Äitienpäivä Iloineen ja suruineen. Päällimmäisenä kiitollisuus.

Jälleen yksi äitienpäivä vietetty. Jälleen se oli monen tunteen täyteinen päivä, iloineen ja suruineen.

Päällimmäisenä kuitenkin kiitollisuus.

Äitiys on minulle suurin ja ihanin asia omassa elämässäni. Äitienpäivänä en odota lahjoja, lapseni ovat jo itsessään lahja minulle. Äitienpäivänä on kuitenkin ihanaa kun lapset ojentavat ne itsetehdyt kortit, niin paljon tunnetta kuin onkin näissä omin kätösin tehdyissä korteissa.

Yksi perinteeksi syntynyt äitienpäivä toivotus on kukat jossa on enkelilapsemme nimen mukaisesti valkoinen lilja. Tänä vuonna ne olivat valkoisten inkaliljojen muodossa.

Aamupala on katettu pöytään. Syömme kaikki yhdessä aamupalan. Nautimme jälkkäriksi miehen tekemää irish cream kakkua.

Olen aina sanonut ettei minulle tarvitse ostaa mitään lahjoja. 

Tänä(kin) vuonna mieheni oli kuitenkin näin tehnyt. 

Tämä meni suoraan sydämeen. Sain kauniin, hopeisen sydän riipuksen. Toiselle puolelle oli kaiverrettu kaikkien neljän lapsen nimet. Toiselle puolelle oli kaiverrettu viesti mieheltäni.

Tämä sai minut liikutuksen kyyneliin. 

Mieheni sanoi, että tämä on myös yksi tapa jolla voin kantaa heitä aina sydämessä.

Äitienpäivänä meillä on ollut tapana istuttaa uudet kukat tyttäremme haudalle. Tänä vuonna teimme sen paria päivää aikaisemmin, koska tämä on ollut raskasta aikaa ja halusin, että äitienpäivän voin vain olla. Antaa tunteiden viedä, kohdata ilot ja surut. 

Keskittyä vain hetkeen perheeni kanssa.

Sytytimme kynttilän ja vietimme hetken koko perhe yhdessä.

Kiitos perheelleni ihanasta äitienpäivästä.

Olen niin kiitollinen teistä jokaisesta pienestä ihmeestäni jotka olette tehneet minusta äidin. 

💝💝💝💝

-Marjut-

Tykkäätkö jo facebook sivuista. Sinne päivitän blogini ensimmäisenä.

Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.

@m.hartikainen

Youtube kanavani:

https://www.youtube.com/Art LilyKristin I M.Hartikainen

Kuinka syvällä kultalusikka voikaan olla?

Kun valitetaan pienistä, yleensä asiat ovat silloin helvetin hyvin.

Välillä on suoraan sanoen vituttanut kuunnella joidenkin valittamista todella pienistä ja turhanpäiväisistä asioista.

Reilu kolme vuotta sitten kun olin vasta synnyttänyt kuolleen tyttäremme. Erehdyin avaamaan sanomalehden. Uutisotsikko äidistä joka oli juuri synnyttänyt ensimmäisen lapsensa ja heillä oli kaikki paremmin kuin hyvin. Vai eikö ollutkaan?

Hän valitti, että sairaalassa on huonot ruoat. Vaikka hän oli nimeomaan lomakkeeseen ruksinut mitä hän haluaa esimerkiksi aamupalaksi eikä se sitten ollutkaan sitä mitä hän oli ajattellut.  Hän mainitsi samaan syssyyn kuitenkin ettei synnytyksen jäljiltä hänellä mikään hyvä ruokahalu ole edes ollut.

Oikeesti?

Eikö riittänyt, että synnytys meni hyvin, sairaalan henkilökunta saattoi lapsesi turvallisesti maailmaan ja piti myös sinusta huolta? Ruoka kannetaan melkein naaman eteen.

Ei, kun oli pakko valittaa vaikka sitten siitä ruoasta ja siitäkin huolimatta, että se ei olisi kuitenkaan maistunut kun eihän sinun tehnyt mieli edes syödä.

Omat eväät voi toki hommata tai vaikka tilata sairaalaan jos ei muu kelpaa.

Viimeinen niitti omalle ymmärrykselleni oli tämä lause:

Hänen synnytyskokemus oli nyt mennyt pieleen.
(Tämän ruoan takia)

Kuinka syvällä se kultalusikka voi olla? Niinkö syvällä, että kärki näkyy jo nielussa?

Vai onko oma lusikkani pudonnut vain matkan varrelle?

Sillä välin kun sinä kenties suunnittelit lapsesi ristiäisiä, minä suunnittelin mieheni kanssa meidän lapsen hautajaisia.

Olisin koska tahansa ollut valmis vaihtamaan oman synnytystarinani sinun kanssasi.
Minulle olisi riittänyt paremmin kuin hyvin, että olisin saanut lapseni elävänä syliini.

Hieman voisi olla enemmän arvostusta elämää kuin myös hoitohenkilökuntaa kohtaan.

-Marjut-


Tykkää / seuraa facebookissa
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seuraa instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia juttuja.
@m.hartikainen

Annetaan hyvän kiertää.

Joulun alla on paljon eri hyväntekeväisyyskampanjoita ja tahoja jotka jakavat iloa mm. lahja ja jouluruoka -keräysten avulla.

Hyväntekeväisyys on meille elämäntapa joka kuuluu meidän perheen elämään ympäri vuoden.

Joulun alla itselleni on muodostunut tärkeäksi että ainakin yksi lahja menisi tytölle joka on samanikäinen kuin mitä meidän enkelitytär olisi.

Tänä jouluna yksi paketti meneekin kolmevuotiaalle tytölle.

Lahja jonka olisin antanut myös omalle tyttärelle.

Tuntuu lohdulliselta saada antaa tämä ilo jollekin pienelle tytölle.

On hienoa että joka vuosi yhä useampi on keräyksissä mukana. Monelle nämä kampanjat saattavatkin olla sysäys siihen että tahtoo lähteä tekemään hyvää myös muina aikoina vuodessa. 

Hyvää voi tehdä monin tavoin.

Myös pieniä, monista ehkä arkisilta tuntuvia asioita. 

Tänä vuonna aiemmin lahjoitin esimerkiksi osan omista hiuksistani syöpäsairaiden lasten peruukkien valmistamiseen.

Minulle hyväntekeväisyys on lapsuudesta jäänyt elämäntapa joka on korostunut entisestään omien lasten myötä. Meillä myös lapset osallistuvat hyväntekeväisyyteen lahjoittamalla välillä omia lelujaan joilla ei enää leiki. Esikoinen haluaa myös osallistua joka vuosi kolehtiin joulukirkossa.

Tämä tuntuu itselleni tärkeältä varmasti myös siksi että itsekin olen ollut vaikeissa elämäntilanteissa joissa apua olen tarvinnut ja sitä myös saanut. Omat kokemukset ovat antaneet ymmärrystä ja arvostusta enemmän auttamista ja elämää kohtaan.

Annetaan hyvän kiertää.

-Marjut-

Voit seurata blogia myös facebookissa TÄÄLTÄ

sekä instagramissa TÄÄLTÄ

Joulun nurja puoli

Jälleen joulu tekee tuloaan. 

Kovasti pohdittiin missä joulua vietetään. Ollaanko aatto kotona vai käymmekö myös
isovanhempien luona.

Suunnitellaan jouluruokia ja herkkuja. 

Mitähän lapset toivovat tänä jouluna lahjaksi.

Itselläni on karkeasti sanottuna sellainen viha-rakkaus suhde jouluun.

Joulu on ihanaa aikaa, mutta tälläkin juhlalla on se nurja puoli.

Kuinka hienoa olisi jos saisi jouluaattona halata ja suukottaa jokaista lastaan.
Katsoa kuinka he avaavat lahjojaan, leikkivät ja nauttivat joulusta.

Tänäkin jouluna yhden lapsen kohdalla tämän sijaan lasken itsetehdyn havukranssin hänen haudalleen.

Sytytän kynttilän kyynelten kera.

Joulun aikaan korostuu perhe ja lapset. Tällöin myös korostuu se että yksi lapsistamme ei ole fyysisesti täällä.

Muutama ilta sitten aloimme tekemään haudalle havukranssia mieheni kanssa enkä voinut olla itkemättä. Itkin ja paljon kuten joka vuosi näihin aikoihin. Mieheni halasi minua pitkään. Minun ei tarvitse sanoa mitään koska hän tietää miksi itken.

