Tänä vuonna päätimme viettää isänpäivää niin kuin meidän isäntä sen parhaiten osaa - metsässä, missä hiljaisuus puhuu ja tuuli kertoo tarinoita. Hän on erämies, ja ennen kaikkea luonnon ystävä, jolle metsä ei ole pelkkä paikka vaan ennemminkin toinen koti. Seitsemisen kansallispuisto on entuudestaan hyvin tuttu miehelleni, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun tulimme tänne koko perhe yhdessä.
Aamu alkoi tavanomaiseen tapaan isänpäiväkahveilla ja lapset pääsivät antamaan tekemänsä kortit. Aamupäivällä laitoimme tavarat kasaan ja lähdimme ajelemaan Seitsemiseen. Ilma oli raikas ja kostea. Suunnitelmissa oli tällä kertaa kiertää Saari-Soljasen luontopolku. Soljasten alue on yksi Seitsemisen kansallispuiston laajimpia luonnontilaisia suoalueita. Noin kahden kilometrin pituinen polku mutkittelee Saari-Soljasen ympärillä soilla ja metsäsaarekkeissa. Suo valtaa maaston alavat notkelmat, mutta korkeammilla kangasmailla kasvaa metsä.
Jo ensimmäisillä askelilla tunsi, miten hengitys syveni ja mieli rauhoittui. Luonto vetää pois arjesta ja palauttaa siihen mikä on oikeasti tärkeää. Riittää, että perhe on koolla, ja kiireetöntä aikaa pysähtyä nauttimaan hetkestä.
Seitsemisen maisemat on mielettömän upeat. Välillä pysähdyimme katselemaan eläinten jälkiä, kuuntelemaan hiljaisuutta, jonka rikkoi ainoastaan luonnon omat äänet. Suopursujen tuoksu oli huumaavan voimakas ja sen tunnistaa vaikka sen kukinnot ovatkin jo kadonneet.
