Nykypäivänä ei ole enää tavatonta, että yhä useammin isät saattavat jäädä kotiin hoitamaan lapsia kun äiti palaa töihin. Vielä tavallisempaa on, että isät ovat lasten hoidossa mukana siinä missä äiditkin. Yksi asia ei silti ole juurikaan muuttunut.
Kuinka moni äiti saa vuolasta ihailua lasten hoidosta tai lastensa kasvatuksesta? Kyllä, olen saanut minäkin, mutta en ehkä sellaista ihastelua, että voi kuinka hienoa on kun osallistun niin paljon lasteni hoitamiseen. Toisin on isämiesten kohdalla. Välillä kuulostaa jopa huvittavalta kuinka isää kehutaan jo ihan pienimmästäkin eleestä esimerkiksi vaipan vaihdosta.
Osallistuvaa miestä ja isää on helppo ihannoida, tottakai.
Jos mies ei osallistu, se ei ole kuitenkaan niin tuomittavaa kuin se ehkä on naisen kohdalla. Jotkut miettivät jopa, mikä se sellainen äiti on joka jättää lapset kotiin ja menee itse töihin. Syyllistämistä on siis edelleen. Itse olen ollut kohta 10 vuotta kotiäiti, mutta ei ole tullut mieleenkään syyllistää äitiä joka palaa työhön. Nämä asiat kun eivät ole niin yksinkertaisia ja jokainen tekee niin kuin parhaakseen näkee oman perheensä kohdalla.
Valintojen taustalla voi olla mitä tahansa josta ulkopuolisilla ei välttämättä ole aavistustakaan. Silloin on turha heristellä sormea suuntaan ja toiseen.
Valintojen taustalla voi olla mitä tahansa josta ulkopuolisilla ei välttämättä ole aavistustakaan. Silloin on turha heristellä sormea suuntaan ja toiseen.
Asia voidaan myös kääntää toisinkin päin ja äiti joka jää kotiin lasten kanssa on toisten verorahoilla tai sitten miehensä siivellä eläjä. Kotiin jäävä isä on kuitenkin tehnyt upean valinnan jäädessään kotiin?
Tarkoitukseni on puhtaasti herättää ajatuksia. Sama ihminen joka syyllistää äitejä valinnoistaan saattaa kuitenkin ihastella isää joka osallistuu omien lastensa hoitoon ja saattaa jopa jäädä koti-isäksi. Eikö se ole vähän hullunkurista?
Toisaalta tietenkin tällainen on voinut saada aikaan ylipäänsä sen, että miehet ovat entistä osallistuvampia. Mikä on tietenkin todella hienoa.
Olen itse hyvässä asemassa tässä ettei minun ole koskaan tarvinnut patistella miestäni viettämään aikaa omien lastensa kanssa, se tulee häneltä ihan luonnostaan. Hän osallistuu lasten kasvatukseen ja hoitamiseen siinä missä minäkin. Toki huomaan eroja siinä, että toisissa asioissa minun on luontevampaa tehdä joitakin juttuja tyttöjen kanssa samoin kuin jotkut asiat kulkevat luontevammin isän ja pojan välillä.
Usein saan myös ulkopuolisilta kuulla kehuja kuinka hyvä isä lapsillani on.
Totta, olen täysin samaa mieltä ja kehut tuntuvat hyvältä.
Muistetaan useimmin myös kehua ja tsempata äitejä. Monet äidit tuntevat syyllisyyttä vanhemmuudestaan ja milloin mistäkin. Ollaan väsyneitä ja vaaditaan toisinaan itseltämme liikaa.
Ihan tavallisenakin huonona päivänä kuultu tsemppi tai kehu omasta äitiydestä auttaa varmasti piristämään päivää.
Oletko sinä törmännyt vastaavaan asetteluun?
-Marjut-
Seuraa blogia facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen
Instagram tililläni @m.hartikainen käynnissä ARVONTA!
YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
