Oletko sinä koskaan saanut sanomista siitä, että valitat liikaa parisuhteessa vai onko puolisosi se, joka valittaa enemmän? Varmasti meistä jokainen valittaa suhteessaan enemmän tai vähemmän. Monesti stressaavat ajanjaksot saavat myös valittamisen kynnyksen matalammaksi ja itse ainakin sorrun silloin helpommin valittamaan. Välillä on ihan aiheellista antaa hieman jämäkämpääkin palautetta, mutta toisinaan sitä sortuu valittamaan ihan mitättömistäkin asioista.
Meidän yhteisten vuosien varrella tämä on muuttunut erilaiseksi kuin vaikka suhteen alussa vuosia sitten. Minun on ollut vaikea luottaa elämään ylipäänsä, niin miksei myös ihmisiin. Se osaltaan on myös tuonut elämään joskus pelkoa ja stressiä, jota olen saattanut purkaa valittamalla. Yritin myös nähdä asioita enemmän negatiivisen kuin positiivisen kautta, ihan kuin yrittäisin työntää toista mahdollisimman kauaksi itsestäni. Vaikka rakastan, pelkäsin sitoutua koska ajattelin, että minuun taas sattuu ja sydämeni särkyy. Halusin suojella itseäni.
Tuntui melkein, että olisi helpompi erota kuin jatkaa, koska mitä pidemmälle suhde jatkuu sitä pahemmin minuun sattuu jos suhde ei toimikaan. Tästä on ehkä helppo arvatakin, että luotto elämään on ollut hyvin pieni, enkä ole koskaan pystynyt ajattelemaan, että kyllä elämä kantaa. Liian monta kertaa se vaan ei ole kantanut vaikka elämä kulkee eteenpäin.
Monessa muussakin asiassa valittamisen takana saattaa olla pelko, surua, riittämättömyyttä tai ihan mitä tahansa. Sen vain saattaa monesti purkaa valittamalla ja mitä kauemmin asiat pysyy sisällä sitä enemmän ja helpommin asia tulee esille. Monet käsittelemättömät asiat kyllä ilmoittelevat itsestään mitä erilaisimmilla tavoilla, joita ei välttämättä osaa edes yhdistää mihinkään ilman, että alat tutkimaan omaa sisintäsi ja mieltäsi.
Joskus parisuhteessa odotuksia voi olla paljon tai ne saattavat olla myös ihastuessa hieman epärealistisia. Odotuksista ei ehkä ole puhuttu yhdessä kumppanin kanssa ja silloin, kun asiat menevätkin omalla painollaan toisin kuin oli ajatellut, saattaa siitä ärtyessään päätyä valittamaan. Silloinkin, kun toinen ei ole voinut lukea sinun ajatuksiasi ja tähän olen kyllä syyllistynyt itsekin.
Suhteen edetessä ja luottamaksen kasvaessa myös valittamisen aiheet muuttuvat. Alkuhuuman laskiessa ja yhteen muuttaessa voi taasen ongelmia tuottaa raha-asiat tai siivoaminen ja lapsiperheessä lisäksi muut asiat. Kuten sanoin aiemminkin, on valittamiselle aina jokin syy, mutta se ei välttämättä olekaan oikeasti puolisossa. Silloin on hyvä miettiä mistä se sitten voisi kummuta. Stressi ja kuormittuminen lisää ainakin itselläni herkkyyttä myös valittamiseen. Yhä useammin yritän kuitenkin etsiä syitä ensin itsestäni, ennen kuin alkaisin valittamaan tyhjistä asioista puolisolle.
Tässä suhteessa olemme molemmat olleet aina hyvin avoimia ja puhuneet rehellisesti kaikista asioista. Olemme myös toisinaan itsepäisiä, herkkiä ja pidämmen puolemme hyvin. Alkuun tämä johti monesti siihen, että toisen valitus johti riitelyyn ja valitimme kilpaa toisillemme. Nykyään on helpompi myös toisesta huomata jos valituksen takana on todennäköisemmin väsymys tai stressi. Silloin siitä ei synny minkäänlaista väittelyä vaan asia otetaan uudelleen puheeksi, kun tunteet on tasoittunut.
Toiselle valittaminen ei yleensä johda siihen tulokseen mitä toivoi ja monesti tuntuu, että se ennemminkin vain pahentaa asioita. Omasta huonosta olosta ei myöskään voi siirtää vastuuta toiselle vaan ensin ehkä kurkata sinne peiliin. Pitää myös ottaa itse vastuu omasta onnellisuudestaan ja siitä mitä kaikkea on valmis hyväksymään ja mitä ei.
