SOCIAL MEDIA

torstai 22. huhtikuuta 2021

Tatuointi tyttären muistolle

Tatuointia olin miettinyt jo varmaan 15 vuotiaasta lähtien, mutta en sitten koskaan vienyt ajatusta sen pidemmälle. Mieli muuttui ja aiheet vaihtuivat vuosien varrella kuvien suhteen. Kun vuonna 2014 menetimme tyttäremme, vahvistui ajatus tatuoinnista. Siitä lähtien asia pyöri mielessäni enempi ja vähempi, aina kun oli aikaa. Etsin kauan tatuoijaa, jonka tyyli vastaisi sitä mitä halusin. En halunnut kiirehtiä.

Mielessäni oli myös erilaisia vaihtoehtoja, ja päädyin liljan kukkaan, hänen nimensä mukaisesti. Valkoiset liljat ovat myös symboloineet meille nimeä, Lumi-Lilja. Mietin pitkään ja tarkoin yksityiskohtia myöden millainen kuvan tulisi olla. Löysin muutama kuukausi sitten juuri minun kuvalle täydellisen tekijän Tampereelta.

Päätin kuitenkin ottaa samalla kertaa sitten yhteensä kolme tatuointia. Toinen tatuoinnesta on teksti, joka muodostaa ristin. Sanalla "faith" on useampi merkitys itselleni. Se kuvastaa uskoa jälleennäkemiseen, uskoa itseensä, uskoa elämään, uskoa, että kaikelle tapahtuneelle on tarkoitus. Halusin kuvan ranteeseen, josta näen sen helposti ja voin jo nyt sanoa, että sillä on voimaannuttava merkitys itselleni.

Kolmas tatuointi on minun ja mieheni hääpäivä roomalaisin numeroin. Tätä mietin muutaman vuoden ajan. Elämäni on muuttunut paljon, kun tapasin mieheni uudelleen aikuisiällä. Olemme kokeneet paljon rankkoja vastoinkäymisiä yhdessä, mutta myös paljon hyviä asioita. Olen oppinut itsestäni todella paljon meidän yhteisien vuosien aikana, mikä on muuttanut elämääni kohti parempaa. Hän on ollut suurena tukena ja on sitä edelleen. Vaikka joskus päätyisimme erilleen, ei asia siitä miksikään muutu, joten en katuisi kuvaa missään nimessä.

Tatuointien tekemisestä on nyt noin kuukausi ja olen niin iloinen, että sain nämä vihdoin iholle. Vielä olisi pari kuvaa, jotka haluaisin ottaa.

Onko sinulla tatuointeja ja onko niiden takana jonkinlainen tarina tai tarkoitus?








sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Älä kommentoi ulkonäköä


Jos lähtökohtaisesti meistä jokainen on erilainen, niin mikä määrittelee sen kuka on vääränlainen? Meistä jokainen on täysin omanlainen, eikä toista täysin samanlaista löydy. Meillä jokaisella on erilaiset kasvonpiirteet, vartalonmuoto, pituus jne. Missä vaiheessa joku on sitten keksinyt, että jollain olisi vääränlainen keho?

Olisiko jo aika päästä pois tällaisesta ajatusmallista? Kauneus on katsojan silmissä, mutta se mitä mieltä olet jonkun toisen kehosta, ei oikeuta sinua sitä kommentoimaan. Kehuksi tarkoitettu kommentti voi saada myös aikaan erilaisen reaktion, kuin millaiseksi sen olit ajatellut. Se voi myös tuntua loukkaavalta. Esimerkiksi, -Sulla on ihana, pieni pömppömaha. Vaikka se olisi juuri sellainen sinun mielestäsi, se ei välttämättä ole sitä kommentin saajalle. Joten parempi jättää kommentit kokonaan sanomatta.

Monesti, kun itselläni on ollut hyvä olla oman kehon kanssa, on jostakin sitten tullut kommentti. Oletpa lihonut, hyi miten laiha olet, läski, anorektikko, isot korvat, väsyneet silmät, roikkuvat silmäluomet, iso perse, jne. Tässä vain muutama kommentti, joita olen itse kuullut elämäni aikana. Oli niin tai näin, niin aina tuntuu olevan väärinpäin. Tuttua? Tällöin alkaa myös itse pohtimaan enemmän kommenttia ja se jää mieleen. Tarpeeksi usein, kun saa vielä samanlaisia kommentteja voi niihin alkaa jo itsekin uskomaan tai vahvistaa entisestään omaa epävarmuutta.

Tämä voi johtaa syömishäiriöihin tai muihin mielenterveys ongelmiin, itsetunnon laskuun, kehon radikaaliseen muokkaukseen, kirurgisiin toimenpiteisiin jne. Kommentti voi olla jollekin vain yksi sana, mutta pahimmillaan se voi olla jollekin se viimeinen.

Olen monesti miettinyt, että mikä saa ihmiset kommentoimaan muiden ulkonäköä? Tavanomaisia ja neutraaleja kehuja on mukava saada välillä, kuten kauniisti laitetuista hiuksista. Sitten taas kommentit -hyvä perse ja kivat tissit, on sellaisia, joita pidän todella epämiellyttävinä ja vastenmielisinä. Itse koen ne myös, jopa loukkaavina. Tällaiset kommentit saavat myös itselläni traumakokemukset pintaan hyvin vahvasti. Takaumat vaikeuttavat normaalia elämää ja vaikuttavat mieleen pitkänkin aikaa.

Kovinkaan moni ei tunnu ymmärtävän kuinka paljon ulkonäön kommentointi voi saada aikaan pahaa. Monesti olen myös ajatellut, että miksi muiden ulkonäkö tuntuu olevan kaikille niin tärkeää, että siihen pitää puuttua? Jokaisen tulisi keskittyä siihen omaan hyvään oloon, omassa kehossaan ja mielessään. Miksi edes tuhlata aikaa muiden kyttäämiseen, "vikojen" etsimiseen ja kommentointiin.

Kesän lähestyessä moni alkaa stressaamaan vaatteiden vähentämistä ja rannalla käymistä. Osa ei käy rannalla ollenkaan. Tämä on ollut tuttua myös itselleni, eikä siinä ole ollut kyse siitä minkä kokoinen olen milloinkin ollut. Sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Kun olen ollut todella hoikka, olen tuntenut itseni yhtä epävarmaksi kuin kymmeniä kiloja painavempana. Häpeä ja epävarmuus on omassa mielessä, ei kehossa.

Nykyisin, neljän lapsen raskauden jälkeen kehoni ei ole joidenkin mielestä ehkä kauneimmillaan, mutta itse olen tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin. Tiedän kyllä omat "virheeni", mutta ne eivät kerro minusta ihmisenä kaikkea. Olemme paljon enemmän, kuin pelkkä ulkokuori. Eletty elämä näkyy meissä kaikissa ja saa näkyäkin. Sinä päätät milloin sinulla on hyvä olla omassa kehossasi tai milloin haluat sitä muuttaa. Se ei ole kenenkään muun asia kommentoida.

Seuraavan kerran jos mielesi tekee kommentoida toisen ulkonäköä, mieti olisiko sittenkin parempi vain olla hiljaa.

Oletko sinä joutunut kommentoinnin kohteeksi ulkonäkösi vuoksi? Tai onko sinulle ollut tapana kommentoida muita?


Seuraa somessa: