Tänään täyttäisit 10 vuotta
Kuolleiden lasten muistopäivä 23.9
Tänään 23.9 on valtakunnallinen kuolleiden lasten muistopäivä. Reilu yhdeksän vuotta on kulunut oman lapseni kuolemasta.
Joka ainoa kerta, kun kuulen lapsen tai nuoren kuolemasta, se koskettaa minua todella syvästi. Takaumat vie minut myös päivään, kun kuulin itse ne sanat, joita kukaan ei koskaan haluaisi kuulla. Se myötätunto läheisiä kohtaan on todella valtava. Se tuska, raastava epäusko, lohduttomuus, lopullisuus kun mitään ei ole tehtävissä. Se tunne on jotain mitä ei täysin voi edes sanoin kuvailla. Jotain niin sietämätöntä. Tämä loputtomalta tuntuva, kokonaisvaltaisesti musertava olo on jotain niin tuskallista.
-Muista, että surun suurimmassa aallossa kuitenkin riittää, että jaksaa hetki ja henkäys kerrallaan.
Kun ajan kuluessa on saanut sen ensimmäisen pienen askeleen ylöspäin, tiedät, että vaikka putoat uudelleen, on mahdollista nousta jälleen se pieni askel ylöspäin. Tämä auttoi itseäni uskomaan yhä uudelleen, että pystyn siihen. Kun sen ensimmäisen kerran kokee, tietää, että vielä jonain päivänä askel kevenee. Helppoa se ei ole, mutta tulee päiviä kun on helpompi hengittää. Suru kulkee kuin aalloissa ja aina eri pituisissa sykleissä. Sitä ei tarvitse pelätä vaan anna aaltojen kuljettaa. Anna itsellesi aikaa. Anna itsesi tuntea ne kaikki tunteet, jotka seilaavat sinussa ääripäästä toiseen. Kaikki tunteet on täysin sallittuja ja täysin normaalia.
Meillä kaikilla on myös oma tapamme surra ja käsitellä menetystä. Kuuntele itseäsi. Tärkeintä on tehdä juuri niin, mikä tuntuu sinusta hyvältä ja oikealta. Vaikka lapsen kuolemasta ei koskaan pääse yli, niin muista ettei sinun tarvitsekaan. Rakkaus lapseen ei lopu koskaan. Ajan kuluessa suru muuttaa muotoaan ja surun kanssa voi oppia elämään.
Hurjan paljon voimia vertaisille tähänkin päivään.♡
Kuolleiden lasten muistopäivä on päivä, jolloin kunnioitamme jokaisen edesmenneen lapsen muistoa ja jokainen voi sytyttää kynttilän.🕯
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Tyttäremme muistoa kunnioittaen.
♡
Tänään täyttäisit 9 vuotta
Yhdeksän pitkää, mutta kuitenkin niin lyhyttä vuotta tuli eilen kuluneeksi kuolemastasi. Vieläkään ei ole mennyt päivääkään etten sinua ajattelisi. Jo näiden kahden lauseen jälkeen kyyneleet valuu poskillani. Kun ajattelen vuosia taaksepäin, joinakin päivinä mietin, miten olen edelleen tässä. Päivät ovat kuitenkin vaihtuneet.
Kaikille annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa, ei pidä millään muotoaan paikkaansa. Itse en ole ainakaan koskaan kuullut, että joltain olisi kysyttä: Jaksaisitko? Minulta ei ainakaan kysytty. En jaksaisi, enkä jaksa vieläkään. En usko, että kukaan lapsensa menettänyt jaksaisi. Vuosia olen opetellut elämään asian kanssa. Enää raastava tuska ei ole läsnä jokaikisessä hetkessä, mutta vierailee edelleen. Lapsen menettämisen tuska ja ikävä tulee olemaan aina osa elämää. Sen ei kuulukaan kadota. Eihän rakkaus lasta kohtaan sammu koskaan.
Vuodet on ollut raskaita, mutta kuitenkin myös täynnä rakkautta ja iloa. Lapseni, olet opettanut minulle todella paljon elämästä vaikka niin pienen hetken sain sinut pitää.
Tänään on syntymäpäiväsi, täyttäisit jo yhdeksän vuotta. Syntymäpäivänäsi kurotan sinua kohti. Iloa ja naurua koko päivän kestäköön, suukot ja halaukset sydämesi täyttäköön. Anna siipiesi kantaa sinut korkeuksiin kauniisiin. Syntymäpäivänäsi olet tähti taivaalla loistavin.
♡Ihaninta syntymäpäivää taivaan kotiin rakas Lumi-Lilja♡
Rakkaudella sinua aina ja ikuisesti muistaen, äiti, isä, veli ja siskot
♡
Kun suru ja ikävä kolkuttaa olkapäätä
Viime päivinä ja viikkoina arki on ollut todella hektistä ja omia tunteita on joutunut hieman sivuuttamaan. En itse henkilökohtaisesti suosi tunteiden sivuuttamista tai oman kehon tuntemuksien vähättelyä, mutta välillä arki vie niin paljon. Välillä tuntuu kuin tunnit loppuisivat kesken vuorokaudesta. Monen monta asiaa on ollut viime aikoina mielen päällä.
Viime päivinä tuttu tunne on kolkutellut olkapäätä. Suru ja ikävä. Kaikki arjessa on ihan hyvin, mutta tämän tunteen olen saanut osaksi elämääni reilu neljä vuotta sitten ja se tulee aina olemaan osa elämääni. Välillä enemmän ja välillä hieman lempeämmin. Suru ja ikävä saa silmäni kyyneliin nytkin. Tiedän jo miten toimia näiden tunteiden kanssa enkä niitä edes tahdo sivuuttaa. Ne kertovat suuresta rakkaudesta tytärtäni kohtaan, tytärtä jonka menetin.
Hän on mielessäni joka ikinen päivä. Monen monta kertaa. Välillä pieninä väläyksinä ja välillä ajattelen häntä enemmän. Kuten ajattelen jokaista lastani ja heidän tulevaisuutta, en voi olla ajattelematta millainen tämä tytär olisi juuri nyt. Hän täyttäisi tänä vuonna jo viisi vuotta.
Aiemmin meidän pihapiirissä asui perhe, joille syntyi samoihin aikoihin tytär kun meidän enkelikin syntyi. He olisivat siis samanikäisiä ja ohi mennen katselin juuri tätä tyttöä. Hänen kauttaan pystyin hieman kuvittelemaan millainen oma tyttäreni olisi voinut milloinkin olla ja kuinka hän kasvaisi, oppisi uutta.
Väilillä mietin millainen tämä tyttäreni olisi sisarustensa kanssa ja kuinka elämä olisi mennyt eteenpäin jos kaikki olisi mennyt toisin. Uskon kuitenkin, että kaikelle on tarkoituksensa vaikka tätäkin on hyvin vaikea uskoa tässä kohden. Ehkä vielä joskus kaikki saa tarkoituksensa. Usko jälleennäkemisestä on yksi suuri voimavara.
Eilen kävin vanhimman tyttäreni kanssa haudalla sytyttämässä kynttilän. Lunta oli vielä paljon. Vaikka tämä pieni enkeli kulkee aina sydämessä mukana, on haudalla käyminen kuitenkin itselleni todella tärkeää. Silloin tunnen olevani lähempänä häntä kuin milloinkaan muuten ja haudalla voin konkreettisesti muistella häntä, sytyttämällä kynttilän. Tällä hetkellä on vaihe kun hän on mielessäni paljonkin ja tunteet on pinnassa. Kun tunteet uskaltaa kohdata ja antaa niiden tulla, se helpottaa pian vaikka juuri nyt tuntuukin todella pahalta.
Nyt aurinko paistaa kauniisti ja pyrin saamaan siitä piristävää voimaa näihin hetkiin. Lapset pitävät minut kiinni tässä hetkessä ja antavat suurta iloa. Heidän ansiostaan jaksan mennä eteenpäin ja nauttia elämästä. He ovat ansainneet kaiken rakkauden ja huolenpidon.
-Marjut-
Tykkää blogistani facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen
YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen













