Aikaa maalaamiselle. Uusimmat teokseni.

Pitkästä aikaa olen taas innostunut maalaamaan vähän enemmänkin. Toisaalta onhan tuo innostus koko ajan aika kova, mutta sen toteuttamaan pääsy on ollut vähän haasteellista. Arjessa aika menee pääosin perheelle ja arjen pyöritykseen. Myös blogi ottaa aina oman aikansa. Päätin kuitenkin ottaa aikaa myös maalaamiselle, koska se on samalla rentouttavaa ja sillä saa hyvin katkaistua ajatukset vain siihen hetkeen. Se on juuri sitä omaa aikaa.

Olen maalannut kolme hieman isompaa teosta ja yhden pienen. Kaikissa on samanlainen tyylisuunta ja voisi ajatella, että ne ovat kuin yhtenäinen sarja.

Tälläkin hetkellä on kova halu maalata lisää, mutta säilytystila on tietenkin rajallinen. Olen myös miettinyt uutta näyttelyä, mutta vielä se ei ole edennyt ajatusta pidemmälle. Tällä hetkellä tuntuu olevan niin paljon tekemistä muutoinkin, että tarvitsee hieman odotella.

Viime postauksessa kerroinkin hankkineeni messuilta uusia tarvikkeita maalaamiseen, enkä malttaisi odottaa, että pääsen kokeilemaan uusia juttuja. Ajattelin kuitenkin ensin esitellä nämä uusimmat maalaukset.

Yllä oleva maalaus on tämän sarjan ensimmäinen, jossa on väreinä mm. valkoinen, metsän vihreä, ruskea ja kulta. Näiden kaikkien maalausten pinta on todella rouhea, mikä ei valitettavasti kaikissa kuvissa juurikaan erotu. Parasta olisi aina nähdä teokset livenä. Kulta hohtaa ja kimaltaa, riippuen siitä kuinka valo siihen osuu.

Alla olevissa kuvissa on sarjan toinen maalaus, jossa väreinä on mm. valkoinen, ruskean eri sävyt, musta, kanerva ja kulta.

Maalaus numero kolme on samanlainen värimaailmaltaan kuin ensimmäinen maalaus, mutta tämä on pystysuuntainen teos.

Maalaus numero neljä, joka on myös sarjan viimeinen on väreiltään mm. valkoinen, vaaleanpunainen, musta, kulta ja kanerva. Tämä maalaus on myös näistä pienin.

Sellaisia tällä kertaa.
Ihanaa viikkoa!

IG @m.hartikainen

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

Suomen Kädentaidot -messut 2019

Kaupallinen yhteistyö:

Suomen Kädentaidot -messut

Tänäkin vuonna osallistuin Suomen Kädentaidot -messuille. Lauantaina noin 11 aikaan olimme paikan päällä äitini kanssa ja tälläkin kertaa kului useampi tunti messuilla. Seitsemän tuntia siellä meni, oli pakko ihan laskea. Aika kuluu messuilla kuin siivillä, mutta jos ei monen tunnin kierros houkuta niin suosittelen jakamaan sen useammalle päivälle. Messut ovat aina perjantaista -sunnuntai iltaan.

Itseni tuntien en malta lopettaa kierrosta, kun vauhtiin on päästy, niin paljon kaikkea mielenkiintoista ja ihanaa. Minua kiinnostaa niin valmiit tuotteet, kuin tarvikkeetkin omiin käsitöihin mm. askarteluun ja maalaamiseen. Tällä kertaa panostin enemmän maalaustarvikkeisiin, joita sai kivaan messuhintaan.

Kovasti jo odotan, että pääsen kokeilemaan uusia värejä ja tekniikoita. 

Lauantaina väkeä riitti ja liikkuminen oli välillä aika hidasta käytävillä, mutta kaikki sujui hienosti ja hyvässä hengessä. Suomen Kädentaidot -messut ovatkin Euroopan suurin käsityöalan messutapahtuma. 

Messuilla pääsi kyllä jälleen ihailemaan upeaa kädentaitoa ja tutustumaan uusiin taitajiin. Muutamia tuttujakin siellä näkyi, niin näytteilleasettajia kuin kävijöitäkin. Mukaan tarttui myös vinkkejä sekä inspiraatiota uusiin projekteihin.

Kävitkö sinä messuilla tänä vuonna?

Mukavaa alkavaa viikkoa!

IG @m.hartikainen

FB Art LilyKristin I M.hartikainen

Taas yksi vuosi lisää

Taasko siitä on vuosi kulunut, nimittäin viime syntymäpäivistäni? 33 vuotta tuli mittariin eilen. Vuosi tuntui hujahtavan todella nopeasti, mutta mitä kaikkea sitä on vuoden aikana ehtinyt tapahtua? Pitääkin oikein miettiä. Osa kysyi miltä nyt tuntuu? No oikeastaan, ei miltään. Se oli päivä muiden joukossa, enkä kyllä potenut tänäkään vuonna minkäänlaista ikäkriisiä. Oikeastaan tunnen voivani paremmin kuin aikoihin vaikka terveys onkin vaatinut hieman enemmän huomiota.

Kerran kuluneen vuoden aikana pelästyin jo, ja kunnolla. Tällä hetkellä terveydellinen muutos ei kuitenkaan vaadi toimenpiteitä ja toivottavasti ei myöhemminkään. Silloin mieleeni tuli entistä vahvemmin ajatus, mitä jos oma lähtö tulisi pian? Olisinko voinut ajatella tehneeni asioita jotka tekivät minut onnelliseksi? Olinko tavoitellut omia unelmia oikeasti tai tarpeeksi?

Ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, miten lapset pärjäisivät? Suru siitä etten saisikaan nähdä heidän kasvavan, jäisin paljosta vielä paitsi. Tulevaisuuden haaveet ja unelmat vietäisiin kokonaan.

Voisin kuitenkin sanoa, että olen jo saanut unelmiani toteen tässä elämässä. Olen viettänyt paljon aikaa läheisteni kanssa. Minun ei tarvisi surkutella ainakaan sitä asiaa. Kuitenkin mieleeni tuli, kuinka silti voisin tehdä vieläkin enemmän, jotta huomioni olisi vielä enemmän siinä mikä oikeasti on tärkeää. Monesti asioita tulee kiireen keskellä pohdittua hyvin pintapuolisesti. Se, että ollaan saman katon alla ei ole kuitenkaan sama asia, kuin olla oikeasti yhdessä niin, että huomioi toisen vaikkapa sen puhelimen sijasta.

Liian usein nykypäivänä älylaitteet vie todella suuren osan huomiosta. Se on koukuttavaa ja tapahtuu ihan huomaamatta. Sosiaalinen kanssakäyminen kasvotusten on vähentynyt, kun kuulumisia näkee myös somen kautta.

Meidän perheessä on hyvin tarkat median käyttöajat lapsilla. Olen itsekin tietoisesti yrittänyt vähentää ja keskittyä vielä enemmän tähän hetkeen. En haluaisi miettiä viimeisinä hetkinä sitä kuinka olisin voinut somessa roikkumisen sijasta käyttää aikana paremminkin. Tottakai some myös antaa paljon hyvää, mutta on hyvä pitää mielessä mikä on kohtuullista. En kuitenkaan halua ottaa asiasta elämää suurempaa stressiä, mutta välillä on hyvä kuitenkin pysähtyä arvioimaan tilanne. 

Joskus pelkäsin "ikääntymistä", nyt se kuitenkin tuntuu hyvältä.

IG @m.hartikainen

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

Isänpäivä, yhtä tunteiden vuoristorataa

Eilen vietettiin isänpäivää, joka tänäkin vuonna oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Maailman onnellisin isä on myös samaan aikaan maailman suurimman ikävän edessä. Isänpäivänä juhlitaan isyyttä, tämä päivä on todella merkityksellinen ja tärkeä meidän perheelle. 

