Aika varmasti moni tietää, että tavat ja monet muutkin asiat kulkevat vanhemmalta lapselle.
Kuitenkin sammakoita pääsee suusta yksi jos toinenkin.
Yksi asia minkä olen huomannut on, että monet vanhemmat itseni mukaan lukien on haukkunut omaa kehoaan lapsensa kuullen. Ehkä se ei kuulosta niin kovin kauhealta, mutta sillä voi olla kauaskantoiset vaikutukset. Vielä ihan aikuisikään asti, etenkin jos sitä tekee useasti.
Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tuntui, että paino oli yksi isoista tekijöistä minkälaiseksi ihmisiä kuvaillaan. Oli tietynlaisia mielikuvia joita ihmisen ajateltiin olevan mikäli painoa oli yli normaalin tai vatsamakkaroita ja reittä oli hiukan tuhdimmin. Myös hoikat ihmiset saivat osansa.
Usein kuuli ihmisiä kuvailtavan, että lihavat on laiskoja ja laihat on heikkoja.
Usein kuuli ihmisiä kuvailtavan, että lihavat on laiskoja ja laihat on heikkoja.
Tuntuu todella raadolliselta, että vieläkin välillä törmää tähän. Ei ihmisiä voi painon tai muutoinkaan kehon perusteella tulkita tietynlaiseksi ja lokeroida.
Jokainen pieni lapsi rakastaa omaa kehoaan ja niin sen pitää ollakin. Me vanhemmat olemme niitä joiden kuuluu tukea lasta tässä asiassa ja näyttää esimerkkiä. Kaikenlaiset kehot ovat arvokkaita ja tasavertaisia. Ei ole kenenkään asia tulla sanomaan kenellekään pahaa toisen omasta kehosta.
Jos lapsi toistuvasti kuulee vanhemman tuskailevan ylimääräisistä kiloistaan tai milloin mistäkin epäkohdasta kehossaan, alkaa myös lapsi tehdä samoin. Pian lapsikin alkaa nähdä vain epäkohtia ja se oma täydellinen kehonkuva alkaa rapisemaan.
Lapsi alkaa myös huomaamaan näitä niin sanottuja epäkohtia ja jopa vikoja myös muiden ihmisten kehoissa. Tämä on todella harmillista.
Ei ihmisiä kuulu sulloa stereotyyppisesti minkäänlaisiin muotteihin oman kehon perusteella.
Enkä usko, että lapset keksivät tällaista ilman esimerkkiä. Tietenkään siihen ei voi vaikuttaa mitä kaikkea lapsi ympärillään kuulee, mutta vanhempana voi antaa lapselleen hyvän itsetunnon omaa kehoaan kohtaa. Sitä kautta myös opettaa ettei tule arvostella muitakaan ulkokuoren perusteella.
Tietenkin lasta on hyvä ohjeistaa hyvillä elämäntavoilla. Jos itse omaa hyvät elämäntavat ne tulevat automaattisesti myös lapsen elämään ja sitä kautta lapsikin oppii terveelliset elämäntavat.
Myöskään koskaan ei voi tietää kenenkään taustoista mitkä ovat vaikuttaneet ja kuinka paljon kenenkin ulkoiseen olemukseen niin siltäkään osin ei ole kenenkään asia arvostella muita ihmisiä.
Itse havahduin ensimmäisen kerran siihen, että itsensä haukkuminen saa riittää kun oma lapseni kysyi:- Onko hän lihava? En tiedä ymmärsikö hän edes kysymäänsä, mutta pelkästään jo se, että hän sanoi sen ääneen teki minussa täyskäännöksen.
Onko tämä tapa sinulle tuttu omasta lapsuudestasi?
Tai oletko itse tehnyt sitä?
Aurinkoa alkaneeseen viikkoon 🌻
-Marjut-
Tykkää / Seuraa myös facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa myös instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia juttuja mm. insta stories osioon.
@m.hartikainen
Jokainen pieni lapsi rakastaa omaa kehoaan ja niin sen pitää ollakin. Me vanhemmat olemme niitä joiden kuuluu tukea lasta tässä asiassa ja näyttää esimerkkiä. Kaikenlaiset kehot ovat arvokkaita ja tasavertaisia. Ei ole kenenkään asia tulla sanomaan kenellekään pahaa toisen omasta kehosta.
Jos lapsi toistuvasti kuulee vanhemman tuskailevan ylimääräisistä kiloistaan tai milloin mistäkin epäkohdasta kehossaan, alkaa myös lapsi tehdä samoin. Pian lapsikin alkaa nähdä vain epäkohtia ja se oma täydellinen kehonkuva alkaa rapisemaan.
Lapsi alkaa myös huomaamaan näitä niin sanottuja epäkohtia ja jopa vikoja myös muiden ihmisten kehoissa. Tämä on todella harmillista.
Ei ihmisiä kuulu sulloa stereotyyppisesti minkäänlaisiin muotteihin oman kehon perusteella.
Enkä usko, että lapset keksivät tällaista ilman esimerkkiä. Tietenkään siihen ei voi vaikuttaa mitä kaikkea lapsi ympärillään kuulee, mutta vanhempana voi antaa lapselleen hyvän itsetunnon omaa kehoaan kohtaa. Sitä kautta myös opettaa ettei tule arvostella muitakaan ulkokuoren perusteella.
Tietenkin lasta on hyvä ohjeistaa hyvillä elämäntavoilla. Jos itse omaa hyvät elämäntavat ne tulevat automaattisesti myös lapsen elämään ja sitä kautta lapsikin oppii terveelliset elämäntavat.
Myöskään koskaan ei voi tietää kenenkään taustoista mitkä ovat vaikuttaneet ja kuinka paljon kenenkin ulkoiseen olemukseen niin siltäkään osin ei ole kenenkään asia arvostella muita ihmisiä.
Itse havahduin ensimmäisen kerran siihen, että itsensä haukkuminen saa riittää kun oma lapseni kysyi:- Onko hän lihava? En tiedä ymmärsikö hän edes kysymäänsä, mutta pelkästään jo se, että hän sanoi sen ääneen teki minussa täyskäännöksen.
Onko tämä tapa sinulle tuttu omasta lapsuudestasi?
Tai oletko itse tehnyt sitä?
Aurinkoa alkaneeseen viikkoon 🌻
-Marjut-
Tykkää / Seuraa myös facebookissa.
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa myös instagramissa. Sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia juttuja mm. insta stories osioon.
@m.hartikainen
VastaaPoistaTämä on hyvä havainto. Jostakinhan ne asenteet ovat aina lähtöisin, ja kotona kasvaneita ajatusmalleja ei noin vain kitketä.
Meillä kotona vaikutus oli itse asiassa päinvastainen. Vasta myöhemmin sitä oppi, että kaikkien mielestä pitkät ja rotevat naiset eivät ole "kommeita emäntiä" ja vähän pulskempi ei ole "somimmoillaan".
https://aatenarikka.blogspot.fi/
Kyllähän sitten myöhemmässä vaiheessa toki ympäristölläkin on vaikutusta. Itse kuuntelin vuosia läskiksi haukkumista mm.koulussa ja jossain kohden tuli stoppi etten jaksanut enää. Laihduttaminen lähti käsistä ja sairastuin syömishäiriöön.
Poista