Paljon puhutaan, että sokeri on kuin huume johon jää koukkuun.
Toiset uskovat sen olevan vain sitkeässä istuva tapa.
Itse olen vähän kummankin puolella, että se voi olla riippuvuus sekä tapa.
Uskon, että pitkään jatkunut tapa voi vaihtua riippuvuudeksi.
Miksi syön sokeria vaikka olen tietoinen sen haitoista?
Ihminen on syntymästään alkaen perso makealle.
Paljon on kiinni siitä millaiset tavat kotona on ollut. Onko sokeriset elintarvikkeet olleet ruokavaliossa lähes päivittäin, kerran viikossa vai ei ollenkaan. Onko ollut malli terveellisille elintavoille vai onko elintavat ja ruokavalio ollut hieman mitä sattuu.
Myös mielellä on suuri vaikutus.
Onko lapsia palkittu herkuilla? Kyllä, olen tähän syyllistynyt itsekin joskus heikkona hetkenä.
Tämä tapa voi kuitenkin jäädä vielä aikuisikään ja itsensä palkitsee vielä aikuisena esimerkiksi sokerisilla herkuilla vaikkapa työviikon päätteeksi.
Toinen tapa on syödä sokeria kun harmittaa tai on surullinen. Tällöin ei myöskään pitäisi lapselle tarjota sokeria lohdutukseksi juuri samasta syystä kuin ei pidä sokerilla palkitakaan.
Toisilla on suurempi himo makeaan kuin toisilla. Johtuuko se opituista tavoista vai onko se perimää?
Itselläni makean syöminen on vahvasti yhteydessä mielen kanssa. Siitä on myös jossain kohden syntynyt riippuvuus jota ilman stressaannuin entistä enemmän.
Eli stressin vallassa olen syönyt enemmän sokeria. Sokeri saa hetkellisen mielihyvän tunteen joka tietenkin helpottaa stressiä. Koska vaikutus on lyhytkestoinen on sokeria saatava lisää.
Ja kas näin, kierre on valmis.
Kuinka helppoa onkaan lievittää pahaa oloa syömällä vaikka suklaata.
Etenkin kun elää hektisiä ruuhkavuosia. Aina ei vain ole aikaa. Aina ei voi noin vain lähteä ovesta ulos purkamaan stressiä esimerkiksi lenkkipolulle.
Monta kertaa olen tehnyt lakkoja sokerista. Itselläni menee aikaa pahimmissa "vieroitusoireissa" n.kaksi viikkoa, jonka jälkeen makeanhimo helpottaa hieman.
Joillekin sopii ns. herkkupäivät, Joillekin ei sovi nekään koska sitten sokeriputki jää päälle.
Itse kuulun aika vahvasti siihen ryhmään, että helposti herkuttelu on saattanut jäädä päälle juurikin siksi koska se tuo helpotusta stressiin niin helposti.
Tavaksi se on joskus syntynyt esimerkiksi juuri silloin kun koko viiden hengen perhe sairastaa ja vielä vuorotellen. Silloin menee monta viikkoa kunnes koko perhe on tervehtynyt. Silloin ei kyllä ole aikaa eikä voimavaroja purkaa stressiä. Silloin se suklaa tuntuu hyvältä vaihtoehdolta saada mieli korkeammalle ja lisää virtaa.
Itselleen pitää kuitenkin olla armollinen.
Jos lipsahtaa niin ei maailma siihen kaadu. Ei itseään pidä ruoskia kuitenkaan. Sitten vain palataan siihen mihin jäätiin. Elämäni on todella hektistä ollut jo vuosia, mutta ei ruuhkavuodetkaan kestä ikuisesti.
En usko siihenkään, että kieltäisin täysin sokerin itseltäni. Kohtuus olisi se ihannetavoite tässäkin asiassa. Uskon, että uusia tapoja voi oppia. Ne ei tule hetkessä vaan niitä tarvii opetella. Toisten enemmän, toisten vähemmän. Omille lapsille on ollut helppo opettaa pienestä pitäen terveelliset elintavat.
Itselläni se on tapojen muuttamista omalla kohdalla koska olen joutunut näitä asioita opettelemaan.
Hyvä puoli on kuitenkin se, että omat lapseni saavat opin nyt eikä vasta myöhemmin.
Itselläni se on tapojen muuttamista omalla kohdalla koska olen joutunut näitä asioita opettelemaan.
Hyvä puoli on kuitenkin se, että omat lapseni saavat opin nyt eikä vasta myöhemmin.
Elämäntapa ei synny hetkessä, mutta päätös on ensiaskel.
Sokerilla vai ilman?
-Marjut-
Tykkää facebook sivuistani. Sinne päivitän blogini aina ensimmäisenä.
Seuraa instagramissa. sinne päivitän enemmän reaaliaikaisia tapahtumia.
Youtube:
Lähetä kommentti