SOCIAL MEDIA

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Onko koko elämä yksi suuri tabu


Elämässä on paljon vaiettuja puheenaiheita. Osa on hyvinkin tavanomaisia elämään kuuluvia ja hyvinkin luonnollisia asioita. Osa on hyvinkin luonnottomilta tuntuvia asioita, mutta kuitenkin sellaisia joista olisi hyvä puhua enemmänkin.

Kuitenkin mitä enemmän ihmiset voisivat puhua asioista varomatta tiettyjä aiheita olisi maailmassa hivenen enemmän ymmärrystä, tietoa ja ehkä jopa vähemmän henkistä taakkaa.
Tämän myötä myös hivenen enemmän kosketusta tähän oikeaan elämään.

Yksi asia on kuolema josta olen puhunut aiemminkin. Toisille se on luonnollinen osa elämää josta voidaan puhua avoimesti ja toisille se on aihe jota vältellään. 

Sairaudet voivat olla vaiettuja ja etenkin ne mielenterveydelliset. Tuntuu, että on edelleen huomattavasti helpompi kertoa fyysisistä saurauksista. Sitä ei yleensä kavahdeta, mutta kun kerrot vaikkapa masennuksesta onkin aivan toisenlainen vastaanotto. Toki toinen voi samaistua kertomaasi tai sitten toinen häkeltyy,  vaihtaa puheenaihetta ja ehkä menee sanattomaksi.
Tämä on yksi syy miksi joitakin asioita ei halua kertoa, ei haluta saada tuollaisia reaktioita aikaiseksi. Se saa myös kertojan tuntemaan olonsa entistä huonommaksi.

Ihminen on kokonaisuus ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu keho sekä mieli. Miksi siis on sallitumpaa kertoa fyysisestä sairaudesta kuin mielen sairaudesta. Toki nämä ovat sinänsä kaksi eri asiaa, mutta yhtälailla kumpikin niistä voi sairastua eikä siltä osin poikkea asian ytimestä.

Esimerkiksi sana hullujenhuone on mielestäni todella ala-arvoinen ilmaisu joka ei ole ainakaan minun mielestä sovelias. Tämä myös lisää negatiivisuutta mielen sairauksia ja niiden hoitoa kohtaan.
Se, että mieli on sairastunut ei tarkoita, että henkilö olisi hullu milläänlailla.
Monikaan ei nykyään näin tietenkään ajattele, mutta silti sillä sanalla on ikävä kaiku.

Se voi estää sairastunutta kertomasta huonosta henkisestä olostaan muille juurikin leimaamisen ja lokeroimisen pelossa. Tämä taas voi johtaa todella ikävään lopputulokseen.

Se on omituista, että usein ihmisille syntyy tietynlaisia mielikuvia erilaisissa tilanteissa olevista ihmisistä. Eivät kaikki ole samanlaisia, käyttäydy samoin vain sen takia, että ovat esimerkiksi sairastuneet. Esimerkiksi masennusta et voi nähdä päälle päin kun siihen sairastunut ihminen kävelee kadulla vastaan. Myöskään Erilaiset riippuvuudet eivät välttämättä näy päällepäin.

Vanhemmuuteen liittyy asioita joita ei puhuta ääneen. On paljon asioita joita vanhemmat tuntevat, mutta niitä ei saisi sanoa ääneen koska muutoin olisit mukamas huono vanhempi. Onneksi tässäkin asiassa ollaan menty eteenpäin.

Mitä enemmän voisimme vain jakaa kokemuksiamma ja tietoamme sitä helpommaksi se tekisi monen elämän. Ei tarvisi kärsiä yksin ja hiljaa niistäkään asioista joista nimenomaan tulisi puhua ääneen koska et varmasti ole yksin sen asian kanssa. Kohtalotovereita varmasti löytyy.

Ihmiset toki jokainen rakentaa omanlaisen kuvan maailmasta.
 Toisille on helpompi hyväksyä se, että
oma maailmankuva saa toisinaan niitä säröjä, toisille se todella vaikeaa ja pidetään kynsin ja hampan kiinni siitä omasta maailmankuvasta. Toisilla on ne vaaleanpunaiset lasit läpi elämän ja toisilla niitä ei välttämättä ole ollutkaan ja muut menevät näiden välimaastossa.

Helpoin tapa on olla avoin. Kun omaa maailman kuvaa uhataan, anna sille mahdollisuus. Yritä edes ymmärtää miksi joku on tietynlaisessa tilanteessa ja miten näin on voinut käydä. Miksi tarvisi ensimmäisenä tuomita tai alkaa syyttelemään. Asiat joista emme ymmärrä ovat välillä niin käsittämättömiä, että ihmisille tulee tarve selitellä itselleen tilanne. On vain pakko löytyä syy ja selitys vaikka ne eivät pitäisi edes paikkaansa. Kuvitellaan, että vain tietynlaisista ihmisistä tulee päihderiippuvaisia, vain tietyille tulee mielenterveysongelmia ja vain huonoja valintoja tehneille tapahtuu sitä ja tätä.

Monet asiat kuitenkin yllättävät kun ne kohtaavatkin sinut tai läheisesi. Ymmärrys ehkäpä kasvaa, koska jokaista meistä voi kohdata mikä tahansa asia. Ei meitä ihmisiä ole eritelty milläänlailla siinä, että kuka millaisen kohtalon ja elämän saa. Kuka tahansa voi sairastua melkeinpä mihin tahansa, jokainen meistä voi joutua onnettomuuteen.

Kukaan meistä ei ole päättämässä mitä meille loppuviimein on luvassa tällä elämän matkalla.

-Marjut-

Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTubessa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen









Lähetä kommentti