SOCIAL MEDIA

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Yksi kesän parhaimmista hankinnoista lapsiperheessä



Kaupallinen yhteistyö:
Preeco

Toukokuussa meille saapui meidän ensimmäinen trampoliini.
Se on ollut yksi parhaimmista kesän hankinnoista. Se on ollut käytössä jokainen päivä aina kun säät ovat sallineet ja hyviä ilmoja onkin riittänyt tälle kesää.

Trampoliinilla hyppely on kivaa liikuntaa lapsille sekä aikuisille.
Lapset ovat viettänyyt aikaa trampoliinilla muutoinkin kuin vain hyppimällä ja temppuja tehden. 
Siellä on luettu kirjoja sekä leikitty leikkejä.

Trampoliini on myös siitä kiva, että se kiinnostaa monen ikäisiä, taaperosta aikuiseen. Etenkin kun perheessä on eri ikäisiä lapsia se sopii heille kaikille.







Tämä on ollut todella kestävä ja hyvä trampoliini valinta. Kesä onkin ollut todella lämmin ja vielä on hyvin aikaa pomppia ja syksyllä tämän saa näppärästi kasaan säilytystä varten.

Joskus saattaa käydä niin, että kun uutuuden viehätys laantuu niin se jää käyttämättä, mutta trampoliinin huuma ei ainakaan meillä näytä laantuneen lainkaan.

Preecon trampoliinit löydät alla olevasta linkistä:
https://preeco.fi/166-trampoliini

Mikä on ollut teidän perheen ykköshankinta tälle kesälle?

-Marjut-

Yhteistyössä: Preeco

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen







lauantai 28. heinäkuuta 2018

Vielä pienelle reissulle ennen kesäloman loppua


Kaupallinen yhteistyö:

Vielä ennen kesälomien loppumista päätimme lähteä pienelle reissulle.
Aiemmin emme ole perheen kanssa käyneet laivalla, emmekä Suomen rajojen ulkopuolella.

Meidän on tarkoitus matkata Ruotsiin ja siellä olevaan Euroopan suurimpiin eläinpuistoihin kuuluvaan Kolmården eläinpuistoon.
Matka on varattu kokonaisuudessaan Ikaalisten Matkatoimiston kautta.
Kuinka helppoa se olikaan. Kaikki on valmiiksi suunniteltu ja järjestetty. Ei tarvitse huolehtia kuin itsensä ajoissa ennalta kerrottuihin paikkoihin.

Kuljetukset on hoidettu Turkuun ja sieltä laivalla Tukholmaan. Tukholmasta kuljetuksella Kolmårdeniin ja takaisin. Sitten laivamatka kohti Turkua ja sieltä kuljetus kotiin. Kaksi yötä nukumme laivalla matkan aikana.

Ei minkäänlaista stressiä kuljetuksista eikä parkkipaikoista tai niiden maksuista.
Matalan stressitason matka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Kunhan aikatailuista on selvillä, se riittää.

Helppoa kun kaikki nämä saa järjestettyä kerralla ja samasta paikasta. Nettisivut on selkeät ja matkan varaus sujui helposti ja mutkattomasti. Matkoille löytyy valmiita paketteja jokaiselle ja niitä pystyy räätälöimään itselleen sopiviksi.

Meidän lapset etenkin odottavat matkaa aivan malttamattomina.
Mukavaa päästä vielä pienelle reissulle koko perheen voimin ennen loman loppua.

Alla olevasta linkistä pääset kurkkaamaan millainen paikka tuo Kolmården on ja millaisia matkapaketteja sinne löytyy Ikaalisten Matkatoimistolta.

https://www.ikaalistenmatkatoimisto.fi/perhelomat/kolmarden-suuri-elainpuisto/

Kuinka moni teistä on aiemmin käynyt Kolmårdenin eläinpuistossa?
Haluaisin mielelläni kuulla teidän matkakokemuksia.

Ihanaa viikonloppua juuri sinulle!

-Marjut-

Yhteistyössä: Ikaalisten Matkatoimisto


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Voit seurata myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen










tiistai 24. heinäkuuta 2018

Onko koko elämä yksi suuri tabu


Elämässä on paljon vaiettuja puheenaiheita. Osa on hyvinkin tavanomaisia elämään kuuluvia ja hyvinkin luonnollisia asioita. Osa on hyvinkin luonnottomilta tuntuvia asioita, mutta kuitenkin sellaisia joista olisi hyvä puhua enemmänkin.

Kuitenkin mitä enemmän ihmiset voisivat puhua asioista varomatta tiettyjä aiheita olisi maailmassa hivenen enemmän ymmärrystä, tietoa ja ehkä jopa vähemmän henkistä taakkaa.
Tämän myötä myös hivenen enemmän kosketusta tähän oikeaan elämään.

Yksi asia on kuolema josta olen puhunut aiemminkin. Toisille se on luonnollinen osa elämää josta voidaan puhua avoimesti ja toisille se on aihe jota vältellään. 

Sairaudet voivat olla vaiettuja ja etenkin ne mielenterveydelliset. Tuntuu, että on edelleen huomattavasti helpompi kertoa fyysisistä saurauksista. Sitä ei yleensä kavahdeta, mutta kun kerrot vaikkapa masennuksesta onkin aivan toisenlainen vastaanotto. Toki toinen voi samaistua kertomaasi tai sitten toinen häkeltyy,  vaihtaa puheenaihetta ja ehkä menee sanattomaksi.
Tämä on yksi syy miksi joitakin asioita ei halua kertoa, ei haluta saada tuollaisia reaktioita aikaiseksi. Se saa myös kertojan tuntemaan olonsa entistä huonommaksi.

Ihminen on kokonaisuus ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu keho sekä mieli. Miksi siis on sallitumpaa kertoa fyysisestä sairaudesta kuin mielen sairaudesta. Toki nämä ovat sinänsä kaksi eri asiaa, mutta yhtälailla kumpikin niistä voi sairastua eikä siltä osin poikkea asian ytimestä.

Esimerkiksi sana hullujenhuone on mielestäni todella ala-arvoinen ilmaisu joka ei ole ainakaan minun mielestä sovelias. Tämä myös lisää negatiivisuutta mielen sairauksia ja niiden hoitoa kohtaan.
Se, että mieli on sairastunut ei tarkoita, että henkilö olisi hullu milläänlailla.
Monikaan ei nykyään näin tietenkään ajattele, mutta silti sillä sanalla on ikävä kaiku.

Se voi estää sairastunutta kertomasta huonosta henkisestä olostaan muille juurikin leimaamisen ja lokeroimisen pelossa. Tämä taas voi johtaa todella ikävään lopputulokseen.

Se on omituista, että usein ihmisille syntyy tietynlaisia mielikuvia erilaisissa tilanteissa olevista ihmisistä. Eivät kaikki ole samanlaisia, käyttäydy samoin vain sen takia, että ovat esimerkiksi sairastuneet. Esimerkiksi masennusta et voi nähdä päälle päin kun siihen sairastunut ihminen kävelee kadulla vastaan. Myöskään Erilaiset riippuvuudet eivät välttämättä näy päällepäin.

Vanhemmuuteen liittyy asioita joita ei puhuta ääneen. On paljon asioita joita vanhemmat tuntevat, mutta niitä ei saisi sanoa ääneen koska muutoin olisit mukamas huono vanhempi. Onneksi tässäkin asiassa ollaan menty eteenpäin.

Mitä enemmän voisimme vain jakaa kokemuksiamma ja tietoamme sitä helpommaksi se tekisi monen elämän. Ei tarvisi kärsiä yksin ja hiljaa niistäkään asioista joista nimenomaan tulisi puhua ääneen koska et varmasti ole yksin sen asian kanssa. Kohtalotovereita varmasti löytyy.

Ihmiset toki jokainen rakentaa omanlaisen kuvan maailmasta.
 Toisille on helpompi hyväksyä se, että
oma maailmankuva saa toisinaan niitä säröjä, toisille se todella vaikeaa ja pidetään kynsin ja hampan kiinni siitä omasta maailmankuvasta. Toisilla on ne vaaleanpunaiset lasit läpi elämän ja toisilla niitä ei välttämättä ole ollutkaan ja muut menevät näiden välimaastossa.

Helpoin tapa on olla avoin. Kun omaa maailman kuvaa uhataan, anna sille mahdollisuus. Yritä edes ymmärtää miksi joku on tietynlaisessa tilanteessa ja miten näin on voinut käydä. Miksi tarvisi ensimmäisenä tuomita tai alkaa syyttelemään. Asiat joista emme ymmärrä ovat välillä niin käsittämättömiä, että ihmisille tulee tarve selitellä itselleen tilanne. On vain pakko löytyä syy ja selitys vaikka ne eivät pitäisi edes paikkaansa. Kuvitellaan, että vain tietynlaisista ihmisistä tulee päihderiippuvaisia, vain tietyille tulee mielenterveysongelmia ja vain huonoja valintoja tehneille tapahtuu sitä ja tätä.

Monet asiat kuitenkin yllättävät kun ne kohtaavatkin sinut tai läheisesi. Ymmärrys ehkäpä kasvaa, koska jokaista meistä voi kohdata mikä tahansa asia. Ei meitä ihmisiä ole eritelty milläänlailla siinä, että kuka millaisen kohtalon ja elämän saa. Kuka tahansa voi sairastua melkeinpä mihin tahansa, jokainen meistä voi joutua onnettomuuteen.

Kukaan meistä ei ole päättämässä mitä meille loppuviimein on luvassa tällä elämän matkalla.

-Marjut-

Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTubessa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen









perjantai 20. heinäkuuta 2018

Viisi vuotta absolutistina. Elämä ilman alkoholia.


Nykypäivänä on jo ehkä hieman helpompaa olla absolutisti sosiaalisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Vai onko? Viisi vuotta sitten minä luovuin alkoholista kokonaan. En ole koskaan ajatellut, että olisin välttämättä koko loppu elämäni ilman alkoholia, mutta viisi vuotta on nyt kulunut kun viimeksi olen juonut kulaustakaan alkoholia.

Nuoruudessa kävin kyllä usein tyttöjen kanssa yökerhoissa tanssimassa ja juomassa drinkkejä, mutta jossain kohdin se ei vain enää kolahtanut. Alkoholista tuli yhä enemmän vain negatiivisia vaikutuksia elämääni. Toki myös vanhemmuuden myötä alkoholin käyttö väheni huomattavasti enkä koskaan ole edes ruoan kanssa juonut lasillista lasten läsnäollessa.

En toki tuomitse etteikö ruoan kanssa voisi ottaa esimerkiksi lasillista viiniä tai saunan jälkeen yhtä olutta. Itse en vain näin ole koskaan halunnut tehdä. Tämä ehkä siksi ettei lapsuuden kodissani koskaan ole käytetty alkoholia missään tilanteissa.

Alkuun moni ei tuntunut ymmärtävän päätöstäni kieltäytyä alkoholista ja ensimmäiset ajatukset monilla olikin, että olenko raskaana. Ihmiset joita harvemmin tapasin, kysyivät jopa onko minulla ongelmia alkoholin kanssa kun en halua edes yhtä ottaa.

Oli todella turhauttavaa joutua usein selittelemään sitä miksi halusin kieltäytyä alkoholista.
Enää ei sitä ongelmaa ole kun vuosia on kulunut jo useampi. Toki välillä joku saattaa kysyä aionko olla loppu elämäni absolutisti. Tuohon en tietenkään voi vastata, kuka tietää. 

Itselleni oli ehkä rankempaa se henkinen krapula kuin fyysinen pahoinvointi. Minulle tuli joka kerta aivan hirveä morkkis ihan ilman minkäänlaista syytäkään.

Alkoholi myös sai aikaan henkistä pahaa oloa ja lisäsi masentuneisuutta sekä ahdistuneisuutta.
Hetkellisesti tietenkin se toi iloisen mielen ja hyvän olotilan, mutta tosiaan seuraavina päivinä alkoholin nauttimisesta olo oli aina ihan hirveä etenkin henkisesti.

