SOCIAL MEDIA

keskiviikko 27. tammikuuta 2021

Kuinka monta ovea pitää vielä avata?

 Yksi tavoitteeni tälle vuodelle oli tutustua itseeni entistä paremmin ja sitä myöden kasvattaa oman itseni ymmärrystä. Vielä ei olla päästä kovin pitkälle tätä vuotta ja nyt jo sain jälleen avata uuden oven omaan itseeni. Joka kerta nämä oivallukset tulevat eri tavoin. Joko hiljalleen pohtien monen asian kautta tai sitten aivan yhtäkkiä, ennalta varoittamatta.

Noin viikko sitten sain kokea tällaisen yhtäkkisen oivalluksen ja olen siitä asti ollut todella rikki. Vaikka tämän asian oivallus on ollut todella tärkeä ja tarpeellinen. Se on kuitenkin ollut paikka katsoa jälleen aikaa taaksepäin ja sitä miten on elämäänsä rakentanut sitten viime kerran, kun elämältä putosi pohja. 

Lapseni kuolema pudotti pohjan elämältä. Siitä parisen vuotta, pohja putosi uudelleen muista syistä, kun ymmärsin rakentaneeni koko aiemman elämäni uskoen johonkin mikä ei pitänytkään paikkansa. Selvinnyt elämässä eteenpäin ja uskonut valheellisiin kuvitelmiin siitä, miksi elämäni on mennyt niinkuin on mennyt. Mikä on saanut elämäni kulkemaan juuri näitä polkuja? Olenko tehnyt valintoja totuuden vai näiden valheiden pohjalta?

Tuntui, että oma elämä on ollut yhtä suurta valhetta monilta osin. Totuus veti mukanaan pohjalle syvempään masennukseen ja ahdistukseen. Silloin niin moni asia elämässä oli linkittynyt yhdeksi tapahtumaketjuksi. Silloin ymmärsin täysin selvästi miten yksi asia oli johtanut toiseen. Aiemmin en ollut nähnyt näiden suurien elämäntapahtumien yhteyttä toisiinsa.

Oli pitkä ja raskas tie alkaa rakentamaan omaa elämää uudelleen näiden "uusien totuuksien" pohjalta. Mietin monia valintoja elämässä, joita olisin ehkä tehnyt toisin. Olisinko oikeasti nyt tässä vai missä? Mitkä kaikki valintani on perustunut vääriin uskomuksiin pohjautuen? Voisiko sanoa, että se oli jonkinlainen identiteettikriisi?

Nyt tämä viikon takainen oivallus ei ole ihan tässä mittakaavassa, mutta muuttaa käsityksiä jälleen. Se vaikuttaa myös juuri uudelleen rakentamiini ja käsitellyihin asioihin. Vielä olikin yki suuri vaikuttaja, joka saa asioita näyttäytymään taas kerran aivan uudessa valossa.

Tiedän, että koko elämän olemme keskeneräisiä, emme ole koskaan valmiita. En vain voi ajatella kuinka monta ovea vielä pitää avata. Kuinka monta kertaa vielä löydän itseni tällaisesta tilanteesta. Kyse on niin suurista asioista, että näiden käsittelemisessä on mennyt jo nyt seitsemän vuotta.

Tiedän ja uskon, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. En olisi voinut ehkä ottaa yhtäaikaa vastaan tätä kaikkea tietoa mitä olen saanut näiden vuosien aikana, mutta se tuntuu niin turhauttavalta. Miten elämä olisi mennyt jos olisin tiennyt jo aiemmin. Tähänkään en kai voi sanoa muuta, kuin, että näin elämän on kai pitänyt mennä.

Se, että tulee itsestään tietoisemmaksi on hyvä, mutta välillä todella raskasta. On asioita, joita ei olisi edes halunnut tietää, koska se satuttaa niin paljon. Toisinaan tieto todella lisää tuskaa, mutta on myös edellytys, jotta asiaan voi saada muutoksen. Ne vievät aikaa vuosia, tai kulkevat keskeneräisinä mukana läpi elämän. Riippuen kuinka laaja vaikutus milläkin asialla on ollut elämääsi. Onko kyse koko elämän eri vaiheisiin, vai muutamaan vuoteen vaikuttanut ja onko taustalla muitakin traumoja. Onko trauma ollut samaa ja toistuvaa, vai yksittäistapaus. Onko taustalla useampia erilaisia ja eri tavoin vaikuttavia tapauksia.

Nyt lähden korjaamaan perustuksia jälleen asioihin, jotka luulin jo rakentaneeni uudelleen. Onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan tarvitse aivan alusta aloittaa, mutta raskaalta se tuntuu palata jälleen takaisin. Samaan aikaan hypätä kuitenkin myös uusille vesille.

Mutta josko saisin hieman taas lisää toimintakykyä arkeen ja helpotusta sekä ymmärrystä omaan elämääni. 









tiistai 19. tammikuuta 2021

Talven parhautta Pikku-Ahvenistolla


Aivan mahtavaa, että tänä talvena saatiin kunnolla lunta. Nyt on päästy pulkkailemaan, hiihtämään ja luistelemaan. Ennen kaikkea on hienoa seurata kuinka innoissaan lapset ovat tästä talvesta olleet. Yksi meidän perheen suosikki paikoista Ylöjärvellä on Pikku-Ahvenisto, jossa on mukava käydä ihan jokaisena vuodenaikana. En tiedä miten tämän mäen pituus välittyy kuvista, mutta tämä on todella iso mäki ja mikäs sen parempi, näille hurjapäille.

Mäen alhaalla on myös laavu, jossa voi paistaa makkaraa tai syödä muita eväitä. Paikka on todella suosittu ja tälläkin kerralla paikalla oli aika paljon väkeä, yritin vain rajata kuvat niin ettei muita näkyisi tunnistettavissa kuvissa. 

Aika kului kyllä hujauksessa täällä ollessa.







Meillä oli mukana myös meidän Shetlanninlammaskoira Lily, joka nautti ulkoilusta ja koirakavereista, sekä tietysti muutamasta makkaran pätkästä.



Ihanaa, kun pulkkailun lomassa on mahdollisuus päästä vähän myös retkeilyn tunnelmaan. 
Kuinka te olette nauttineet tästä upeasta talvesta?







perjantai 15. tammikuuta 2021

Kivut vei sairaalaan

 Tässä syy, miksi viime kirjoituksesta venähtikin vähän pidempi väli. Hieman ennen joulua alkoi alaselkä kipuilu, joka jatkui päivittäisenä ihan näihin päiviin asti. Minulla on alaselän skolioosia ja olen alaselän satuttanut myös työtapaturmassa aikoinaan. En siksi juuri välittänyt kivuista ja jatkoin tavallisia toimia, kuten aina. Kunnes sitten kivut yltyivät viime sunnuntaina niin koviksi, etten enää pystynyt liikkumaan. Paikallaan makaamalla, kivut olivat ihan kohtuu siedettävät, mutta pienessäkin liikkeessä, ylösnoustessa tai istuessa kivut yltyivät todella koviksi. Ajattelin kuitenkin sinnitellä sinne seuraavaan aamuun, koska en halunnut mennä odottamaan moniksi tunneiksi päivystykseen.

Heti seuraavan päivän aamuna lähdin oman kunnan päivystykseen, josta sain ensimmäiset kaksi pistosta ja odotin onnellisena, että kivut pian helpottuisi. Toisin kävi kuitenkin vielä kolmannen, vahvemman kipupiikin jälkeen. Sama kuin en olisi mitään saanutkaan, apu niistä oli täysi nolla. Seuraavaksi röntgen ja labrat. Ei mitään.

Seuraava pysäkki oli Taysin ensiapu ja pääsin siellä onneksi petipaikalle heti. Muutaman tunnin odottelun jälkeen sain kipulääkkeitä, joista ei taaskaan ollut mitään apua. Vasta keskiyöllä sain ensimmäisen kipulääkkeen, josta oli vihdoin apua. Samoihin aikoihin sain siirron Hatanpään osastolle kivun jatkohoitoon. Yön nukuin kohtalaisen hyvin ja kivut oli hyvin siedettävät.

Seuraavana päivänä kipu oli hyvin saatu hallintaan ja sain luvan kotiutua, uusilla "kotilääkkeillä". Tarvittaessa pääsisin takaisin osastolle, omalle kunnalle. Oli ihanaa päästä kotiin, mutta samalla hieman hirvitti jos kovat kivut palaisi.

Kotiin tullessa huomasin, että olin jättänyt puhelimen laturin osastolle ja soittelin perään. Sieltä se löytyi ja ihana hoitaja sanoi asuvansa samalla suunnalla, että voisi tullessaan tuoda sen lähistölle. Annoin hoitajalle vielä pienen kiitoksen mieheni mukana.♡

Edelleen kipuilen, mutta kohtuullisesti ja tunnen pärjääväni kotona ihan hyvin. Tosin koen lääkkeistä ihan järkyttävää väsymystä, mikä on todella turhauttavaa. Toivottavasti tämä menee pian ohi.

Ihanaa viikonloppua! ♡






maanantai 4. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, uusi alku?


Vihdoin vuosi on vaihtunut. Jotenkin aina vuoden vaihteessa tuntuu, kuin kaikki alkaisi puhtaalta pöydältä, uudet suunnitelmat ja mieli avoinna. Tavoitteita löytyy tällekin vuodelle, mutta ne saavat kulkea ihan omalla painollaan ilman sen suurempaa stressiä. 

Vaikka edellinen vuosi sotki suunnitelmat monilta osin, nyt ne ovat ehkä entistä selkeämmät tänä vuonna. Kulunut vuosi vahvisti monia asioita elämässä ja samalla myös muistutti niistä tavallisista asioista, jotka olivat jo entuudestaan hyvin. Monesti arjessa alkaa pitämään tiettyjä asioita itsestäänselvyytenä. Kun maailman tilanne on vienyt osan siitä, voi huomata jälleen mistä voisi olla oikeasti kiitollisempi.

Joistakin asioista osaa olla kiitollinen vasta, kun sen menettää. Yritetään muistaa jatkossakin ne pienet tärkeät asiat arjessamme ja olla kiitollisia myös niistä.

Viime vuosi oli myös otollista kasvun aikaa. Vaikka vuosi oli henkisesti vaikea, sain kokea vastapainona myös eheytymistä ja suurta helpotusta. 




Toivon, että uusi vuosi on uusi alku niille asioille, mitkä jäivät kuluneena vuotena toteutumatta.

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta.♡

Hyvää uutta vuotta 2021!