Yhdeksän pitkää, mutta kuitenkin niin lyhyttä vuotta tuli eilen kuluneeksi kuolemastasi. Vieläkään ei ole mennyt päivääkään etten sinua ajattelisi. Jo näiden kahden lauseen jälkeen kyyneleet valuu poskillani. Kun ajattelen vuosia taaksepäin, joinakin päivinä mietin, miten olen edelleen tässä. Päivät ovat kuitenkin vaihtuneet.
Kaikille annetaan sen verran kuin jaksaa kantaa, ei pidä millään muotoaan paikkaansa. Itse en ole ainakaan koskaan kuullut, että joltain olisi kysyttä: Jaksaisitko? Minulta ei ainakaan kysytty. En jaksaisi, enkä jaksa vieläkään. En usko, että kukaan lapsensa menettänyt jaksaisi. Vuosia olen opetellut elämään asian kanssa. Enää raastava tuska ei ole läsnä jokaikisessä hetkessä, mutta vierailee edelleen. Lapsen menettämisen tuska ja ikävä tulee olemaan aina osa elämää. Sen ei kuulukaan kadota. Eihän rakkaus lasta kohtaan sammu koskaan.
Vuodet on ollut raskaita, mutta kuitenkin myös täynnä rakkautta ja iloa. Lapseni, olet opettanut minulle todella paljon elämästä vaikka niin pienen hetken sain sinut pitää.
Tänään on syntymäpäiväsi, täyttäisit jo yhdeksän vuotta. Syntymäpäivänäsi kurotan sinua kohti. Iloa ja naurua koko päivän kestäköön, suukot ja halaukset sydämesi täyttäköön. Anna siipiesi kantaa sinut korkeuksiin kauniisiin. Syntymäpäivänäsi olet tähti taivaalla loistavin.
♡Ihaninta syntymäpäivää taivaan kotiin rakas Lumi-Lilja♡
Rakkaudella sinua aina ja ikuisesti muistaen, äiti, isä, veli ja siskot
♡
Lähetä kommentti