Viimeksi pari päivää sitten kävin keskustelun lapseni kanssa siitä, miksi eräs ikävä asia pyörii hänen mielessään vaikka ei näin haluaisi. Miksi se asia on tullut viime päivinä useasti mieleen.
Monesti meillä saattaakin olla taipumus syrjäyttää joitakin ikäviä asiota pois mielestä, kuin niitä ei olisi olemassa. Usein olen kehottanut lapsiani tulemaan kertomaan asioista avoimesti meille vanhemmille. Olen halunnut luoda perheeseen ilmapiirin, jossa jokainen voi kertoa rehellisesti ja turvallisesti asioitaan, jotka mietityttävät. Ilman, että pelko vanhempien reaktiosta estäisi keskustelun.
Myös me vanhemmat olemme rehellisiä ja avoimia lapsillemme, niin pitkälle kuin ikätason mukaisesti vain voi olla. Tiedän, että puhumattomuus yleensä vain pahentaa oloa ja asian jakaminen vastavuoroisesti helpottaa oloa.
Miksi kuitenkin silloin, kun ikäviä asioita nousee pinnalle useampi, tuntuu kuin kaikki olisi huonosti. Vaikka näin ei oikeasti olisikaan, niin silti tunne on voimakas. Samalta se tuntuu itsestäkin vaikka ihan arjessa, että kaikki menee päin pyllyä jos useampi asia ei tunnu onnistuvan.
Toinen esimerkki voisi olla, kun riitelet puolisosi kanssa, niin kuinka usein tulee sanottua sanat aina ja ikinä? Ja juurikin niissä kielteisissä merkityksissä. Nämä sanat ikään kuin tuplaavat harmituksen. Monesti tulee samalla mietittyä miksi ne hyvät asiat jäävät tuolloin täysin näkymättömiin ja heitellään ilmoille kaikki negatiiviset kokemukset, ihan ne pienen pienetkin asiat.
Tällaisella saa helpostikin aikaan olon, että kaikki on huonosti.
Yleensä negatiiviset asiat saavat aikaan enemmän erilaisia vahvoja tunteita kuin taas positiiviset asiat. Tämä on ainakin yksi syy minkä takia meillä jää helpommin ja vahvemmin mieleen juuri ne huonot asiat. Rupesin nyt itsekin miettimään mitä kaikkia tunteita, jokin negatiivinen tai positiivinen asia voi saada aikaan. Kaikilla tunteilla kuitenkin on sama tarkoitus ja ilman negatiivista tunnetta, tuskin voisimme ymmärtää myöskään niitä postiivisia tunteita.
Ehkä parhain keino olisikin miettiä aina, mikä saa tunteen aikaan ja mistä se voisi sinulle kertoa. Voisiko asialle tehdä jotakin, että pystyt muuttamaan ikävän tunteen ehkä positiiviseksi tai ainakin neutraalimmaksi? Millä tavoin tuntisit olosi paremmaksi. Vahvat tunteet on sellaisia, jotka on hyvä antaa tulla ilman, että niitä yrittää liiaksi poistaa mielestään. Kun otat tunteesta kopin, kuuntele kehoasi ja mieltäsi. Esimerkiksi suru on tunne, jota lähes vaistomaisesti yritetään piilottaa tai siirtää mielestä pois. Se kuitenkin monesti vain ajan saatossa lisää sitä, jos et ota tunnetta vastaan.
Tunne rohkeasti. Jos surettaa, niin sure ja itke jos itkettää. Samoin kuin olet iloinen, naura ja näytä se. Iloisuus on helpompi näyttää kuin vaikkapa suru. Jotkut kokevat jopa häpeää jos itkevät muiden nähden tai kokevat surun heikkoudeksi. Ei ole missään nimessä heikkoutta näyttää tunteitaan vaan pikemminkin vahvuutta. Surun ja muiden negatiivisten tunteiden jatkuva patoaminen sisälle sairastuttaa mielen ja myös kehon.
Kirjoittaminen on myös yksi hyvä tapa purkaa tunteitaan jos tuntuu ettei halua puhua. Kirjoittaminen on myös itselleni yksi tapa käsitellä tunteita ja erilaisia asioita, kuin myös puhuminenkin. Välillä tuntuu, että olisi tosiaan helpompi siirtää ikävät tunteet syrjään. Olen itse oppinut ettei se kannata ja huomannut, että tunteiden kohtaaminen on ollut ainakin itselleni ainoa tapa myös helpottaa oloa.
Tämä myös muistuttaa jatkossakin, siitä, että vaikeista tunteista voi päästä eteenpäin tai ainakin oppia niiden kanssa elämään. On hyvä myös palauttaa mieleen niitä kaikkia hyviä asioita, joita elämässä on vaikka välillä on vaikeaa. Yksi tapa tässäkin on, että kirjoitat ne vaikka paperille ja otat sen aina tarvittaessa esille.
Millä tavoin sinä tasapainoilet negatiivisten ja positiivisten tunteiden kanssa?
Aurinkoista viikkoa!