Silloin kun menetimme meidän tyttären, en edes olisi uskaltanut etsiä lohtua alkoholista. Olin muutoinkin todella masentunut ja ahdistunut. Pelkäsinkin, että jos tuosta olo vielä pahentuu, olisin varmasti sen jälkeen sairaalahoidossa. Myös lääkärit tästä varoittelivat ettei kannata ottaa alkoholia kun mieli on todella järkkynyt. Se saisi aikaan todella paljon pahaa mielenterveydelle ja veisi surun entistä syvemmälle.

Moni ehkä hakee alkoholista lohtua juuri silloin kun tuntuu siltä, että elämä kaatuu päälle tai on aika ottaa pieni irtiotto maailmasta ja stressistä. Joillakin se saattaakin ehkä toimia, mutta ei kaikilla.
Myös masennukseen tai muihin mielenterveysongelmiin haetaan toisinaan apua alkoholista.

Hetkellisesti se toki saattaa toimia, mutta pidemmällä aikavälillä se vain lisää ja voimistaa oireita. Näin saattaa myös lähteä kierre joka joidenkin kohdalla saattaa hyvinkin johtaa riippuvuuteen.
Ihmiset ovat hyvin erilaisia ja vaikutukset ovat aina niin erilaisia jokaisen kohdalla.

Toki alkoholi tunnetusti liitetään myös hauskanpitoon. Joillekin saattaa tullakin ajatus ettei hauskaa voi olla ilman alkoholia. Tottakai se siltä voi tuntua mikäli usein on tottunut liittämään alkoholin mukaviin ja hauskoihin tekemisiin.

Kaikki terveydelliset syyt ovat hyviä syitä kieltäytyä alkoholista, etenkin siitä humalanhakuisesta. Myös ulkonäkö ja sen muuttuminen alkoholin käytön myötä oli usein mielessä.

Nykyisin nautin silloin tällöin lasin tai pari alkoholitonta kuohuvaa.

Oletko sinä karsinut tai kenties luopunut kokonaan alkoholista? Vai ollut jopa aina ilman?
Mitkä asiat vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet sinun päätökseesi?

Mukavaa viikonloppua!

-Marjut-

Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Instagramissa tililläni on nyt myös arvonta käynnissä jossa palkintona kaksi ranneketta Särkänniemeen.





maanantai 16. heinäkuuta 2018

Päivä Särkänniemessä + Arvonta


Kaupallinen yteistyö:
Särkänniemi

Olimme kesäkuussa perheen kanssa Särkänniemessä.
Sää oli mitä mainioin ja aurinko paistoi koko päivän. Reissu Särkänniemeen on koko perheen odotettu reissu jokaisena kesänä.

Tänäkin vuonna meillä kaikilla oli rannekkeet, ainoastaan kuopus ei vielä ranneketta tarvinnut.
Tämän kertaisella reissulla keskityimme ainoastaan huvipuistoalueeseen.

Olemme tulossa tänä kesänä tänne myös toisenkin kerran niin sillloin käymme läpi myös muut kohteet. Meidän perheen suosikkeihin kuuluu huvipuistoalueen lisäksi ehdottomasti koiramäki sekä akvaario ja tietenkään näsinneulaa unohtamatta.


Esikoisen pituus oli aivan 140cm rajalla, mutta ei ihan vielä päässyt hurjimpiin laitteisiin ja sanoinkin, että katsotaan jos hän sattuisi venähtämään pari senttiä lisäpituutta ennen seuraavaa reissua niin pääsee äidin kaveriksi kaikkiin laitteisiin.

Omat suosikkini ovat ehdottomasti Hype ja X.










Tämän vuoden uutuutena Särkänniemessä oli mm. tämä Taikaranta.
Toiminnallinen leikkialue josta löytyy puheputkia, interaktiivisia kukkia ja taustalla avautuuu upea järvimaisema. 

Toinen kesän uutuus on Keinukaruselli johon pääsee istumaan pienemmänkin lapsen kanssa vierekkäin. Pituusrajoitus on 100cm huoltajan kanssa. Tähän emme tällä reissulla päässeet koska se oli tuolloin poissa käytöstä.










Muut kävivät Tukkijoessa kastumassa ja itse jäin kuopuksen kanssa nauttimaan kuivemmista huvituksista.



Onnistunut reissu ja koko päivä oltiin. Seuraavaa kertaa jo odotellaan innokkaasti.

ARVONTA!!!
Sain arvottavaksi kaksi ranneketta Särkänniemeen teidän lukijoiden kesken.
Voit osallistua arvontaan joka blogin puolella kommentoimalla ja lisäämällä sähköpostiosoitteesi ja/tai instagramissa tililläni @m.hartikainen
Arvonta päättyy 22.7.2018 klo:18.00

Onnea arvontaan!!!

Kiitos Särkänniemi mukavasta päivästä ❤️

-Marjut-

Yhteistyössä: Särkänniemi

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen

Löydät minut facebookista:

Seurata voit myös instagramissa:






perjantai 13. heinäkuuta 2018

Rakas lapseni, olisit täyttänyt jo neljä vuotta


11.7 meidän kolmas lapsemme olisi täyttänyt neljä vuotta.

Alusta asti meillä on ollut monia tapoja käsitellä menetystä. Olemme auttaneet lapsiamme surun käsittelyssä aina heidän ikätasonsa mukaisesti myös heidän toiveitaan kuunnellen.

Surun piilottelu ja sivuuttaminen eivät kuulu meidän perheeseen. Jos surun vain yrittää pyyhkiä pois se vaikuttaa mieleen ennemmin tai myöhemmin.

 Meillä on ollut tapana leipoa kakku aina syntymäpäivänä. Tämä sai alkunsa tyttäremme toiveesta. Miksi emme juhlistaisi myös enkelin syntymäpäivää, koska juhlimme muidenkin sisarusten.


Piirtäminen ja maalaaminen on ollut yksi tapa minulla sekä lapsilla käsitellä asiaa. Alkuun lapset piirsivät usein kuvia meidän perheestä joissa oli myös enkeli taivaalla kuvastamassa menetettyä sisarusta. 

Korttejakin on tehty aina silloin tällöin ja etenkin syntymäpäivänä. Olemme pohtineet millaiset juhlat hän olisi halunnut viettää jos saisi elää täällä meidän kanssa. Uskomme, että hän juhlii niitä nyt taivaassa. Alkuun lapset murehtivat sitä etteivät voi nähdä siskoaan tai edes lähettää postia. Yksi tapa on, että voimme lähettää taivaalle ilmapalloja hänen luokseen. Joskus pallon mukana on lähetetty myös piirustuksia ja pieniä kirjeitä.


