SOCIAL MEDIA

torstai 14. maaliskuuta 2019

10 vuotta sitten minusta tuli äiti



Esikoiseni täyttää ensi viikolla 10 vuotta. Onko siitä todella jo tullut kuluneeksi niin kauan, kun minusta tuli ensimmäisen kerran äiti. Kyllä, vaikka tuntuu ettei siitä nyt niin kauan ole aikaa, kun pieni poikavauva nostettiin rintani päälle.

Minulle oli itsestäänselvyys jäädä kotiäidiksi pienen kanssa, mutta en osannut kuvitellakaan, että olen kotiäiti vielä 10 vuotta myöhemminkin. Näin se elämä vain menee eteenpäin, sen enempiä suunnittelemattakin. Tiedän, ei elämää suunnitella, sitä eletään.

Olin juuri saanut lähetteen lapsettomuushoitoihin, kun tämä pieni poikani ilmoitti tulostaan. Minulle ei annettu suuria lupauksia tulla raskaaksi välttämättä koskaan. Yksi syy on ollut syömishäiriöni, jolla melkein pilasin tiedostamattani oman mahdollisuuteni äitiyteen. Olin jo ehtinyt tekemään surutyötä siitä, ettei elämäni suurin toive tule todennäköisesti toteutumaan koskaan. Lupasin itselleni kuitenkin tekeväni kaikkeni tämän toiveen eteen.

Olin jo aiemmin syönyt erilaisia hormonilääkkeitä, jotta saataisiin edes kuukautiset tulemaan ja sen jälkeen ne piti vielä saada säännöllisiksi. Sekä varmistaa lääkärissä, että kehoni pystyy ovuloimaan.

Vihdoin kun testiin ilmestyi ne kaksi viivaa, en voinut alkuun uskoa sitä todeksi. En muista edes kuinka monta testiä oikein tein. Maksoin itse ensimmäisen varhaisultran, jotta näkisin omin silmin olevani raskaana. Kyllä, se oli totta. Olin niin onnellinen, mutta samalla pelkäsin todella paljon pienen ihmeen menettämistä, nyt kun vihdoin unelma olisi mahdollista toteutua.

Raskaus ja synnytys sujui hyvin, sain viimein kauan odotetun lapsen rinnalleni.
Minusta tuli äiti.

Lapsi on lahja. Vanhemmuus tuo paljon epävarmuutta, huolta ja pelkoa. Se myös kasvattaa minua paremmaksi ihmiseksi. Saan kokea rakkautta jollaista en muutoin tule koskaan kokemaan. Vanhemmuus antaa syyn huolehtia myös itsestäni paremmin. Lapset tulevat aina olemaan elämäni ykkösasia, ei ole mitään mitä en heidän vuokseen tekisi.

Nyt esikoiseni täyttää 10 vuotta. En voisi olla ylpeämpi pojastani ja siitä millainen hänestä on kasvanut. Hän on kokenut jo paljon tähän ikään mennessä. Näen hänessä suurta vahvuutta ja rohkeutta sekä herkkyyttä. Hän on tuntenut elämän raakuuden jo hyvin nuorena, kun menetimme yhden hänen sisaruksistaan. Oman suruni lisäksi oli hyvin raskasta kokea ja nähdä myös lasten suru sisaren kuolemasta.

Uskon kuitenkin, että tämä on antanut voimaa ja uskoa lapsilleni siitä, että elämässä voi selviytyä eteenpäin vaikka kohtaisi hyvinkin vaikeita asioita elämässään. Perhe on aina tukena ja siitä voi olla varma. Minulle on ehdottoman tärkeää luoda lapsilleni avoin, rehellinen ja turvallinen koti, josta ei rakkautta ja huolenpitoa puutu. Samalla kun olen hoitanut ja kasvattanut lapsiani tämän 10 vuoden aikana, heistä jokainen on opettanut ja kasvattanut ihmisenä myös minua.

Tulevana viikonloppuna vietetään eskoiseni syntymäpäiviä hänen ystävien kanssa ja viikkoa myöhemmin juhlimme perheen sekä sukulaisten kesken.


Olen niin kiitollinen.









16 kommenttia :

  1. Ihan uskomatonta poikasi näyttää vauva kuvassa ihan ystävältäni. Piti ihan varmistaa missä sivustolla olen. Kuvan perusteella voisi kuvitella kuvassa olevan hänen poikansa. Hassu yhteensattuma.

    VastaaPoista
  2. Niin kliseistä kuin se onkin niin äitiys tuo niin paljon kaikkea ihmeellistä elämään mitä ei voi ennen lapsia edes kuvitella <3

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus!💖 Lapset ovat lahja, en osaa ajatella, että niitä tehdään, kun halutaan. Toisille niitä suodaan helpommin kuin toisille ja on ihmisiä, jotka eivät saa lapsia ollenkaan. Itselläni on kaksi teini-ikäistä lasta. Esikoinen täyttää loppuvuodesta 16v.ja kuopus ylihuomenna 13v. Lapset ovat! 💖😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Ihan totta, toisille lapset vain suodaan helpommin kuin toisille. Lapset ovat siunaus <3 Onnittelut sinne kuopukselle <3

      Poista
  4. Kaunis teksti. <3 Mä muistan viime syksynä kuinka mietin sitä, miten nopeasti vuosikymmen onkaan mennyt. Meidän tyttö nimittäin täytti elokuussa 10 vuotta. :) On se kyllä vaan niin totta, ettei lapsia tehdä, lapset saadaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 Hurjan nopeasti on kyllä mennyt tuo 10 vuotta, näin kun ajattelee jälkeenpäin. Hurjan paljon noihin vuosiin on sitten mahtunutkin.

      Poista
  5. Voi onnea niin paljon sekä äidille että myöskin synttärisankarille <3

    VastaaPoista
  6. Ihana tarina. Kaikkea hyvää teille jatkoon! <3

    VastaaPoista
  7. Paljon onnea sekä vanhemnille, että lapsellesi. Aivan ilahduttava kertomus ja kuvistakin huomaa onnellisuuden <3. Lapsi on todella lahja.

    VastaaPoista
  8. Hui kuinka kauniisti kirjoitettu! Onnea kymmenvuotiaalle pojalle ja äidille (isillekin) :) ps. Tosi hyvä ja selkeä tää uusi ulkoasu! onko tää ollut kauankin? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikein paljon Petra <3 Tää blogin ulkoasu on alle viikon ollut, eli uusi on :) Kiitos palautteesta, sitä tarvitaan aina :)

      Poista