Meidän perheessä on vietettä isänpäivää jo useamman vuoden ajan. Isänpäivä sai kuitenkin uudenlaisen perinteen perheessämme vonna 2014. Siitä alkaen isänpäivää on vietetty ristiriitaisissa tunnelmissa. Tottakai kiitollisena jokaisesta lapsesta, mutta myös suuressa ikävässä. Koko tunteiden kirjo käy läpi mielen ja kehon, tämän päivän aikana.

"Erilainen" isänpäivä on tullut jo osaksi elämää, mutta se tuntuu silti joka vuosi raskaalta. Päivä on kuitenkin myös täynnä iloa ja rakkautta.

Aamu alkaa meillä, kuten aina. Kuopus heräsi aikaisin ja aloitin valmistelemaan aamupalaa ja kattausta. Pian heräsivät muutkin lapset ja tulivat auttamaan. Mieheni saa jäädä nukkumaan pidemmäksi aikaa.

Tänä vuonna teimme muta(täyte)kakun, täytettyjä croissanteja. Tarjolla oli myös leivoksia, tuoremehua ja tietenkin kahvia. Kun pöytä oli katettu, lapset menivät yhdessä herättämään isän ja olivat jo malttamattomina odottaneet lahjojen antamista.

Lasten tekemät kortit ja lahjat ovat aina niitä kaikkein parhaimpia. Niistä jää kauniit muistot talteen.

Syömisten jälkeen katselimme yhdessä koko perheen elokuvan. 

Siitä jatkui muutama pelikierros neidin tekemällä pelillä, jonka hän antoi lahjaksi isälle.

 

Perinteisiin myös kuuluu kynttilöiden sytyttäminen, tyttäremme haudalle. Tunteet on pinnassa, isä jää vielä hetkeksi meidän muiden lähtiessä.

Parempaa isää en voisi lapsilleni toivoa, en parempaa puolisoa rinnalleni kulkemaan. 

Olet täyttä kultaa, Ron ♡

IG @m.hartikainen

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen

Olet aina sydämessäni, pieni tyttäreni

Pyhäinpäivä on se päivä, kun voi nähdä tämän valtavan kauniin kynttilämeren hautausmaalla. Meillä onkin tapana käydä tyttäremme haudalla juuri silloin, kun on jo alkanut hämärtää. Silloin se on kauneimmillaan lukuisten kynttilöiden valaistessa.

Pyhäinpäivä on ollut aina meille tärkeä ja sen perinteet, jotka on säilynyt omasta lapsuudesta asti.

Pyhäinpäivän aattoilta tuntui raskaalta. Illalla mieli jälleen matkusti tyttäreni luo, hänen, joka ei saanutkaan jäädä tänne meidän kanssa. Toisinaan tuntuu niin epätodelliselta, että pieni tyttöni on jo tuonpuoleisessa. Muistot vyöryivät voimalla mieleeni ja itkin lohduttomasti.

Toisinaan pystyn puhumaan asiasta ja ajattelemaan tytärtäni ilman kyyneliä, mutta edelleenkään kyyneleet eivät katso aikaa eikä paikkaa. Ne tulevat välillä yllättäen, kun hän tulee mieleeni. Päiviä on helpompia ja on päiviä, jolloin huutoitken tyttäreni perään.

Niin pienen hetken sain sinut pitää. Vaalin näitä pieniä hetkiä, kallisarvoisia muistoja.

Kävimme myös kirkossa ja sytytimme jokainen vielä siellä kynttilän.

Jokaista edesmennyttä rakasta muistaen.

 Lumi-Lilja

Ikuisuuden side, joka punoutui ensihetkestä säikeeksi kahden elämän välille.

Kerran kiinni kasvanut ei enää irtoa.

Ei sammu rakkaus.

Kaikki on tallella sydämessä muistoissa.

Ikävä sinua, pieni tyttäreni ♡

Olet aina sydämessäni.

(ote Hanna Ekolan runosta)

IG @m.hartikainen

FB Art LilyKristin I M.Hartikainen