Jokainen haluaa hänen syntymäpäivänä viedä oman kynttilän haudalle. Jokainen on koristellut omansa erilaisilla tarroilla ja laskevat ne maahan valitsemaansa paikkaan.

Syntymäpäivä on täynnä lämpöä ja ajatuksia. Näkeeköhän sisko meidät taivaasta. Saahan sisko varmasti pallot jotka lähetämme.

Kuolema on osa elämää ja se on väistämätön asia meidän jokaisen kohdalla. Kuolemasta ei tarvitse tehdä pelottavaa asiaa. Mitä enemmän lapset ymmärtävät kuolemaa sitä paremmin ja rauhallisemmin he asiaan osaavat suhtautua. En halua, että lapset joutuisivat yksin käsittelemään suurta menetystä joka tekisi kuolemasta entistä pelottavamman asian. 

Lapset paikkaavat muutoinkin puuttuvaa tietoa omilla mielikuvillaan joka myös saattaa vain pahentaa asiaa ja näin lapset alkaisivat pelkäämään kuolemaa.








Jokainen saa lähettää myös oman ilmapallon taivaalle ja toivottaa hyvää syntymäpäivää.
Kaikki katselevat taivaalle niin kuan kuin pallot vain näkyvät.

Kuinka korkealle ne lentävätkään.



Me uskomme jälleennäkemiseen ja siihen asti nämä ovat niitä pieniä ja ainoita asioita joita voimme tehdä hänen muistolleen täällä maan päällä 💕

Niin hiljaa kuin hiutale pieni
lennät taivaalla leijaillen.
Niin kaunis, hauras ja hento
enkeli pikkuinen

Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat.
Jokaisen illan myötä
unessa tavataan.

Kiitos ajasta siitä, joka
yhdessä kuljettiin,
Kiitos ilonsäteistä niistä,
joita hetkeksi annettiin.

Sydämessäin aina kuljet,
rakkauteni koskaan kuole ei.

-tuntematon-

Hyvää syntymäpäivää taivaan kotiin Rakas Lumi-Lilja 💕

-Äiti, Isä, veli ja siskot-

Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen











tiistai 10. heinäkuuta 2018

Tasan neljä vuotta lapseni kuolemasta


Tänään on se päivä joka tasan neljä vuotta sitten löi minut maahan. 
Elämä veti minut täysin pohjalle, suruun ja epätoivoon.

Tänään on tasan neljä vuotta lapseni kuolemasta. 

Viime vuonna kirjoitin mitä sinä päivänä tapahtui:

Ei ole päivääkään ettenkö ajattelisi tytärtäni jonka elämä päättyi liian aikaisin.
Elämä on kulkenut ylä- ja alamäkeä. Etenkin tietyt juhlapyhät ja merkkipäivät saavat tunteet pintaan herkästi. Välillä mietin miltä tyttäreni näyttäisi nyt, mistä hän pitäisi ja millainen luonne hänellä olisi.

Neljä vuotta sitten se henkinen tuska oli niin kovaa ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. Pian se muuttui myös fyysiseksi pahoinvoinniksi. Moneen päivään en pystynyt syömään ollenkaan, tärisin, oksensin. En pystynyt nukkumaan ilman lääkkeitä. Iltaa kohden oireet aina vain pahentuivat. 

En ole koskaan voinut henkisesti ja fyysisesti niin pahoin kuin silloin.
Jokainen aamu kun heräsin, minussa eli pieni toivon kipinä ja ajattelin ensimmäisenä oliko se sittenkin unta. Ja joka ikinen kerta se iski yhtä lujaa kun tajusin sen olevan totta.

Aika oli pysähtynyt vaikka maailma pöyri ympärillä tavalliseen tapaan. Olo oli todella epätodellinen, kuin olisin katsellut elämääni ulkopuolelta. Vaikka tiesin, että lapseni oli kuollut niin silti mieli ei sitä voinut hyväksyä ja toivoin, että tämä kaikki olisi vain pahaa unta. Toivoin, että lapseni olisikin elossa ja kaikki olisi sittenkin hyvin. Jospa sairaalasta vielä joku soittaisikin meille. Vaikka järki sanoi ettei niin tule käymään.

Kesti kauan ennenkuin mieli pystyi hyväksymään oikeasti sen mitä oli tapahtunut.
Olen joutunut tekemään todella paljon töitä käsitellessäni menetystä.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana käsittelin lapseni kuolemaa joka ikinen päivä. En ole koskaan käsitellyt mitään asioita niin paljon kuin sinä aikana, en edes koko elämäni aikana yhteensä.

Minulla oli tuolloin kaksi lasta kotona joiden takia minun olisi pysyttävä kasassa, oltava vahva. Arjen oli kuitenkin pyörittävä jotta arki arki olisi lapsille sitä tuttua ja turvallista.

Kannoin todella syvää surua ja tuskaa elävien lasteni surusta.
Omien lasten tuskan näkeminen viiltää todella syvältä. Autoimme mieheni kanssa lapsiamme käsittelemään surua heidän sisaren kuolemasta. Käsittelemme ja puhumme asiasta edelleen aina kun lapset niin haluavat. Meille se ei ole salaisuus josta pitäisi vaieta.

Surua ei pääse pakoon. Sitä ei voi sivuutta eikä sitä voi paeta. Vaikka yrittäisit se kyllä tavoittaa tavalla tai toisella. Lapsen kuolema nosti myös kaikki vanhat traumat pintaan joita en koskaan ollut käsitellyt. Monesti kuulee kuinka neuvotaan, että hukuta suru tekemällä töitä tai kehotetaan olemaan miettimättä asiaa.

Se on yksi suurimmista virheistä joita voi toista neuvoa tekemään.

Tämä on ja tulee olemaan koko elämän kestävä matka. Suru ja ikävä menetettyä lasta kohtaan ei tule katoamaan koskaan. On asioita joista ei pääse yli eikä tarvitsekaan ja tämä on yksi niistä asioista.
Miksi haluaisin unohtaa lapseni. Hänellä on aina paikka sydämessäni kuten jokaisella lapsellani. Asian kanssa olemme opetelleet elämään. 

