Kotihäpeä. Tämä aihe on ollut jonkin verran mediassa esillä viime aikoina. Ainahan tällaista on ollut olemassa, mutta olisiko aika vihdoin kypsä sille, että tämä saataisiin karistettua hiljalleen pois. Oletko sinä potenut kotihäpeää? Mitä ja millaista sitten on kotihäpeä?
Tunnustan, että olen joskus ollut hyvin tarkka siitä, kuka milloinkin on voinut astua sisään kotiini. Juurikin yhtenä syynä on ollut kotihäpeä, kodin epäjärjestyksestä. Sen ei ole tarvinnut olla isoa kaaosta vaan siihen riitti se, että likaisia astioita on ollut tiskipöydällä, ja muutama vaate mytyssä jossakin. Olen inhonnut yllätysvierailuja juuri siitä syystä, että olen hävennyt. Kun vierailu on ohi, ei se niin kamalaa ollutkaan. Etenkin muiden vanhempien ymmärrys pientä-suurta kaaosta kohtaan on ollut häpeää helpottavaa.
Tämä on hassu juttu, että itse kotihäpeää kokeneena en kuitenkaan ole koskaan välittänyt siitä miltä muiden kodeissa näyttää vaikka niissäkin on voinut havaita samanlaista pientä-suurta kaaosta.
Nyt useamman lapsen äitini, tässä nykymaailmassa, arki on todella hektistä. Olen oppinut hellittämään. Pienten lasten äitinä tekemistä riittää ja aika vuorokaudessa on rajallinen. Tietysti pitää muistaa myös oma jaksaminen. Tiskit odottaa illalla laittajaansa, mutta jos väsymys painaa niin mielummin menen nukkumaan ja toivon seuraavan päivänä olevani hieman virkeämpi. Tiskit odottaa kyllä siellä, ne eivät ainakaan todennäköisesti katoa minnekään.
Some saattaa luoda monille turhia paineita siitä, millainen kodin pitäisi olla. Ennen ei ollut tällaista mahdollisuutta kurkkia ihmisten koteihin kuin nyt on. Tottakai ymmärrän, että someen jaetaan kauniita kuvia kodeista jotka ovat usein viimeisen päälle sisustettuja ja kodit näyttävät ylimaallisen siisteiltä. Itse rakastan katsella näitä kauniita kuvia, mutta ymmärrän kyllä myös sen, että ne ovat vain kuvia yhdestä hetkestä eikä nämäkään kodit tällaisena pysy etenkään lapsiperheissä.
Esimerkiksi omalla instagram tililläni ei yleensä ole kuvia sotkuisista huoneista kotona, mutta te jotka suraatte instagramissa myös stoorejani niin olette varmasti siellä törmänneet kuviin ja videoihin, joissa lasten huone on käännetty ylösalaisin, olohuoneen lattialta voit pongata leluja, vaatteita, ja melkein mitä vain.
Meillä rakennetaan usein majoja olohuoneeseen ja lastenhuoneeseen. Meillä piirretään, maalataan ja askarrellaan paljon, joten piirustuksia saattaa löytyä välillä myös muualta kuin paperista. Kuopus on nyt innostunut saksien käytöstä ja paperia silputaan paljon. Silppuja laitetaan välillä taskuihin ja ne kulkeutuvat myös paljaiden jalkojen mukana joka paikkaan. Lapset keksivät esineille uusia käyttötarkoituksia omiin leikkeihin. Itse kannatan suuresti lapsen luovan kehityksen tukemista. Joku voi nähdä tällaisen, tahallisena sotkemiseni lapsilta, mutta minä en. Luovuus kantaa pitkälle elämän monilla osa-alueilla, vaikka sitä ei ehkä osaisi ajatellakaan heti niin. Luovuus lisää mm. ongelmien ratkaisukykyä.
Tässä siis yksi hyvä syy olla itselleen armollisempi kun lapsiperheen kodissa on pientä-suurta kaaosta. Vai mitä? Tottakai opetamme lapsiamme myös leikkien päätteeksi siivoamaan leikit paikoilleen ja yleensä viimeistään illalla tavarat löytävät omille paikoilleen.
Ei luoda itsellemme ja toisillemme liian suuria paineita. Pahimmillaan tämä myös johtaa siihen, että yksinäisyys lisääntyy kun häpeän vuoksi emme uskalla ottaa vieraita vastaan.
Oletko sinä kokenut kotihäpeää? Millaista?
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Marjut-
Tykkää blogistani facebookissa:
Seurata voit myös instagramissa:
YouTube:
