliso eli viimeiset vuosikymmenensö Suomessa ja haudattiin 1613 tuomiokirkkoon.

Melkein heti, kun astuu kirkon pääovista sisään voi nähdä tämän yllä olevan nimen, vasemmalla puolella, lattiassa. Tässä on yksi mieheni sukuun kuuluneista henkilöistä, joka on kirkkoon haudattu. 












Myös tässä on yksi sukuun kuuluneen hauta ja hautamuistomerkki.














Tämä on myös yksi hautamuistomerkki, joka kuuluu mieheni suvussa olleelle Åke Tottille ja hänen vaimolleen. Kirkosta löytyy myös muita suvun hautamuistomerkkejä.

Kirkossa kävi noin kymmenen vuotta sitten tutkijoita, jotka kävivät lattioiden alla olevissa hautakammioissa. Tutkimuksista ja kuvauksista on koottu myös tämä kirja, Turun tuomiokirkko-rakkaudella rakennettu







Tässä on kuningatar Kaarina Maununtyttären sarkofagi.





Vielä ennen kotiin lähtöä, kävimme pyörähtämässä mieheni lapsuuden kotikulmilla. Oli kyllä hauska nähdä missä hän on asunut ja laskenut mäkeä talvisin. Käynyt päiväkotia ja koulua. Myös meidän lapset olivat innoissaan kuullessaan isän lapsuuden ajan muistoja. 



Vielä jäi paljon näkemättä ja olisi hienoa nähdä Turku myös kesäaikaan.