Meille syntyi seuraavana vuonna tytär. Meidän kuopus joka täyttää kolme vuotta nyt syyskuussa.
Hänen syntymä antoi meille paljon. 

Aina se yksi rakas tulee kuitenkin puuttumaan.

Tulen aina olemaan äiti neljälle lapselle vaikka yksi heistä ei enää fyysisesti olekaan läsnä.
Hän ei koskaan lakkaa olemasta osa meidän perhettä.

Perheeni ja jälleennäkemisen toivo antavat minulle voimaa jaksaa eteenpäin. Olen kiitollinen lapsistani, jokaisesta päivästä ja hetkestä jonka saan heidän kanssaan viettää. Mieheni tuki on edelleen korvaamaton. 

Tämä päivä on jälleen todella raskas. Olen itkenyt paljon. Ajatukset palaavat neljän vuoden takaiseen. Huomenna on hänen syntymäpäivänsä ja hän täyttäisi neljä vuotta. Millaiset juhlat hän olisi halunnut? Sitä en saa koskaan tietää.

Lainattu lapsi

Lainaan sinulle lapseni hetkeksi, Hän sanoi.
Rakastaaksesi häntä hänen eläessään
ja surraksesi häntä, kun hän on kuollut.

Lupaatko pitää hänestä huolta puolestani,
kunnes minä kutsun hänet takaisin?
Hän tuo sinulle iloa kauneudellaan,
jos hän viipyy luonasi hetken.
Hänen muistonsa lohduttaa sinua surussasi.

En voi luvata, että hän viipyy kauan,
sillä kaikki palaavat maan päältä.
Mutta siellä alhaalla on opittava jotakin, 
haluan tämän lapsen oppivan.
Olen etsinyt maailmasta
kaikkialta hyvää opettajaa 
ja olen valinnut sinut.
Lupaatko rakastaa häntä koko sydämestäsi?
Äläkä ajattele vain työtä.
Äläkä vihaa minua, 
kun otan hänet takaisin.

Kuvittelin kuitenkin heidän sanovan:
Rakas Herra, tapahtukoon sinun tahtosi.
Lapsi tuottaa niin paljon iloa,
että antaudumme tuskaan.
Suojaamme häntä hellyydellä,
rakastamme niin kauan kuin voimme.
Olemme ikuisesti kiitollisia onnesta,
jonka tunnemme.
Mutta enkelit kutsuivat 
häntä ennen aikojaan.

Kestämme urheasti surun
ja yritämme ymmärtää.

-Helena Heamshaw, suomentanut Ritva Lehtiö- 

Lumi-Lilja
sinua suurella rakkaudella ikävöiden 💕
-Äiti, Isä, veli ja siskot-

Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen








sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Älä tuomitse vain siksi ettet ymmärrä pintaa syvemmälle

Kaikki mitä emme ymmärrä, ei ole syy tuomita.
On paljon asioita joita emme ymmärrä, mutta miksi se antaa niin monille syyn tuomita muita?
Kaikkea ei tarvitse tietenkään hyväksyä, mutta voisimme silti yrittää olla ymmärtäväisempiä.

Etenkin lapsiin liittyvissä asioissa on paljon aiheita joilla voimme tuomita muita.
Syyttää huonoiksi vanhemmiksi, koska toiset toimivat erilailla kuin valtavirta.

Kuitenkin siinä kohden kun lapsella on turvallinen elämä ja rakastava koti ei pitäisi olla kovin suuria asioita joista tuomita. Jokaisella kuitenkin on oma elämäntapa jota he elävät.

Maailmassa on niin paljon lapsia jotka kärsivät tälläkin hetkellä paljon enemmän kuin lapsi jota ei ihan joka ikinen vuoden päivä viedä ulos leikkimään vähintään kahdeksi tunniksi, lapsi jonka perhe ei syö tarpeeksi niitä kasviksia joka aterialla tai lapsi joka viedään päiväkotiin kun pienin tulokas saakin jäädä kotiin äidin kanssa.

Jokainen tavanomainen vanhempi varmasti osaa lukea aika hyvin omaa lastaan ja mikä hänelle on hyvä vaihtoehto kussakin tilanteessa. Toki virheitä meistä tekee aivan jokainen. Täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaa. Elämä vanhempana on jatkuvaa kasvamista ja opettelua omien lasten kanssa.

Se mikä on hyväksi omalle lapselle, ei välttämättä ole sitä toisen lapselle.

Osa vanhemmista ovat joutuneet tekemään todella raskaita päätöksiä omien lasten suhteen ja suurin osa niistä on myös sellaisia joista on helppo tuomita kun ei ymmärretä asiaa syvemmälle.

Vanhempi joka on luopunut lapsestaan on varmasti tehnyt yhden elämänsä vaikeimman päätöksen ja sen sijaan, että tätä aletaan tuomitsemaan voisi ihmiset edes yrittää olla ymmärtäväisiä.
Kuka luopuisi lapsestaan kevyin perustein, ei varmasti kukaan.

Onko helppo tuomita päihderiippuvainen vanhempi? No aivan varmasti.

Mutta miksi vanhempi joka osaa tunnistaa ongelmansa ja tietää ettei ole kykeneväinen huolehtimaan lapsestaan ja päättää luopua lapsesta tuomitaan? Eikö se ole juuri sitä suurta rakkautta lasta kohtaan, että hän saa paremman elämän muualta jos oma vanhempi ei sitä pysty tarjoamaan?

On paljon vanhempia jotka eivät osaa tai pysty tätä mahdollisuutta lapselleen antaa.

Tässä kohden mielestäni tämä on erittäin rakastava vaihtoehto vaikka ei millään tavoin helppo kenellekään. Varmasti voit olla samaa mieltä tästä kanssani?

Eikö tällaiselle vanhemmalla pitäisi antaa tukea päätöksessään kuin tuomita siitä, miten äiti voi antaa oman lapsensa pois?

Sitten päästäänkin siihen, että nyt tuomitaankin siitä miksi vanhempi on itse ajautunut päihderiippuvaiseksi ja on tällaisen asian äärellä, että lapsi joudutaan sijoittamaan muualle. Ihan omaa syytä?

Eihän kukaan päätä, että minusta tulee isona päihderiippuvainen. Elämässä on paljon asioita jotka saavat elämän sekaisin. Joillekin se on oma lapsuus josta traumat saavat alkunsa. Joillekin se voi tapahtua aikuisiällä eli ihan missä elämän vaiheessa tahansa.

On paljon asioita joita ihminen ei pysty käsittelemään yksin. Ihmisillä on erilaisiet valmiudet kohdata elämässään niitä suruja sekä vastoinkäymisiä. Se voi olla läheisen kuolema, se voi olla trauma lapsuudesta. Koettua väkivaltaa tai ihan mitä tahansa.

Kun mieli järkkyy ja vielä useastakin syystä niin tottakai ihminen toivoo mielenrauhaa. Toisille se voi olla asioiden sivuuttamista. Esimerkiksi toiset tekevät töitä johon suru ja ongelmat hukkuvat. Monesti kanssaihmisiltä on kuultu, että mene vain eteenpäin, älä murehdi. Oli se asia sitten mikä tahansa.

Eihän se niin mene. Silloin se vain kasvattaa pahaa oloa entisestään. Mitä pidemmän aikaa asiat ovat käsittelemättä, paha olo nostaa päätään entistä rajummin ja jossain kohden oireet muuttuvat fyysisiksi. Viimeistään vuosien kuluttua oireet muuttuvat masennukseksi, ahdistuneisuushäiriöksi, paniikkikohtauksiksi tai muuksi vastaavaksi.

Monesti vielä tässäkin kohden ajatellaan, että kyllä minä pärjään. Ei välttämättä haluta mennä lääkäriin tai jotkut ehkä häpeävät. Vaihtoehdoista se huonompi onkin sitten tarttua päihteisiin. Tottakai tämä tuo hetkellistä helpotusta henkiseen pahaan oloon. Pidemmän aikaa sen jatkuttua se vain pahentaa entisestään henkistä pahaa oloa.

Mikä neuvoksi? Ehkä siirrytään kovempiin päihteisiin ja kuvioon astuvat huumeet.
Takaisin ei niin vain enää päästäkään ja mitä pidemmälle ajaudutaan sen vaikempaa sieltä on varmastikin päästä takaisin.

Vieläkö tuomitset tämän päihderiippuvaisen äidin siitä, että hän luopuu lapsestaan?

Tätäkään asiaa ei tarvitse hyväksyä, mutta älä kuitenkaan tuomitse päätöstä jonka syitä et tiedä pintaa syvemmältä. Päätös ei ole varmastikaan eikä missään nimessä ole ollut helppo tämänkaltaisille vanhemmille, mutta varmasti oikea ratkaisu silloin kun eivät ole kykeneväisiä huolehtimaan lapsesta tai lapsistaan. Hyvä vanhempi pystyy tekemään tällaisen ratkaisun.

Parastahan olisi jos yksikään lapsi ei koskaan joutuisi kärsimään oman vanhemman tai vanhempiensa päihderiippuvuudesta tai mistään muustakaan traumaattisesta kokemuksesta, mutta valitettavasti näin ei ole.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?


-Marjut-


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen


























lauantai 7. heinäkuuta 2018

TIA-KOHTAUS? TUNNISTATKO OIREET?

Tämän tekstin olen jakanut ensimmäisen kerran blogissani 23.5.2017. Aihe on mielestäni tärkeä joten halusin jakaa sen uudelleen jotta se voisi tavoittaa myös uudet lukijat.

Tia-kohtaus on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Tämä sattui omalle kohdalle tämän vuoden alussa kun olin vasta täyttänyt 30 vuotta. Itse en uskonut alkuun että näin olisi omalla kohdalla. Jotenkin sitä usein vähättelee omalle kohdalle sattuvia sairauksia. Oireet kyllä täsmäsivät mutta en huomioinut asiaa sen enempiä. 

Näin se alkoi.

Yhtenä aamuna heräilin ja tovin siinä touhusin ja yhtäkkiä toisesta silmästä meni näkö kokonaan. Ei niin että näkö olisi vain sumentunut vaan en nähnyt siis yhtikäs mitään. Ei valoa eikä mitään ääriviivoja. Toinen silmä näki aivan tavallisesti. Ensimmäinen ajatus oli että onneksi toisella silmällä näkee ja että nyt tiedän miltä mahdollisesti tuntuu kun on sokea toisesta silmästä. Yritin hieroa silmää mutta ei mitään. Muutaman minuutin ajan se kesti ja sitten näkö palasi hiljalleen normaaliksi.

Menin seuraavana päivänä muissa asioissa käymään optikon luona. Hän sanoi että toisessa silmässä näkyi jotakin mutta ei ollut varma että mitä ja kehoitti menemään silmälääkäriin mahdollisimman pian. Tiesin että se olisi n.90€ reissu ja päätin varata ajan terveyskeskukseen koska sieltä saisin maksusitoumuksen jos silmälääkärille olisi tarvetta. 

Tässä kohden jo pikkasen huoletti koska muutama vuosi takaperin oli lähellä että menetin näköni molemmista silmistä. Oireet eivät todellakaan ollut nyt sellaiset mitä ne silloin aiemmin oli ollut. Optikko kuitenkin sanoi, että saattaa olla myös vain ns."arpea" tästä aiemmasta.

Lääkärille pääsinkin tästä syystä nopeasti. Silmissä ei näkynyt poikkeavaa mutta lääkäriä huolestutti totaalinen näön menetys ja osasi epäillä aivoverenkiertohäiriötä. Heti lähete Tayssiin. 

Enää ei ollut huolta näön menetyksestä mutta en osannut olla muusta huolissani. Ajatus tayssiin lähdöstä oli jokseenkin turhauttavaa. Lähdin silti ja taksilla kuten lääkäri määräsi.

Perillä otettiin verikokeita ja pää kuvattiin jne. Välissä jo kerkesin lähteä kotiinkin kun ajatukset pyörivät kuopuksessa jota pitäisi päästä kotiin imettämään. Kävin jopa uudelleen meidän omalla terveysasemalla kysymässä että eikö asiaa voisi mitenkään hoitaa siellä. Mutta heillä ei tietenkään ollut tarvittavia välineitä ja laitteistoja. Mieheni pisti minut takaisin sairaalaan.

Lisää kokeita ja yöksikin olisi pitänyt jäädä mutta en jäänyt koska en tuntenut tarvetta ja kotona odotti tissimaakari. Seuraavana päivänä tulin sovitusti takaisin, kaulan suonisto kuvattiin, silmäpolilla kävin ja mitä kaikkea. Kaikki ok. Tulos oli että silmän takana olevassa suonessa on ollut tukos jolloin näkö lähti. Verenkiertolääkitys aloitettiin ja lähetettä odottelemaan sydäntutkimuksiin. 

Tänään olin sitten sydänsairaalassa Tays:n alueella. Siellä ultrattiin rinnan päältä ja lopuksi vielä tehtiin ruokatorven kautta tehtävä sydämen ultraäänitutkimus. Aikamoinen kokemus mut selvittiin kunnialla siitäkin. Alkuun jännitti kuinka pystyn nielemään anturin letkuineen ja vielä olemaan se kurkussa 20minuuttia. Hyvin meni. Kiitos mahtavan lääkärin ja hoitajan. 

Tulos oli että kaikki on ja toimii kuten pitää. Hyvä uutinen. Mutta nyt on pimennossa se mikä tämän verenkiertohäiriön aiheutti. Enempää ei voi ennakoida mahdollista uutta kohtausta muutakuin lääkityksellä jota jatketaan.

Elämäntavat ovat jo ennestään aika kohdillaan. En tupakoi, en käytä alkoholia, syön terveellisesti (sisältää kyllä herkutkin) ja verenpaine on matala, kolesteroli arvot hyvät. Liikuntaa voisi varmasti lisätä.

Meillä löytyy tätä kyllä perheestäkin. Äitini sai aivoinfarktin kolme päivää sen jälkeen kun oli täyttänyt 37 vuotta ja hänellä oli silloin kolme tukosta aivoissa samanaikaisesti. Vakavasta tilanteesta selvittiin onneksi. Hänellä on myös elinikäinen lääkitys. Eikä syytä löytynyt infarkteille.

Tietenkään en voi olla ajattelematta olisiko voinut omalla kohdalla käydä pahemmin mikäli Tia-kohtaus olisi vain jätetty huomioimatta. Onneksi mieheni "pakotti" lääkäriin ja vaikka tulin Tayssistakin takaisin kotiin hän sai minut menemään takaisin.

Myöhemmin mietinkin miksi olin niin välinpitämätön omasta terveydestä. Luulen että itsellä nousi pintaan ajatukset ja tunteet kun äitini oli saanut sairaskohtauksen (olin silloin muistaakseni 14v) ja mieleni halusi sivuuttaa koko asian ja uskoa ettei mitään vakavaa ole tapahtunut. Näin se ihmismieli toimii mutta onneni on rakastava aviomies joka huolehtii silloin kun itse ei tiedä omaa parastaan.

Tia-kohtaus tulee ottaa vakavasti koska se saattaa ennakoida täysimittaista aivohalvausta.

Laitan tähän linkinTerve.fi sivustolle jossa on hyvin kerrottu Tia-kohtauksesta ja sen oireista. Jotta sinäkin tarpeen tullen osaat ennakoida ja tunnistaa kohtauksen oireet.


Kiitos kun jaksoit lukea. 
Blogitekstia saa jakaa.

-Marjut-


Löydät minut facebookista:

Voit seurata myös instagramissa:

YouTube:

torstai 5. heinäkuuta 2018

Upea perheloma Hotel Sveitsissä, Hyvinkäällä



Kaupallinen yhteistyö:
Hotel Sveitsi
Kulma Deli Sveitsi
Super Park Sveitsi

Olimme koko perheen kanssa kahden päivän ja yhden yön lomalla Hotel Sveitsissä
joka sijaitsee Hyvinkäällä.

Kun saavuimme perille olimme iloista jännitystä täynnä. Kävelimme aulaan ja meitä odotti lämmin ja iloinen vastaanotto. Saimme huoneistoomme avainkortit ja meille kerrottiin kaikki tarpeellinen tieto koskien vierailuamme sekä toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi.


Hotel Sveitsissä on 182 uusittua, modernia ja viihtyisää huonetta. Huoneet ovat rauhallisia, tilankäyttö on hyvä ja varustetaso monipuolinen.

Meidän perheelle oli varattu junior suite huoneisto joka oli pinta-alaltaan peräti 43m2.

Huoneistossa oli kaksi erillistä huonetta joissa kummassakin oli oma TV. Näin myös me vanhemmat saimme katsoa tv:stä omia ohjelmia. Meidän vanhempien makuuhuoneessa oli king-size vuode ihanan ilmavilla untuvatäytteisillä vuodevaatteilla.

Toiseen huoneeseen oli levitetty vuodesohva vanhemmille lapsillemme ja myös he pääsivät nauttimaan ylellisistä vuodevaatteista. Kuopus nukkui yönsä meidän vanhempien välissä ja hänelle oli varattu myös oma pieni tyyny ja peitto.

Kylpyhuone oli myös todella tilava. Sieltä löytyi mm. amme, erillinen suihkukaappi ja wc.

Huoneisto oli tyyliltään pohjoismainen ja todella tyylikäs, jokaista yksityiskohtaa myöden. Täydellisesti omaa makua vastaava. Huoneiston ikkunoista avautui upea metsämaisema.

Huonehintaan sisältyy runsas aamiainen, sisäänpääsy Sveitsin uimalaan sekä Fit Park Sveitsi kuntosalin käyttö.




Hotel Sveitsi sijaitsee keskellä Etelä-Suomen elämyksellisintä matkailu- ja vapaa-ajanviettoaluetta.
Tarjolla onkin monipuolisesti aktiviteetteja ja palveluja kaikenikäisille luonnonystäville, liikkujille ja tietenkin elämyksiä etsiville.

Luonnon keskellä oleminen on rentouttavaa. Täällä ei ole turhaa hälinää ja kaikkialla on niin ihanan rauhallista, sielu lepää.










Kun olimme saaneet matkatavarat paikoilleen ja olimme asettuneet, suuntasimme syömään 
Kulma Deli Sveitsiin joka sijaitsee Hotel Sveitsin viihdekeskuksessa.