Minulle riittää halaus eikä sanoja tarvita. Mieheni tietää mitä käyn läpi koska käymme sitä läpi yhdessä.

Jälleen mieleni valtaa ajatukset, miksi kenenkään täytyy tehdä tällaista. Miten epäreilua elämä voi olla. Joulu on aikaa kun toisinaan tuntuu todella ahdistavalta. Välillä tuntuu että asiaa oikein hierotaan vasten kasvoja vaikka eihän sitä koskaan unohtaisikaan että oma lapsi on kuollut.
Joulu kuitenkin on perheiden ja lasten juhla-aikaa.


Tarviiko sitä nyt jouluna surra. Ei nyt ole oikea aika ollu surullinen. 
Onhan teillä nuo muut lapset.

Nyt on juuri se aika. Aika surra ja ikävöidä omaa lastaan. Silloin kun siltä tuntuu.
Eikö olisi ennemmin omituista jos näin ei olisi.

Asioita voisi monesti edes yrittää ajatella omalle kohdalleen.

Jos sinulla on useampi kuin yksi lapsi olisitko valmis luopumaan yhdestä?
Vain koska sinulla on useampi niin ei haittaa jos yhdestä luopuisi?
Ajatteletko sinä näin oikeasti?

En uskonutkaan.
Ethän silloin oleta että minäkään luopuisin?

Tiedän että olen onnekas kun minulla on lapsia ja vielä useampikin. Vaikka kuinka rakkaita ovatkin niin ei heistä kukaan voi korvata sitä pientä menetettyä tyttöä joka liian aikaisin meiltä otettiin pois. Koskaan toinen ihminen ei ole korvattavissa toisella.
En vaihtaisi omia lapsiani kehenkään toiseen.

Surusta ja ikävästä huolimatta osaamme myös nauttia joulusta. Joulu on tärkeässä roolissa meidän perheessä ja yksi vuoden suurimmista juhlista.

Yleensä jouluaattona voin jälleen hengittää ja ajatella että vaikka se yksi rakkaimmista ei ole fyysisesti täällä, hän on kuitenkin läsnä meidän perheen jokaisessa hetkessä.

Tänäkin jouluna.


Lumi-Lilja
Rakkaudella sinua kaivaten

-Äiti-




Löydät blogin myös facebookista Tästä

sekä instagramista Tästä

Sain antaa pienen lahjan pienelle pojalle. Kohtaamisia vertaisten kanssa.

Aiemmin mainitsinkin että maalauksiani oli esille syyskuun ajan Ylöjärvellä. Eräs äiti oli niitä käynyt katselemassa pienen poikansa kanssa. Poika oli toistamiseen reagoinut vahvasti juuri tähän pieneen pingviini maalaukseen ja se oli herättänyt hänessä paljon tunteita.

Tämä äiti ottikin minuun yhteyttä ja kertoi heidän käynnistään tuolla maalausten luona. 

Hän kertoi myös että on menettänyt kaksi lastaan sekä miehensä, oli vähällä itsekin kuolla. 

Tämä onnettomuus tapahtui vuonna 2003. 

Tämä pieni poika on hänen ja hänen nykyisen miehensä kauan odotettu lapsi. 

Äiti myös tiedusteli olisiko tämä kyseinen maalaus myytävänä ja minkä hintainen se 

mahdollisesti olisi.

Ei. En halunnut myydä maalausta heille. 

Kysyinkin saisinko antaa tämän maalauksen lahjana heidän pojalleen.

Paras vastalahja oli saada antaa tämä pienikin ilo tälle pienelle pojalle ja hänen perheelleen.

Kerroin heistä myös miehelleni ja meidän lapsille. He tulivat mukaan tapaamiseen. Meidän neiti askarteli pienen pupun viemisiksi pojalle. Vertaistuki on myös lapsille todella tärkeää. Tiedostaa että muitakin perheitä voi kohdata suuri suru. Nämä ovat myös niitä elämän tarinoita jotka nostavat meitä tukevammin jaloilleen, antavat uskoa että elämä näyttää vielä kauneintaan näiden 

suurimpien menetysten jälkeenkin.

Kiitos teidän perheelle. Oli ihana tavata teidät, kuulla teidän tarinaa, vaihtaa tuntemuksia ja ajatuksia nyt ja varmasti jatkossakin.

Ehkä meidän pienet Enkelit ovatkin tavanneet toisensa siellä jossain 💕👼

-Marjut-

Seuraa blogiani facebookissa Tästä

Sekä instagramissa Tästä

Kuolleiden Lasten Muistopäivä. Tyttäremme haudalla.

Tänään vietetään kuolleiden lasten muistopäivää. 

Meillä onkin ollut tapana juuri kyseisenä päivänä istuttaa syyskukat tyttäremme haudalle. Kesän kukat saavat väistyä. Kanervat ja callunat säilyvätkin talven yli kevääseen. Havut viemme hieman syksyn edetessä lähemmäs alkutalvea.

Vaikka joka päivä muistamme menetetyn lapsemme ja monen monta kertaa niin kyllä tämä päivä saa taas miettimään syvemmin elämää täällä ja siellä taivaan kodissa. 

Millainen tyttäremme olisi tänä päivänä. Hän olisi kolme vuotias. Jokainen lapsistamme on erilainen, mutta jokin heidät sitoo samankaltaisiksi. Eniten Enkelilapsemme muistuttaa kuopusta vauvana. Mutta hiukset olivat hieman punertavat kuten meidän neidillä kun hän oli alle parivuotias. Samaa näköä myös löytyy kuin esikoisessakin. 

 Erilainen onni

Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.

ihmiset joskus kysyvät, 
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.

Minä ihmettelen kovin,Mitä he tarkoittavat.

Olen kutonut sinut itseeni kuin langan.

Kuin langan joka muistuttaa minua perspekstiivistä.

Ja antaa minulle uusia aiheita 
joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt yli sinusta.

Miksi olisinkaan?

Minä elän kaikkea sitä,

jonka sinä annoit.

Ja olen onnellinen siitä, että sinä

kosketit minua ja muutit minut

kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että se on

sinun lahjasi maailmalle.

-Kristina Grahn-

Valtakunnallista lasten muistopäivää vietetään eri puolilla maatamme tänään lauantaina 23.9. 

Voit kunnioittaa kuolleiden lasten muistoa osallistumalla tapahtumiin tai sytyttämällä kynttilän kotonasi tai työpaikalla 👼

Paljon voimia vertaisille tähänkin päivään.

Minä elän kaikkea sitä,

jonka sinä annoit.

👼 Tyttäremme muistoa kunnioittaen 💕

-Marjut-

Voit seurata meitä myös facebookissa

ja

instagramissa

Missä kulkee raja vai kulkeeko missään

Omituista että joitakin pelottaa tämä meidän kuolleen lapsen muistaminen hänen syntymäpäivänään. Vieläpä niin paljon että ollaan valmiita haukkumaan lapsensa menettäneet vanhemmat ja heidän elävät lapsensa. 

Annoin haastattelun jossa kerroin meidän tarinan. Toki olen kertonut meidän tarinan blogissani jo aiemmin heinäkuussa.

Aina kun ihmiset eivät pysty käsittelemään näkemäänsä tai kuulemaansa se ehkä alkaa pelottamaan. Eikä se haittaa. Mutta se että mennään tällaisessa asiassa totaalisesti rajojen yli on jo säälittävää. Miksi kukaan haluaa alentua tekemään sellaista?

Olen saanut paljon kiitosta vertaisilta että myös ihan muiltakin lukijoilta. Ja syy miksi annoin oman tarinan julkiseksi on se että haluan antaa täyden tukeni muille vertaisille.  Jollekin se yksikin törkeä kommentti voi olla jo liikaa. Erityisesti heille jotka ovat vasta surunsa alkutaipaleella.  Ei ole ensimmäinen kerta kun meidän menetystä, tapaa ikävöidä jne. paheksutaan. Emmekä ole ainoita lapsensa menettäneitä jotka tällaista joutuu kuulemaan tai lukemaan.

Onneksi näitä on vain muutama. Tarkkoja kun ollaan niin olen saanut kolmelta henkilöltä aiemmin törkeyksiä ja jutun on lukenut blogini kautta kuitenkin 100 000 lukijaa. Eiköhän sekin jo kerro näistä ihmisistä jotakin jotka jaksavat tästä ottaa itselleen päänvaivan. Tänään sitten törmäsin uuteen keskusteluun netissä. Halusin myös avata tätä aihetta heille jotka peittävät silmänsä elämän todellisuudelta. Kuka tahansa voi olla seuraava joka lapsensa menettää. Se voi sattua aivan kenelle tahansa.

Se että olemme menettäneet yhden lapsista ja meidän perhe muistaa häntä merkkipäivinä, jouluna jne. ei ole mitenkään pois meidän muilta lapsilta. Joku jopa luuli ettei meillä vietetä elävien lasten merkkipäiviä ja joulu on pilalla koska me vanhemmat emme osaa hakea apua suruumme.

Me palvomme liikaa kuollutta lastamme ja muut lapset traumatisoituvat, heidän lapsuus on aivan pilalla. Minua kehotettiin menemään hoitoon jos satun lukemaan tekstit.

...

Jokainen lapsensa menettänyt saa kriisiapua, voi jutella papin kanssa ja saada psykologista apua sekä vertaistukea. Joten ei huolta tämänkään asian suhteen.

Me olemme käsitelleet tätä asiaa ja paljon. Me olemme oppineet elämään tämän menetyksen kanssa ja nämä ovat meidän tapamme. Ikävä lasta kohtaan ei kuitenkaan poistu koskaan. Emmekä ole ainoita lapsensa menettäneitä jotka tekevät ihan samoin. Lukekaa aiheesta tietoa, kuinka käsitellä surua lasten kanssa niin tiedätte hieman paremmin. Elävät lapset eivät kärsi jos muistamme myös heidän kuollutta sisartaan. He saavat lahjoja jouluna ja arvatkaapa mitä, heidän merkkipäiviään juhlitaan vielä isommin. Ei siis huolta. Kukaan ei voi koskaan korvata toista ihmistä, millään tavalla. Meidän tavoissa ei ole mitään vikaa eikä traumatisoivaa. Elämme aivan normaalia perhearkea. Meidän perheen arkea johon kuuluu meidän ihan jokainen lapsi.

Jos kysyttävää, saa laittaa kommenttia niin ei tarvitse muualle lähteä arvuuttelemaan. 

Kiitos 💕

-Marjut-

Blogi facebookissa

Blogi instagramissa

Meidän Enkelin Kolmas Syntymäpäivä

Enkelilapsemme kolmas Syntymäpäivä...

Päivälleen  3 vuotta sitten syntyi Enkelilapsemme. Tänään on hänen Syntymäpäivänsä 👼💕  

Hyvää Syntymäpäivää Kulta 💓

Valkoiset liljat ovat meidän perheen kukkia, Enkelimme nimen mukaisesti 💓

Lumi-Lilja

Lasten kanssa koristelimme kynttilät haudalle 💕

Myös läheiset muistavat meidän Enkeliä kortein. kukin ja kynttilöin 💓

...Olemme aina lähettäneet hänelle syntymäpäiväksi ilmapalloja taivaankotiin 💝

Yhdessä lähetimme pallot matkaan Rakkaamme luo, toivottaen hyvää syntymäpäivää💕🎈

Tämä päivä kuten eilinen on ollut todella tunteikas...

Nämä ovat niitä ainoita asioita joita enää voi tehdä Enkelilapsensa hyväksi.

Meidän perheelle on tärkeää muistaa, pitää hänet lähellä... Niin lähellä kuin voi.

Myös perheen muille lapsille on ollut tärkeää päästä konkreettisesti tekemään ja olla mukana. Tehdä siskolle kortteja, piirustuksia...koristella hautakynttilöitä.

Meillä puhutaan avoimesti kuolemasta jokaisen lapsen ikätason mukaisesti. Heille vastataan mitä he kysyvät. Sen ei tarvitse olla pelottava asia, se on väistämätön tapahtuma elämässä. Pelottavan siitä tekee se ettei siitä puhuta.

Kun loistat tähtenä iltataivaan,

niin näethän meidät päällä maan.

Me täällä alhaalla hiljaa aivan,

sun tähteäs kirkasta seurataan ☆👼

Vielä kerran hyvää Syntymäpäivää Kulta 💓

Lämmin kiitos kaikille meidän Lumi-Liljaa muistaneille 💖

-Marjut-

Edelliseen postaukseen

- Päivälleen 3 vuotta sitten meidän perheen maailma romahti -

PÄÄSET TÄSTÄ

Seuraa facebookissa TÄSTÄ

Seuraa instagramissa TÄSTÄ