Pitkään olen tuntenut todella voimakasta stressiä monestakin asiasta. Kuten osa varmasti muistaakin, olen kertonut kroonisesta stressihäiriöstäni, toisin sanoen kroonistunut ptsd. Stressitasot paukkuu korkealla siis ihan normaalistikin, mutta voimistuessaan se vetää aivan äärirajoille. Olen elänyt vähintään 20 vuotta sairastaen ptsd:tä, mutta se on diagnosoitu vasta jokunen vuosi sitten, joten tuossa ajassa se onkin kroonistunut. Tähän liittyviä liitännäissairauksia onkin hoidettu huomattavasti kauemmin.
Tähän ei ole johtanut yksi tai edes kaksi tapahtumaa elämässäni vaan lukuisia asioita jolloin tätä on mahdotonta enää edes parantaa. Oireita on toki voitu ja voidaan vieläkin lievittää paljonkin, mutta silti tämä haittaa jokapäiväistä elämääni, ja välillä lukuisia kertoja päivässä.
Nyt viime aikoina minulla on ollut tavallista voimakkaampaa stressiä. Viime päivinä se paheni niin pahoiksi fyysisiksi oireiksi, että kävin terveyskeskuksen päivystyksessä. Leposyke oli todella korkea, yhtä korkea kuin olisin urheillut kovaa. Hengenahdistus oli myös kovaa, ja hengästyin kun laitoin kenkiä jalkaan, puhuin muutaman lauseen, olin hengästynyt vaikka olisin ollut levossa. Huimaus teki kävelyn vaikeaksi. Kurkussa oli jatkuva palan tunne, mikä voimistui kuristuksen tunteeksi.
Päivystyksessä otettiin myös labrat, jotka lähtivät Tays:iin. Vastauksia ei kuitenkaan tarvinnut odotella kuin parisen tuntia. Yksi arvo oli hieman koholla, joka voisi viitata verenkiertohäiriöön ja sain lähetteen heti jatkotutkimuksiin Tays:iin. Olin miettinyt johtuiko oireet juurikin pitkittyneestä kovasta stressistä vai olisiko mahdollista, että se on sittenkin fyysistä. En ollut ollenkaan myöskään yllättynyt, kun sanottiin tämän mahdollisesti olevan verenkiertohäiriö, koska tämä ei olisi ollut ensimmäinen kerta. Jalassani on ollut veritulppa. Olen myös saanut Tia-kohtauksen, jolloin minulla oli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Tällöin minulla oli tukos toisen silmän takana. Tämän jälkeen sain estolääkityksen.
Sairaalassa lähdettiin siis selvittelemään mahdollista keuhkoveritulppaa. Jälleen kerran tehtiin keuhkojen varjoainekuvaus, joka onneksi oli täysin normaali eli ei viitannut tukoksiin. Ekg oli myös normaali, joten se ei viitannut johtuvan myöskään sydämestä. Vaihtoehdoksi jäi, että oireet johtuvat psyykkisistä oireista eli taustalla ptsd ja voimakas stressi, joka on laittanut kehon koville jo hetken aikaa. Tästä johtuen olen huomaamatta hengittänyt liian syvään. Se ei ollut tavanomaista hyperventilaatiota, jossa silminnähden hengitys olisi ollut paniikinomaisesti kiihtynyttä. Omalla kohdalla hengitykseni oli ollut vain liian syvää, jota ei ole nähnyt ulkopuolinen, enkä sitä ollut huomannut tai tuntenut itsekään. Tämä on johtanut siihen, että keuhkoista poistuu enemmän hiilioksidia kuin aineenvaihdunnan tuloksena syntyy.
Tällöin valtimoveren hiilidioksidimäärä pienentyy ja veri muuttuu emäksiseksi. Tämä aiheuttaa verisuonten supistumista ja oireita, kuten tukehtumisen tunne, rintakipu, sydämentykytys, käsien pistely ja puutuminen, vapina, huimaus ja jopa pyörtyminen.
Itselläni oli juuri nämä kaikki oireet, lukuunottamatta pyörtymistä. Hoitona onkin nyt ehdotonta lepoa ja rentoutumista. Pääsin samana päivänä sairaalasta kotiin ja olen edelleen ollut todella väsynyt ja huimaus on ollut välillä ihan jäätävää. Kädet vapisee edelleen hetkittäin. Olen vähentänyt tekemisiä minkä pystyy tässä ruuhkavuosia eläessä. Onneksi mies on tässä kotona.
Lepo tekee varmasti jossakin kohden tehtävänsä ja palaudun hiljalleen. Monesti minulle sanotaan, että yritä olla stressaamatta, mutta se vaan ei ole mahdollista. Minulla on stressi päällä koko ajan, ei ole sellaista hetkeä ettei olisi. Kun normaalisti ihminen kokee stressiä, se on minulle tila jossa elän koko ajan. Tottakai yritän olla stressaamatta lisää sen minkä voin ettei näin kävisi, mutta koskaan en elä sitä stressitäntö elämää, jota suurin osa ihmisistä elää ainakin toisinaan.
Nämä samaiset oireet voivat viitata myös mm. keuhkoveritulppaan, joten jos koet tällaisia oireita on syytä selvittää mistä ne johtuvat.
Nyt pitää vain ottaa mahdollisimman rennosti.