Kulma Deli on perinteisen kahvilan sekä nykyaikaisen pikaruokaravintolan yhdistelmä.



Ruokailun jälkeen olimme hetken ruokalevolla huoneistossamme, jonka jälkeen suuntasimme Hotel  Sveitsin uimalaan. Aurinko paistoi ja oli todella lämmin päivä. Lasten altaalta oli apuvälineitä uimiseen sekä paljon leluja joilla lapset pääsivät leikkimään.

Lasten altaan vierestä löytyi myös puisto josta löytyi mm. keinuja, hiekkalaatikko ja liukumäki.
Siellä viihdyttiin myös.




Sisätiloista on myös allasosasto. Siellä kävimme pulahtamassa, mutta kauniina päivänä maauimala veti puoleensa enemmän.

Uintireissun jälkeen lapset menivät vaahtokylpyyn sekä suihkuun ja valmistauduimme illalliselle.



Meille oli varattu pöytä Ravintola Tila:sta, mutta poikkeuksellisesti pääsimme kuitenkin Ravintola Alku:n tiloihin syömään.

Ravintola tarjoilee herkullista seurusteluruokaa hyvistä raaka-aineista.
Vaihtuva ruokalista elää voimakkaasti satokausien mukaan.

Ruoka valmistetaan eettisesti ja lähellä tuotetuista raaka-aineista. Täydellisen nautinnon kruunaa huolellisesti valittu viinilista sekä asiantunteva palvelu.











Lomalla nautitaan hyvästä ruoasta sekä juomista hyvällä omatunnolla.
Lapset saivat vapaasti valita mitä halusivat syödä. Kuopusta toki hieman autettiin valinnoissa.

Söimme jokainen kolmen ruokalajin illallisen.

Todella maistuvia annoksia ja upeita makuyhdistelmiä. Ruokajuomaksi valitsin alkoholitonta kuohuviiniä ja se sopi hyvin jokaisen ruokalajin kanssa, alkupaloista jälkiruokaan.

Ravintola oli upea sisustukseltaan ja tunnelmaltaan. Sen ikkunoista avautui upea metsämaisema.
Erittäin hyvää ruokaa ja palvelu oli erinomaista koko perhe huomioiden. Todellista luksusta.




Illalla lasten mentyä nukkumaan saimme rentoutua aikuisten kesken. Laskin itselleni kylpyveden ja nautin alkoholitonta kuohuviiniä.

Voiko paremmin enää ollakaan kuin päivän päätteeksi pulahtaa lämpöiseen kylpyyn kuohuviinilasin kanssa ja nauttia mieheni seurasta.

Uni maistui tuohukkaan päivän ja rentouttavan illan jälkeen.


Aamulla heräsimme kello kahdeksan aikoihin. Katselimme hetkisen lasten ohjelmia ja aamutoimien jälkeen suuntasimme aamiaiselle Ravintola Tila:n.

Aamiaisvalikoima todellakin oli runsas.
Tarjolla oli kylmiä että lämpimiä vaihtoehtoja ja erityisruokavaliot huomioiden.







Kaikille maistui aamupala paremmin kuin hyvin eikä tarvinnut kahdesti kehottaa syömään.


Kuopus jatkoi aamupalaa vielä huoneistossamme katsellen lasten ohjelmia.

Pieni ruokalepo ja sitten aktiviteettien pariin. Tarkoituksena oli mennä uimaan, mutta sää oli liian tuulinen ja sisäuimala oli uimakoulujen köytössä iltapäivään saakka.

Mutta eipä tuo mitään, täällä ei tekeminen lopu ja menimmekin Hotel Sveitsin viihdekeskuksessa sijaitsevaan Super Park:iin koko perhe.

Sieltä löytyi monenlaista aktiviteettiä ja lapset sekä aikuiset viihtyivät. Itsekin innostuin trampoliineista sekä koripallosta. Eipä ole hetkeen tullut heiteltyä koreja.





Mies innostui jälleen kokeilemaan pitkästä aikaa skeittausta ja lapset innostuivat kokeilemaan myös. Hauskaa ja jännittävää.





Riehakkaan aamupäivän/päivän jälkeen otimme rennosti. Lapset kävivät vielä kerran vaahtokylvyssä ja leikkivät. Me vanhemmat vain nautimme olostamme tässä upeassa paikassa.
Tuo kylpyhuoneen amme oli kyllä minun ja lasten yksi suosikki. 


Vielä ennen lähtöä meille oli varattu pöytä päivälliselle samaiseen ravintolaan kuin missä olimme illallisellakin. Jälleen söimme paremmin kuin hyvin. Täytyy kyllä mainita, että täällä palvelu on todellakin hyvää ja erittäin lapsiystävällistä.


Meidän nuorimmat eivät ole hiljaisimmasta päästä eikä paikoillaan pysyminen ole ehkä niitä vahvimpia puolia. Alkuun hieman jänittikin astua ravintolaan meidän elämän iloisten lasten kanssa, mutta täysin turhaan.

Henkilökunnalla oli todella hyvä pelisilmä lasten kanssa ja he ottivat lapset
 todella hyvin huomioon. Iso Kiitos heille. Näin aikuisetkin saivat oikeasti rennosti nauttia ruokailuista.



Alla olevasta linkistä pääset YouTube kanavalleni josta löytyy pieni video reissustamme.
Upea perheloma Hotel Sveitsissä, Hyvinkäällä


Loma oli aivan mielettömän upea elämys koko perheelle.

Meidän reissu sujui paremmin kuin hyvin, lapsilla oli hauskaa ja aikuiset nauttivat. Täällä kaikki oli kohdillaan ja ei voi kun suositella. Mielettömän upea paikka, täällä todellakin voi päästää irti arjesta.

Iso Kiitos Hotel Sveitsi!

Iso Kiitos myös Ravintola Tila, Ravintola Alku sekä Kulma Deli Sveitsi ja Super Park Sveitsi!

-Marjut-

Yhteistyössä: www.hotelsveitsi.fi
www.kulmakonditoria.fi
www.superpark.fi/sveitsi

Kuvat: Art LilyKristin I M.Hartikainen


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Voit seurata myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen