SOCIAL MEDIA

tiistai 27. helmikuuta 2018

Anna kehosi arpien kertoa elämäsi tarinaa. Älä helvetissä ainakaan häpeä niitä.


Minulla on paljon arpia kehossani. Niitä on tullut lapsena, matkalla kohti äitiyttä ja
aina tähän päivään saakka.

Miksi arvet ovat häpeän aihe?

Kuulostaa hurjalta että, toiset muokkaavat kuvista jopa pienen pienet arvet. Miksi niitä tarvitsee hävetä ja piilotella?

Minulla on huulissani arvet kun ajoin lapsena pyörälle seinää päin ja olen kaatunut monta kertaa  niin, että hampaat on tullut alahuulesta läpi. Ehkä moni on huomannutkin ettei huuleni ole ihan symmetriset.

Ainakin ne on ainutlaatuiset.

Kasvoissani ja kehossani on arpia vesirokon jäljiltä. Takapuolen ja reisien välimaastossa on arvet rokotuksista. Ne samat lommot on varmasti monella muullakin.

Raskausarvet peittävät melkein koko kehoani. Yksi suosikeistani on lantiollani oleva iso arpi. Siitä voi nähdä jokaisen neljän raskauden. Se on tehnyt aina jatkuman jokaisessa raskaudessa.

Navassani on leikkausarpi. Siitä leikattiin napatyrä ensimmäisen raskauden jäljiltä. Uutta arpea on tulossa kunhan saan ajan leikkaukseen. Sekin vatsan seudulle ja tällä kerralla vain huomattavasti suurempi.

Monesti sanotaan, että jos miehelle on arpia ne ovat vain seksikkäitä.
Pitäisikö naisten olla arvettomia?

Arvet voivat olla kauniita kenellä tahansa. Ne kertovat eletystä elämästä. Ne kertovat juuri sinun elämän tarinaa.

Älä koskaan anna arpien määritellä tai kyseenalaistaa kauneuttasi. Sisäistä kuin ulkoistakaan.

Etenkin raskausarpiani en ole koskaan hävennyt.
Jos arpeni ovat jollekin ongelma niin olkoon. Itse kannan ne ylpeydellä.

Jos arvet tuntuvat suurilta murheilta elämässäsi,
ole iloinen ettei murheesi ole kuitenkaan sen isompia 💕


-Marjut-


Tykkää / seuraa facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.
@m.hartikainen


Lue myös edellinen postaus.

Syömishäiriö. Tein hidasta itsemurhaa.












maanantai 26. helmikuuta 2018

Syömishäiriö. Tein hidasta itsemurhaa.


Kuten moni muukin myös minä olen sairastunut syömishäiriöön. 
Omalla kohdalla kyseessä oli anoreksia.

Olin aina ollut normaalipainoinen tai hieman pyöreä. Etenkin näin jälkeen päin kun katson kuvia niin en ollut omasta mielestäni lähellekään lihava. En ollut kuitenkaan tarpeeksi hoikka, olin normaali.
Olin kuitenkin saanut melkein koko lapsuusajan kuulla siitä.

Olet läski.

Viimein yläasteen päättyessä, pidin välivuoden. Olin niin kurkkuani myöden täynnä sitä haukkumista ja päätin laihduttaa. Itsetuntoni oli aika nollassa. Aloin kuntoilemaan ja ensimmäisenä karsin ruokavaliostani kaikki herkut.
Paino lähti laskemaan ihan kivasti. Minulla oli aina pieniä tavoitteita ja etappeja joita kohti kuljin.

Aloin myös saamaan kehuja muuttuneesta ulkomuodostani. Se tuntui hyvältä. Pitkästä aikaa tunsin olevani hyväksytty. Mieli kohosi sitä myöden kun paino laski.

Pian tavoitteet täyttyi, mutta olin jo koukuttunut siihen hyvänolon tunteeseen jonka sain aina kun olin tavoittanut sen hetkisen tavoitteen. Halusin sitä vain lisää. Eikä kauan mennyt kun aloin kuntoilla entistä enemmän ja karsia jo tavallisia ruokailuja ja ruokia pois.

Sairauden edetessä kyllä keksin kaikki konstit pitää kulissit yllä siitä, että kaikki on hallinnassa ja siitä alkoi valehtelu omista syömisistä. Väitin syöneeni vaikken olisi syönyt viimeiseen neljään päivään. Join paljon vettä ja siirryin myös juomaan light limuja koska niissä ei ole kaloreita, mutta hiilihapot täyttävät vatsaa ja veivät nälän tunteen pois.
Monesti sanoin aina syöneeni juuri jos joku tarjosi jotakin.

Kävin vaa`alla monta kertaa päivässä. Kaikki oli täydellisessä kontrollissa ettei paino pääse vahingossakaan nousemaan.

Pian huomasin saavani myös ihmettelyä laihuudestani. Pidin sitä enemmänkin imartelevani.
Sehän oli tavoitteeni.

Välivuoden jälkeen päätin mennä 10.luokalla nostamaan hieman numeroita. Silloinkin jätin syömiset pian kokonaan enkä käynyt ruokailuissa. Sain ihmettelyä opettajilta jotka passittivat minut terveydenhoitajalle joka teki lähetteen lääkärille. Hän oli huolissani laihuudestani ja tottakai sanoin syöväni normaalisti. Monet kikat ovat tuttuja pitämään kulissia syömisistä. Olin jo muutamassa kuukaudessa pudottanut painoa yli 30 kiloa.

Ulkonäköni kertoi jo myös paljon. Hiukseni olivat hyvin hauraat ja huonokuntoiset. Luut paistoivat kaikkialta. Kaulassani jokainen jänne näkyi. Pääni näytti suhteettoman isolta vartalooni verrattuna. Olin todella kalpea. Näytin elävältä kuolleelta.

Lääkäriin mentäessä joiduin pidempi aikaiseen syyniin. Viikottaiset punnitukset ja valistukset kuinka keho alkaa pettämään kun se ei saa ravintoa. Puhuttiin myös osastohoidosta jos en saa painoa nousemaan. Aloin syömään hieman ja join todella paljon vettä aina ennen punnitusta ja toivoin, että vaaka näyttäisi hieman enemmän kuin edellisellä kerralla ja näin kävi. 

Yksi käännekohta tapahtui koulupäivän päätteeksi kun olin bussipysäkillä. Yht`äkkiä päässäni pyöri, silmissä sumeni, äänet kuuluivat todella kaukaisilta ja menin paniikkiin. Se oli ensimmäinen kunnon paniikkikohtaus. Hyppäsin bussiin vaikken tiennyt oliko se edes oikea. Istuin ensimmäiseen penkkiin. Hiki alkoi virrata kuin päälleni olisi heitetty ämpärillinen vettä. En ollut koskaan hikoillut noin.
Tämä oli ehkä ensimmäinen merkki myös, että sydämeni ei todellakaan voinut hyvin. Kuten en voinut muutoinkaa. Verenpaineet olivat romahtaneet. Kehoni toiminnot kävivät koko ajan säästöliekillä.

Muutin pois kotoa 17 vuotiaana ja enää vanhemmillanikaan ei ollut mitään kontrollia syömisiini. Olin vapaa ja sain elää miten halusin. Näin ajattelin.

Sama meno jatkui, mutta ehkä tuo paniikkikohtaus hieman hillitsi toimiani. Se oli niin pelottava etten halunnut kokea sitä enää uudelleen. Se, että sisäelimet reagoivat jo niin paljon, aloin hidastamaan toimiani hieman. En halunnut kuitenkaan kuolla. Vähensin hieman liikkumista, mutta ruoan suhteen olin todella tarkka. Oli selvää mitä sai syödä ja mitä ei. 

Paino alkoi hieman nousta ja muistan kuinka itkin kun paino oli noussut kaksi kiloa. Se tuntui niin pahalta. Ei varmaan se itse kaksi kiloa vaan tunne omasta epäonnistumisestaan pitää keho kontrollissa. Minulle kehittyi myös todella vääristynyt kehonkuva. Näin itseni edelleen huomattavasti isokokoisempana kuin mitä olin.

Tätä on monen vaikea ehkä ymmärtää ellei ole ollut samassa tilanteessa. Tämäkin on enemmän kuin laihuuden ihannointia. Tämä on sairaus. Tuohon aikaan laihuus oli se juttu toisin kuin nykypäivänä on jo hieman erilaisemmat ihanteet. Ulkonäköpaineet ja hyväksytyksi tuleminen ajoivat minut tällä tiellä josta ei niin vaan pääsekään pois. Vaikka enää en ole laiha se on jättänyt monia jälkiä kehooni sekä mieleeni pysyvästi. 

Sairaus on sitkeä, eikä siihen auta se, että sanotaan: - Senkus alat nyt vain syömään.

Tämä on sairaus jolla tekee hidasta itsemurhaa.
Pienin askelin hidastat elintoimintoja ja huomaamatta se voi saada aikaan peruuttamattomia tuhoja aikaiseksi. Pahimmassa tapauksessa se voi viedä hengen.

Tämä on aihe josta haluan puhua enemmänkin. Kertoa mikä sai minut lopettamaan. Miten tämä on vaikuttanut minuun ja kuinka se vaikuttaa vielä tänäkin päivänä vaikka aikaa on kulunut lähemmäs 15 vuotta.


-Marjut-

Tykkää / seuraa facebookissa.

Seuraa myös instagramissa. Sinne päivitän myös reaaliaikaisia tapahtumia.
















perjantai 23. helmikuuta 2018

Tyttöjen huone sai lisää hauskuutta.



Kaupallinen yhteistyö:
Geffer Group

Tyttöjen huoneen sisustuksessa ollaan taas edetty. Meidän lapset on liikkuvaisia ja huonetta onkin suunniteltu liikkumisen ilon kautta. Tietenkään hauskuutta unohtamatta.
Meidän tytöt rakastaa pallomeriä kuten varmasti melkein jokainen lapsi.

Nyt löytyi jopa sellainen jossa ei ole niitä kirkuvan värikkäitä palloja. Olen koittanut sisustaa lasten huoneet niin, että ne olisi väritykseltään kuitenkin suhteellisen rauhallisia, koska huone on myös paikka jossa nukutaan ja ärsykkeet on hyvä pitää matalana. Toki väriä on sitten leluissa senkin edestä.
Ne saa sitten siivottua pois silmistä kun mennään nukkumaan.



Pallomeren lisäksi meille tuli temppuilukalusteita.
Ihastuin tähän Bobles sarjaan ja etenkin tähän muurahaiskarhuun. Nämä saa helposti päällekkäin joten ne eivät viä paljon tilaa silloin kun niillä ei leikitä. Monikäyttöisyys on näissä se paras juttu. Näitä voi pinota ja niiden päällä voi kiipeillä. Ne toimivat myös tuoleina ja vaikkapa korokkeena voimistelurenkaiden kanssa. Käyttömahdollisuuksia on monia.



Yksi osista on myös keinuva ja sillä kuopus tykkääkin keinua.



Pallomeressä on pehmeät reunat ja myös pohja on pehmustettu. 


  
Tässä vielä linkit tuotteisiin jos kiinnostuit lukemaan lisää.




Meillä alkoi myös hiihtoloma. Nyt on tekemistä kotonakin niin ei tule heti tylsää.

Ihanaa viikonloppua kaikille 💕

-Marjut-

Yhteistyössä:Geffer Group

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen


Tykkää / seuraa facebookissa.

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän myös reaaliaikaisia tapahtumia.




Kerrossänky: Veke
Puolapuut ja voimistelurenkaat:
Suomen voimistelutuote
Pumpuli valaisin: EK for kids
Tyttöjen pompulat: For Minis And Mommies










torstai 22. helmikuuta 2018

Uskallatko olla onnellinen?


Tuntuuko siltä, että elämässä saat useammin turpiin kuin, että asiat menisi hyvin?
Onko tilanteita joissa ajattelet jo valmiiksi, että homma taas kusahtaa kuitenkin ennen kuin 
se alkoikaan?

Kun tarpeeksi monta kertaa saa kovan iskun elämältä alkaa jo valmiiksi epäilemään onnistumistaan ja onnellisuutta ylipäänsä elämässään. Ei vain jaksa enää uskoa hyvään.

Välillä käy taas niinkin, että homma lähtee hyvin alkuunsa, mutta tuleekin väistämätön seinä vastaan.

Monesti asiat kulkevat kuin aallokossa. Hyvää seuraa aina huonompi jakso ja sen jälkeen taas elämä muistaa jollakin hyvällä. 

Välillä elämä antaakin hyvän jatkua pidempään.

Alatko jo epäilemään kauanko onni kestää? Milloin tapahtuu taas jotain pahaa?

Eikös sellainen sanontakin ole: -Nauti vielä kun voit. Pian se onni kääntyy.

Uskaltaako siitä onnesta sitten edes nauttia kun pian se on ohi? Oletko jo hieman varpaillaan? Ikäänkuin jo odottaisit jotain pahaa?

Vasta viime vuosina olen oppinut kohtaamaan niin hyvän kuin sen pahan. Ottamaan vastaan sen tuomat tunteet.
Ilman sitä pahaa emme tietäisi miltä se onnellisuus tuntuu, vai mitä?

Vaikka olisi tapahtunut paljon pahaa voi silti olla onnellinen. Uskalla nauttia vain entistä enemmän niistä hyvistä asioista elämässäsi.

Pitäisikö aina olla tyytyväinen siihen mitä annetaan? Sanotaan, että älä tavoittele tähtiä.
Tottakai voi olla onnellinen ja tyytäväinen nykyhetkeen, mutta silti etsiä elämäänsä onnea.

On kuitenkin olemassa pitkäaikaista onnellisuutta tuottavia asioita kuin myös niitä vain hetkellistä onnea tuovia. Se onkin varmaan tärkeämpi osata punnita mikä kannattaa.

Hetkellistä onnea on helppo lähteä seuraamaan, mutta se saattaakin johtaa pitempiaikaiseen onnettomuuteen.

Onni ja onnellisuus elämässä ei ole tehty liian helpoksi. Ehkä juuri se pitää meidät liikkeessä.
Onnellisuuttaa on vähintään yhtä monta ja erilaista kuin on ihmistäkin.
Toisen epäonni voi olla toisen onni.

Välillä kannattaakin pysähtyä pohtimaan mitä onnellisuus tarkoittaa itselleen. Oletko onnellinen juuri nyt? Mikä elämässä tekee onnelliseksi?

Listaa ne onnen hetket ja onnellisuutta tuovat asiat tässä hetkessä.
Voisin uskoa, että onnellisuutesi kasvoi juuri edes hieman.


-Marjut-


Tykkää / seuraa facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.
@m.hartikainen



Vielä ehdit osallistua blogini 1v arvontaan joko blogissa tai instagramissa.





















tiistai 20. helmikuuta 2018

Eka kerran 5 vuoteen miehen kanssa kahden.


Kaupallinen yhteistyö:

Viime lauantaina olimme mieheni kanssa kahden ekaa kertaa viiteen vuoteen. Emme ole siis olleet yhtään missään kahdestaan, edes käyneet.

Meillä oli kuudes hääpäivä ystävänpäivänä joten nyt vähän juhlistimme myös sitä.
Päätimme mennä elokuviin ja sen jälkeen syömään.

Miten omituista oli jo pelkästään istua autoon ilman, että ensin laitetaan lapset vöihin ja pakataan tavarat autoon. Elämys tämäkin. Autossa istuimme ilman lasten puheen sorinaa. Omituista.



Menimme päivänäytökseen. Kävimme katsomassa suomalaisen elokuvan Varasto 2.
Pidimme jo ensimmäisestä osasta ja voin sanoa, että tämä oli vielä parempi ja nauraa sai.



Elokuvan jälkeen meille oli varattu pöytä Puisto ravintolasta. Ravintola sijaitsee tampereella aivan keskustassa kosken rannassa.


Osa pöydistä pidetään vapaana varauksista, mutta kannattaa varautua jonottamiseen suosittuina kellonaikoina. 


Ravintolan ikkunoista avautuu upeat maisemat tammerkoskelle. Todella viihtyisä paikka kaikinpuolin. Söimme pitkän kaavan mukaan. Alkupalat, pääruoka ja jälkiruoat.
Kuinka ihanaa olla kerrankin itse palveltavana ja istua valmiiseen pöytään.


Alkupalojen ja ruoan kanssa valitsin puolikuivan alkoholittoman kuohuviinin ja mies olutta.


Alkupaloiksi otin itselleni vegaanisen juustolautasen ja mies otti tuoreleikattuja leikkeleitä ja juustoja. 
Kauniit annokset ovat iso osa elämystä.



Pääruoka oli myös todella hyvää. 
Otin hiiligrillattua maalaiskanaa, pinjansiemeniä, grillattua kesäkurpitsaa, 
kermaista pestokastiketta sekä yrttipolentaa.


Täydellinen makuyhdistelmä.


Mies otti hiiligrillissä grillatun naudansisäfilepihvin paahdetun pippurikastikkeen, hilma-juuston sekä perunoiden kanssa.


Mies oli myös erittäin tyytyväinen omaan annokseensa.


Ihanaa se kiireettömyys ruokalajien välissä. Välit olivat juuri sopivat. Alkuun tuntui omituiselta ettei nyt tarvinnut syödä kiireellä ja sai oikein nauttia ajan kanssa.


Jälkiruoaksi otimme paahdettua päärynää. Hiiligrillissä muscvado-sokerilla karamellisoitua päärynää ja mascarpone jäätelöä.

Lisäksi artesaanijäätelöä, vaniljaa ja pistaasia. Talon omaa suklaakastiketta. Pistaasijäätelö oli mielettömän hyvää. Siinä yhdistyi hyvin makea ja suolainen.

Jälkiruoat söimme yhdessä. Mies otti jälkiruokaviiniä ja itselleni otin alkoholitonta kuohuvaa.
Kyllä maistui.


Ravintolassa oli hyvät valikoimat myös vegaanisia vaihtoehtoja. 
Palvelu oli ystävällistä ja ruoka todella hyvää.
Tänne tulemme varmasti uudelleen.


Parisen tuntia vierähti ravintolassa. Aivan ihanaa kiireetöntä yhdessäoloa.
Kaikkiaan olimme kuutisen tuntia kotoa pois. Aivan luksusta.
Lapsilla oli mennyt hyvin kotona. Meidän kuopus oli ihan ekaa kertaa myös hoidossa. Toki hoitajat, vanhempani ovatkin tuttuja heille.


Kiitos Puisto.


-Marjut-

Yhteistyössä:Puisto

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen

Tykkää / seuraa myös facebookissa.

Seuraa myös instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.


Käy osallistumassa myös blogini 1v. arvontaan blogissa tai instagramissa.






maanantai 19. helmikuuta 2018

Pahin pelkoni toteutui. Pelkäätkö sinä asioita joille et voi mitään?


Mikä on sinun pahin pelkosi? Pelkäätkö kuollaksesi, että se käy toteen?
Pelot muuttuvat iän ja elämäntilanteen myötä.
Se mitä pelkäsit lapsena on muuttunut tai ainakin vaihtanut ehkä muotoaan.
Aina pelot eivät kuitenkaan katoa ja niitä tulee ehkä vain lisää.

Kun minusta tuli äiti pelot nousisivat aivan uudelle tasolle. Kun raskaustestiin tuli ensimmäisen kerran kaksi viivaa on oman lapsen menettäminen on ollut siitä lähtien pahin pelkoni ikinä.

Pelkäsin koko raskausajan, että menetän lapsen. Minulle ei ole ollut itsestään selvää saada lapsia. Minulle ei luvattu, että voisin koskaan raskautua. Suurin toiveeni oli kuitenkin toteutunut, olin raskaana.

Toisenkaan lapsen kohdalla ei pelot pysyneet poissa.

Kolmas raskaus oli myös täynnä pelkoa. Raskaus oli muutoinkin niin erilainen kuin edelliset.

Tämä kolmas raskaus ei päättynyt hyvin. Tämä päättyi kuolleen lapsen synnyttämiseen juuri ennen laskettua aikaa. Elämä pysähtyi.

Pahin pelkoni oli toteutunut. Lapseni oli kuollut.

Pelkoni ei estänyt asiaa tapahtumasta. Miksi pelkäsin niin paljon vaikka se ei auttanut lastani pysymään elossa?
Jälkeenpäin harmittaa se, että olisin voinut nauttia raskaudesta paljon enemmän ilman pelkoa.
Kaikki asiat eivät vain ole meidän käsissä.
Vaikka kuinka elin oppikirjan mukaan ja tein kaiken oikein niin se ei riittänyt.

Kun raskauduin neljännen kerran. Minua pelotti paljon, mutta päätin myös nauttia koko ajasta.
En halunnut elää koko raskaus aikaa kovassa pelossa. Pelko ei auta meitä estämään asioita tapahtumasta.

Nyt myöhemmin olen voittanut monta pelkoa elämässä. Enää en pelkää asioita ainakaan niin paljon kuin ennen.

Jokainen vanhempi pelkää lapsensa puolesta, mutta emme voi kulkea heidän vierellään koko elämää vartioimassa ja estämässä tapahtumia.

Terve pelko on hyvästä, mutta jos peloille antaa liikaa valtaa ne estävät meitä nauttimasta elämästä tai joskus siitä lyhyestäkin yhteisestä ajasta.



-Marjut-


Tykkää / seuraa facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.
@m.hartikainen















sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Blogini 1 vuotta + Arvonta


Tänään päivälleen vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogipostauksen ikinä. 
Äkkiä on vuosi hurahtanut.

Alkujaan perustin blogini siksi, että voisin kertoa enemmän taiteestani ja laittaa myös kuvia maalauksistani. Parin postauksen jälkeen kuitenkin tuntui että minulla olisi muutakin kirjoitettavaa kuin taide. Elämä kun pyörii lähinnä lapsiperhearjen ympärillä.

Blogin nimeä en kuitenkaan lähtenyt enää muuttamaan vaan tällä mennään vaikka nykyisin kirjoitan perhelifestyle juttuja.

Pakko myöntää, mutta en ollut koskaan aiemmin edes lukenut blogeja. Ainoastaan satunnaisesti kun ystävä on jonkin hyvän postauksen minulle kertonut tai linkittänyt.

Minulla ei siis ole ollut mitään tietoa bloggaamisesta, mutta sellaisen päätin luoda kuitenkin.
Paljon on tullut opittua ja tutustuttua uusiin ihmisiin matkan varrella.
Paljon on mahtunut jo yhteenkin vuoteen.

Nyt kun blogin on yltänyt 1 vuoden ikään ajattelin järjestää pienen arvonnan johon voit osallistua blogini kommenttikenttään kommentoimalla ja/tai instagramissa.

Arvon tämän tuotesetin kaikkien osallistujien kesken.

Käykäähän osallistumassa.


-Burt`s Bees huulivoide
-Burt`s Bees voide kynsille ja kynsinauhoille
-Urtekram saippua
-Urtekram ravinteita ja kosteutta antava hiussuihke

Arvonta päättyy 22.2 klo:18.00.


Iso kiitos kaikille vanhoille että uusille lukijoille💕


-Marjut-


Tykkää / seuraa blogia facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Sekä instagramissa. Sinne päivitän enemmän myös reaaliaikaisia tapahtumia.
@m.hartikainen












torstai 15. helmikuuta 2018

Sorrutko sinä suomalaisten perisyntiin, kateuteen?



Onko suomalaiset niin kateellisia kuin puhutaan? 
Ollaanko valmiita maksamaan se 100€ jottei naapuri saa 50€? Kalvaako mieltä kun tuttava saa euron enemmän tuntiliksaa.

Mitä itse olen huomannut niin kyllä se kateellisuus tuntuu olevan aika herkässä suomalaisilla.
Monta kertaa olen todistanut puheita kuinka esimekiksi ollaan kateellisia työttömille, alkoholisteille, maahanmuuttajille, naapurille, ystäville ja jotkut omalle puolisolle.

Joskus vuosia sitten kuulin kuinka tuore äiti oli vihainen koska hänen lapsellaan oli käytetyt vaunut ja hän oli nähnyt maahanmuuttajalla aivan uudet vaunut jotka oli aivan varmasti ostettu meidän suomalaisten verorahoilla.

Tuleeko ihmiset yhtään miettineeksi asioita kokonaiskuvana. Olisitko sinä valmis muuttamaan toiseen maahan, osaamatta kieltä, jättämään kotisi sekä erkaantumaan sukulaisista ja ystävistä jotta saisit ne uudet vaunut lapsellesi? Tuskin jos asiaa ajattelee näin.

Alkoholistit saavat ilmaista rahaa saamalla tukia vaikka nekin menevät varmasti väärään tarkoitukseen. Jälleen samalla ajattelukaavalla. Vaihtaisitko paikkaa jotta saisit sitä ilmaista rahaa?

Miksi monesti nähdään vain jokin yksi asia kokonaisuudesta josta kateellisuus alkaa itämään. Miksei meille heti aukena se kokonaisempi kuva ihmisen elämästä. Eihän kukaan tietenkään koko tarinaa voi tietää kenestäkään, varsinkaan tuntemattomista. Mutta jos nyt yhtään sitä mielikuvitusta löytyy niin ei ole kovin vaikea saada vihiä millaista esimerkiksi sen alkoholistin elämä saattaa olla. 

Kateus voi nostaa päätään kun tuttava postaa kuvia kauniista kodistaan.

Koskaan et voi kuitenkaan tietää mitä niiden seinien sisällä tapahtuu. Onko asiat niin hyvin välttämättä vaikka koti on kaunis? Jos jotkin asiat on hyvin se ei tarkoita. että se olisi sitä elämän jokaisella osa-alueella. Kenenkään elämä ei ole täydellinen.

Olisi hyvä pohtia asiaa aina hieman pidemmälle ja yrittää hahmottaa kokonaisempaa kuvaa niin ehkei se kateellisuus iskisi niin herkästi. 

Ihmiset harvoin kertovat elämästään niitä asioita jotka ovat huonosti tai ei niin kovin hyvin. Se saattaa olla myös yksi asia mikä johtaa siihen, että kateellisuus nostaa päätään.

Vaikka kaikki me tiedämme, että toisella on aina jotain mitä itsellä ei ole ja sinulla jotain mikä vastaavasti puuttuu toiselta. Niin silti se pääsee aina unohtumaan.

Välillä tulee eteen myös sellaisia asioita joita jokainen voisi itsekin tehdä eikä vain tyytyä kadehtimaan.



-Marjut-


Tykkää / seuraa facebookissa.

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.































keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Kriisejä ja onnen hetkiä. Kirje miehelleni kuuden avioliittovuoden jälkeen.


Ihan ensimmäisenä haluan kiittää miestäni. Kiitos.
Olet ollut rinnallani niin hyvinä kuin suoraan sanottuna helvetillisinä hetkinä. 

Olet ensimmäinen ja ainut ihminen jonka voin sanoa ymmärtävän minua täysin. Välillä ymmärrät minua paremmin kuin minä itsekään. Uskon, että elämän kokemukset sitoo meitä vahvasti yhteen. Elämä ei todellakaan ole ollut sileimmistä matkoista meille kummallekaan. Arvomme on samanlaiset.

Emme arvostele toisiamme taustojemme tai menneisyytemme perusteella.
Arvostamme toisiamme ihmisinä, emme sen mukaan mitä toinen on saavuttanut.

En tarvitse hulppeaa taloa, upeaa autoa ja täydellistä elämää ollakseni onnellinen.

Olen jo saanut enemmän kuin olisin voinut kuvitella. Olen vaimosi ja meillä on lapsemme
 sekä vuokra asunto ihan kivalla alueella.

Silloinkin kun yhden lapsistamme menetimme, jaksoit minua kantaa omasta surustasi huolimatta.
Nostit minut kerta toisensa jälkeen siitä paskasta johon kaaduin aina uudelleen.

Yksin en olisi päässyt enää ylös. Olet perheemme tukipilari.

Arvostan suuresti sitä kuinka paljon näet vaivaa perheesi eteen. Annat aina kaikkesi.

Kuitenkin meidänkin suhde on kokenut monia kriisejä. Olemme olleet vähällä lähteä eri teille koska olimme uupuneita. Silloin kaikki tuntui niin raskaalta. Minun henkilökohtainen helvettini sairauteni kanssa on myös verottanut voimia meiltä kummaltakin.

 Kun olemme näistäkin selvinneet, uskon että voimme selvitä monesta muustakin.
Vaikka elämä heittelee se on aina hieman kevyempi kulkea yhdessä.

En voi sanoin kuvailla kuinka paljon minulle merkitset. Kuinka paljon tuot iloa elämääni.

Olen helvetin onnellinen ja kiitollinen.


Miehelleni

Rakkaudella vaimosi.


Ihanaa ystävänpäivää kaikille ❤


Tykkää / seuraa facebookissa
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa myös instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.
@m.hartikainen





































maanantai 12. helmikuuta 2018

Liikkumisen iloa lastenhuoneeseen


*Kaupallinen yhteistyö

Tyttöjen huoneen sisustusta ollaan saatu taas hieman eteenpäin. Meidän kaikki lapset ovat innokkaita liikkujia joten nämä voimistelutuotteet onkin olleet iso hitti meidän perheessä. Huoneeseen saatiin puolapuut, voimistelurenkaat sekä leuanvetotanko. Renkaita on helppo vaihtaa leuanvetotangosta myös puolapuihin. Kattoon nämä saa myös mikäli rakenteet sallii, mutta meidän katto ei kestäisi joten hyvä, että on tämä toinenkin mahdollisuus mihin ne voi kiinnittää.


Neiti harrastaa voimistelua ja poikamme karatea joten näistä on paljon iloa myös näitä harrastuksia ajatellen. Kuopus saa hyvää harjoitusta kehittää motorisia taitoja. 






Poikamme käykin ahkerasti siskojen huoneessa tekemässä harjoitteita. Parasta juuri se kuinka monipuolisia nämä on ja ne sopii koko perheelle. Värivaihtoehtojakin löytyy ja nämä sopivat hyvin sisustukseen.





Suomen voimistelutuotteella on paljon muitakin tuotteita. Kannattaa käydä tutustumassa. Tuotteet valmistetaan Suomessa, lempäälässä. Tuotteet ovat ekologisia, turvallisia ja kestäviä. 

Laitan tähän vielä linkit näihin meidän valitsemiin tuotteisiin mikäli kiinnostuit lukemaan näistä lisää.




Onko teillä jo ennestään näitä tuotteita kotona? 
Meillä vielä hieman jatketaan tyttöjen huoneen parissa ja siitä kirjoittelen jälleen lisää myöhemmin kun homma etenee.

Mukavaa viikkoa kaikille 💕

-Marjut-

Yhteistyössä: Suomen voimistelutuote

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen


Seuraa / tykkää myös facebookissa. Sinne päivitän blogini aina ensimmäisenä.

Seuraa instgramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.






sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Yksisarvinen tikkarisarvella ystävälle



Tein valmiiksi kaksi erilaista korttivaihtoehtoa. 
Lasten kanssa teemme näitä sitten yhdessä vielä lisää ystäville.


Tarvikkeet

-Tikkareita (Tiger)
-Erivärisiä kartonkeja
-Teippiä (Tiger)
-Sakset
-Liimaa tai kaksipuoleista teippiä
-Lyijykänä 
-Musta tussi


Valitsin valkoiset kartongit yksisarvisten pään väriksi. Piirsin lyijykynällä ääriviivat ja leikkasin irti. Jos teet useamman kortin voit ensimmäisiä käyttää malleina ääriviivoja piirtäessä.
Samoin harjaksiin voit käyttää ensimmäisiä paloja halutessasi ääriviivojen tekemiseen mikäli teet useampia kortteja.


Käytin itse kaksipuoleista teippiä harjaksien kiinnittämiseen. Silloin paperiin ei tule ryppyjä joita saattaa tulla liimaa käyttäessä etenkin ohuempiin papereihin.
Hahmottele ja piirrä kasvot.

Lopuksi liimataan tavallisella teipillä tikkari kiinni yksisarvisen toiselle puolelle.



Kiva kortti askartelu pienenkin kanssa yhdessä tehtäväksi 💕

Pian onkin ystävänpäivä.

-Marjut-


Tykkää / Seuraa facebookissa. Sinne päivitän blogini aina ensimmäisenä.

Seuraa insgramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.