Tänä päivänä puhutaan jo paljon mielenterveydestä ja mielen sairastumisesta. Vielä on kuitenkin paljon matkaa siihen, että sitä hoidettaisiin samoin kuin sitä ihmisen fyysistä puolta. Tottakai näkyvät, fyysiset sairaudet tai vammat on helpompi huomata kuin ne "näkymättömät". Ihminen koostuu kuitenkin niin fyysisestä kuin henkisestä puolesta, eikä sitä voi itse päättää sairastuuko keho vai mieli. Olemme kokonaisuuksia, emme vain puolikkaita.
On ihmisiä, jotka eivät pysty ymmärtämään, että kaikki ihmisen sairaudet eivät näy millään lailla päälle päin, olivat ne sitten henkisiä tai fyysisiä. On niin helppo arvostella muita, oman mielensä mukaan. Ihmiset kokevat myös asioita monin eri tavoin, joten kukaan ei voi sanoa mikä on oikea tapa surra, näyttää kipunsa, ilonsa tai minkä tahansa tunteen tai kokemansa. Jokainen kokee ja käsittelee asiat niin kuin se itsestä on luontevaa eikä kaikkeen voi itse edes niinkään vaikuttaa, tilanteesta riippuen.
Jokaisella on omat kipurajansa niin fyysisesti kuin henkisesti. Se, mikä näyttäytyy päälle päin, ei läheskään aina kerro totuutta. Se yltiö positiivinen ja aina iloinen ihminen voi oikeasti olla sisältä rikkinäisempi kuin kukaan voisi kuvitellekaan. Olen tavannut ihmisiä molemmista ääripäistä ja kaikkea siltä väliltä. On niitä, jotka näkevät kaiken negatiivisella tavalla ja heitä, jotka näyttäytyvät ainoastaan iloisina ja positiivisina. Molemmat näistä on myös tapoja suojata itseään. Nämä tavat ja roolit ovat kuitenkin hyvin raskaita kantaa. Ne hajottavat eniten vain sinua itseäsi. Se miltä ne ketäkin suojaa, ei sitä aina tiedä edes ihminen itsekään.
Vuosia vuosia sitten itse olen ollut todella negatiivinen ja pelännyt aina sitä pahinta. Miltä se minua suojasi? Siltä ettei kukaan tai mikään voisi satuttaa minua, koska olinhan jo varautunut pahimpiin vaihtoehtoihin. Halusin minimoida negatiivisten tunteiden määrän vaikka tosiasiassa ylläpidin niitä myös itse.
Entä sitten ne aina iloiset ja positiiviset? Miltä pääsee suojaan tällaisella käytöksellä? Ainakin siltä, jos et paljasta itsestäsi mitään, ei synny minkäänlaisia konflikteja. Ei tarvitse pelätä eikä asettaa itseään arvostelun kohteeksi tai tuntea häpeää. Vaikutat muiden silmissä ehkä vahvalta ja elämäsi on aina kuin yhtä juhlaa. Täydellistä. Vai sittenkin vain kulissia, mutta ketä varten?
Kuinka moni julistaa tietyissä tilanteissa, ettei ole koskaan tai mistään saanut minkäänlaisia traumoja? Ihmettelee ääneen miten joku muu on voinut saada. Kuinka moni väittää ettei elämänsä aikana kokemat asiat vaikuttaisi itseensä, ainakaan huonolla tavalla?
Jokainen asia ja kokemus jättää meihin aina jäljen tavalla tai toisella, niin kehoon kuin mieleen. Kaikkia ei vain pysty tiedostamaan tai osaa edes yhdistää koettuihin asioihin. Suurin osa tulee niin automaationa ettet ehdi edes ajatella, kun jo toimit tietyllä tavalla. Kuinka muuten voisit olla juuri se mikä olet tänä päivänä jos et reagoisi millään tavalla mihinkään? Eikä millään olisi ollut vaikutusta sinuun. Silloin olisimme kaikki pelkkiä kopioita toisistamme, vain erilaisissa kuorissa. Meissä jokaisessa on traumoja niin kehossa kuin mielessä, toiset isompia ja toiset niin pieniä, että niitä voi olla mahdotonta tiedostaa. Toiset traumat vaikuttavat joka päiväiseen elämään rajusti, joka voi muuttaa ihmisen identiteetin hetkessä aivan toisenlaiseksi. Toiset niin pieniä ettei niistä ole suurta haittaa elämässämme.
Esimerkiksi synnytys on aina trauma naisen keholle vaikket itse sitä välttämättä näin ole kokenut.
Monesti saatetaan ajatella myös, ettei pienet lapset muista asioita tai mitä milloinkin on tapahtunut. Vaikka ne eivät jäisi selkeästi "mieleen", ne pysyvät muistissa kuitenkin kehossa sekä alitajunnassa. Monet traumat saattavatkin avautua itselle vasta vuosikymmenten kuluttua jos koskaan. Liian usein traumat jäävät käsittelemättä ja työnnetään sivuun, mutta ne kyllä ilmoittavat itsestään aika ajoin. Mitä pidempään ne sivuutat, sitä voimakkaammin ne vaikuttavat kunnes uskallat kohdata ne. Niillä on valtava voima hallita ja kaventaa elämää. Ja sitä suuremmin, mitä useampi trauma meillä on käsittelemättä.
Liian moni käsittelemätön asia johtaa mm. ahdistukseen ja masennukseen. Oletko miettinyt miksi sinä olet juuri sellainen kuin olet? Tuntuuko, että vedät puoleesi aina tietynlaisia ihmisiä? Silloinkin, kun sellaisista ihmisistä ei olisi kuin haittaa itsellesi. Miksi tietyt asiat saavat sinut tuntemaan niin voimakkaasti? Tuntuuko ettet pääse elämässä eteenpäin tai toistat samoja asioita kerta toisensa jälkeen? Onko elämässäsi tapahtunut asioita, joista et pysty puhumaan tai kertomaan kenellekään?
Riko tuttu kehä, kyseenalaista, tutustu itseesi, puhu ja vapaudu.
Täytyy sanoa, että olen aivan viime päivinä hoksannut aivan uusia asioita itsestäni. Tämä syksy on ollut todella vaikea ja jatkoa tuntuu vain seuraavan. Läheiseni tietävät tästä ja tulen varmasti blogiinikin avaamaan tilanteesta enemmän kun sille mahdollisuus on. Vaikeudet yleensä kasvattavat ihmisenä ja niiden kautta huomaa paljon uusia piirteitä itsessään mistä ei ole aikaisemmin ollut tietoinen. Vaikka tämäkin hetki on vaikea niin toisaalta ehkä tämä on hyvä käydä lävitse, koska antaa tulevaisuutta varten paljon uutta...
VastaaPoistaJoka päivä löytää itsestään uusia puolia ja jos tulee alamäkiä, niin oppii aina jotakin uutta ja sen miten mihinkin reagoi.
VastaaPoistaErittäin hyvää pohdintaa! Olen samaa mieltä kuin Melissa, että joka päivä opin uusia asioita itsestäni. Monet vastonkäymiset ja elämän tragediat ovat myös opettaneet tuntemaan itseäni vieläkin paremmin. Perhepiirissä tapahtuneet äidin kuolema ja isäni aortan repeäminen kun olin itse läsnä ovat saaneet taas löytämään uusia puolia itsestäni. Jälkikäteen ihmettelin itsekin miten pystyin täysin rationaalisesti ja järkevästi tilaamaan isälle ambulanssi vaikka tilanne oli äärimäisen vakava ja kriittinen. Isäni jäi henkiin mutta kokemus kasvatti. Osoitti omat voimavarat mutta myös niiden heikkouden.
VastaaPoistaHyvää pohdintaa. Olen oppinut tuntemaan itseäni paremmin iän myötä. Vielä olisi paljon opittavaa ja samalla yritän opettaa lapsiakin tuntemaan itsensä ja olemaan oma itsensä.
VastaaPoista