Älä aina usko ensivaikutelmaan

Moni ajattelee tai kuvittelee tietävänsä ihmisistä asioita jo pelkästään ulkonäön perusteella.

On totta, että ensivaikutelma toisesta luodaan sekunneissa ensinäkemältä.

Entistä virheellisemmäksi ensivaikutelma voi kääntyä kun näet ihmisen vain ruudulta kuvana etkä esimerkiksi henkilökohtaisesti kasvotusten.

Ensivaikutelmaan vaikuttaa paljon toisen elehdintä ja puhetapa eikä sitä voi tietenkään saada pelkkää kuvaa katsomalla. Ensivaikutelma voi olla vääränlainen eikä välttämättä vastaa toisen todellista luonnetta vaikka tapaisittekin kasvotusten. Sanotaankin, että on vaikea päästä yli siitä minkälaisen ensivaikutelman on toisesta saanut. Jokainen tietenkin toivoisi, että voisi välittää itsestään sen oikean kuvan.

Vaikka antaisitkin itsestäsi sen parhaimman ensivaikutelman niin kaikilla kemiat eivät vain kohtaa jostain syystä, eikä tarvitsekaan. Niinhän se menee ettei kaikista tarvitse tykätä, mutta kaikkien kanssa olisi hyvä tulla toimeen.

Olen kuullut itsestäni mitä erilaisimpia mielikuvia elämäni varrella. Ne jotka tuntevat tai toisinsanoen tunsivat minut lapsuus ja/tai nuoruusaikoinani olettavat minun olevan edelleen samanlainen.

Ehkä saatan kuvitella muista samoin. Eihän meillä muutakaan kuvaa ole kuin se minkä joskus olemme saaneet. Ehkä siksi ajattelemme näin, aivan kuin muut eivät muuttuisi vaikka itse olemme muuttuneet. 

Itselleni on tärkeää, että minut nähtäisiin juuri sellaisena kuin olen vaikka minusta ei pidettäisikään. Haluan mielummin olla oma itseni ja tulla hyväksytyksi sellaisena. En halua antaa itsestäni sellaista kuvaa millainen en oikeasti ole ainakaan sen takia jotta muut ehkä pitäisivät minusta enemmän.

Kaikkia ei vain voi miellyttää eikä tarvitsekaan.

Olisi mahtavaa jos jokainen uskaltaisi olla rohkeasti juuri sellainen kuin on. Aina löytyy samanhenkisiä ihmisiä ja parhaimmassa tapauksessa löydät näin ne ihmiset elämääsi joilla on samanlaisia ajatuksia ja arvoja kuin sinulla.

Yleensä mielikuvat joita olen itsestäni kuullut ovat olleet negatiivisia. On hienoa, että ne on kuitenkin uskallettu minulle sanoa ääneen viimeistään silloin kun ne ovat osoittautuneet vääriksi mielikuviksi.

Inhottavinta on jos tällaisista puhutaan selän takana ja vieläpä silloin jos ne ovat vääriä käsityksiä eivätkä vastaa ihmistä tai hänen todellista luonnettaan lainkaan.

Itse annan ihmisille mahdollisuuden useampaan "ensivaikutelmaan". Haluan olla avoin erilaisuudella ja antaa toiselle aikaa antaa se kuva itsestään millainen hän oikeasti on. En anna ensivaikutelman määrittää sitä mieltä hänestä olen. 

Ihmisillä on asioita sisällään joita eivät halua tuoda esille ainakaan heti. Se saattaa muuttaa heidän käytöstään koska eivät halua "paljastaa" itsessään jotakin tai ovat haavoittuvaisia. Toiset ovat hyvästä syystä sulkeutuneita. Meistä jokainen on antanut elämänsä aikana niin monta erilaista ensivaikutelmaa kuin mitä olemme eri ihmisiäkin tavanneet. Jokainen heistä on luonut omanlaisen käsityksen meistä.

Ensivaikutelma ei kerro meistä juuri mitään, miksi ihmiset sitten luottavat siihen niin vahvasti?

Joidenkin ihmisten kohdalla saattaa tuntua siltä kuin tuntisi heidät koska he tuovat ehkä esille jotain tuttua jota olet kohdannut jo aiemmin toisessa ihmisessä. On kuitenkin väärin ajatella heidän olevan samankaltaisia pienien yhtäläisyyksien vuoksi. Jokainen on suuri kokonaisuus ja nämä vain pieniä osia sitä kaikkea. 

Olet varmasti miettinyt joskus miksi kiusaajat kiusaa? Osa ainakin siksi, että he ovat itse niin haavoittuvaisia. Kiusaamalla muita he ajattelevat etteivät tule näin itse kiusatuksi. Moni kiusaaja onkin jotain aivan muuta kuin mitä ulospäin uskoisi. 

En missään nimessä hyväksy kiusaamista ja se on aina väärin, mutta monen kohdalla uskon sen olevan juuri näin. Näin oli ainakin omalla kohdalla. Minä olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan.

Minusta tuli kiusaajieni kaltainen suunnilleen silloin kun olin sietänyt kiusaamista jo seitsemän vuotta. Enää en jaksanut sitä ja halusin sen loppuvan ja tämä tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Minusta tuli ilkeä muille, etenkin heille jotka olivat sitä minua kohtaan, mutta myös niille jotka eivät sitä olisi ansainnut.

Tiedän, että se oli todella väärin, muuta keinoa ei vain tuntunut enää olevan. Olin jo tuolloin masentunut eikä koulun käynnistä tullut oikein mitään. Yksi syy oli juurikin tuo kiusaaminen jota koin monta vuotta. Oli monia muitakin syitä miksi elämäni oli tuolloin todella hajalla. Hipoen pääsin edes luokaltani ja sain peruskoulun päätökseen.

En ollut pohjimmiltani tuollainen, mutta monet näkivät minut pelkkänä kusipäänä. Sitä olinkin, mutta olin myös paljon muuta. Onneksi ymmärrän itseäni ja muita nyt paljon enemmän kuin silloin viisitoista vuotta sitten.

Elämä koettelee ja kasvattaa meitä eri tavoin. Toiset ovat kasvattaneet kovan ulkokuoren ja saattavat siksi antaa itsestään toisenlaista kuvaa kuin pohjimmiltaan ovat. Joku on voinut juuri kokea jotakin pysäyttävää, toinen voi olla juuri vaikeassa elämäntilanteessa eikä siksi ole täysin oma itsensä.

Milloinkaan et tiedä mitä toinen käy läpi milloinkin etkä voi siksi myöskään olettaa hänen olevan juuri sellainen myös pohjimmiltaan kuin hän on ensivaikutelmaltaan vaikeimpina hetkinään. Siksi olisikin hyvä antaa kaikille mahdollisuus useampaan "ensivaikutelmaan" ennen kuin luot lopullisia päätelmiä tai ajatuksia toisesta ihmisestä.

Vai mitä mieltä itse olet?

-Marjut-


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen