SOCIAL MEDIA

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Älä tuomitse vain siksi ettet ymmärrä pintaa syvemmälle

Kaikki mitä emme ymmärrä, ei ole syy tuomita.
On paljon asioita joita emme ymmärrä, mutta miksi se antaa niin monille syyn tuomita muita?
Kaikkea ei tarvitse tietenkään hyväksyä, mutta voisimme silti yrittää olla ymmärtäväisempiä.

Etenkin lapsiin liittyvissä asioissa on paljon aiheita joilla voimme tuomita muita.
Syyttää huonoiksi vanhemmiksi, koska toiset toimivat erilailla kuin valtavirta.

Kuitenkin siinä kohden kun lapsella on turvallinen elämä ja rakastava koti ei pitäisi olla kovin suuria asioita joista tuomita. Jokaisella kuitenkin on oma elämäntapa jota he elävät.

Maailmassa on niin paljon lapsia jotka kärsivät tälläkin hetkellä paljon enemmän kuin lapsi jota ei ihan joka ikinen vuoden päivä viedä ulos leikkimään vähintään kahdeksi tunniksi, lapsi jonka perhe ei syö tarpeeksi niitä kasviksia joka aterialla tai lapsi joka viedään päiväkotiin kun pienin tulokas saakin jäädä kotiin äidin kanssa.

Jokainen tavanomainen vanhempi varmasti osaa lukea aika hyvin omaa lastaan ja mikä hänelle on hyvä vaihtoehto kussakin tilanteessa. Toki virheitä meistä tekee aivan jokainen. Täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaa. Elämä vanhempana on jatkuvaa kasvamista ja opettelua omien lasten kanssa.

Se mikä on hyväksi omalle lapselle, ei välttämättä ole sitä toisen lapselle.

Osa vanhemmista ovat joutuneet tekemään todella raskaita päätöksiä omien lasten suhteen ja suurin osa niistä on myös sellaisia joista on helppo tuomita kun ei ymmärretä asiaa syvemmälle.

Vanhempi joka on luopunut lapsestaan on varmasti tehnyt yhden elämänsä vaikeimman päätöksen ja sen sijaan, että tätä aletaan tuomitsemaan voisi ihmiset edes yrittää olla ymmärtäväisiä.
Kuka luopuisi lapsestaan kevyin perustein, ei varmasti kukaan.

Onko helppo tuomita päihderiippuvainen vanhempi? No aivan varmasti.

Mutta miksi vanhempi joka osaa tunnistaa ongelmansa ja tietää ettei ole kykeneväinen huolehtimaan lapsestaan ja päättää luopua lapsesta tuomitaan? Eikö se ole juuri sitä suurta rakkautta lasta kohtaan, että hän saa paremman elämän muualta jos oma vanhempi ei sitä pysty tarjoamaan?

On paljon vanhempia jotka eivät osaa tai pysty tätä mahdollisuutta lapselleen antaa.

Tässä kohden mielestäni tämä on erittäin rakastava vaihtoehto vaikka ei millään tavoin helppo kenellekään. Varmasti voit olla samaa mieltä tästä kanssani?

Eikö tällaiselle vanhemmalla pitäisi antaa tukea päätöksessään kuin tuomita siitä, miten äiti voi antaa oman lapsensa pois?

Sitten päästäänkin siihen, että nyt tuomitaankin siitä miksi vanhempi on itse ajautunut päihderiippuvaiseksi ja on tällaisen asian äärellä, että lapsi joudutaan sijoittamaan muualle. Ihan omaa syytä?

Eihän kukaan päätä, että minusta tulee isona päihderiippuvainen. Elämässä on paljon asioita jotka saavat elämän sekaisin. Joillekin se on oma lapsuus josta traumat saavat alkunsa. Joillekin se voi tapahtua aikuisiällä eli ihan missä elämän vaiheessa tahansa.

On paljon asioita joita ihminen ei pysty käsittelemään yksin. Ihmisillä on erilaisiet valmiudet kohdata elämässään niitä suruja sekä vastoinkäymisiä. Se voi olla läheisen kuolema, se voi olla trauma lapsuudesta. Koettua väkivaltaa tai ihan mitä tahansa.

Kun mieli järkkyy ja vielä useastakin syystä niin tottakai ihminen toivoo mielenrauhaa. Toisille se voi olla asioiden sivuuttamista. Esimerkiksi toiset tekevät töitä johon suru ja ongelmat hukkuvat. Monesti kanssaihmisiltä on kuultu, että mene vain eteenpäin, älä murehdi. Oli se asia sitten mikä tahansa.

Eihän se niin mene. Silloin se vain kasvattaa pahaa oloa entisestään. Mitä pidemmän aikaa asiat ovat käsittelemättä, paha olo nostaa päätään entistä rajummin ja jossain kohden oireet muuttuvat fyysisiksi. Viimeistään vuosien kuluttua oireet muuttuvat masennukseksi, ahdistuneisuushäiriöksi, paniikkikohtauksiksi tai muuksi vastaavaksi.

Monesti vielä tässäkin kohden ajatellaan, että kyllä minä pärjään. Ei välttämättä haluta mennä lääkäriin tai jotkut ehkä häpeävät. Vaihtoehdoista se huonompi onkin sitten tarttua päihteisiin. Tottakai tämä tuo hetkellistä helpotusta henkiseen pahaan oloon. Pidemmän aikaa sen jatkuttua se vain pahentaa entisestään henkistä pahaa oloa.

Mikä neuvoksi? Ehkä siirrytään kovempiin päihteisiin ja kuvioon astuvat huumeet.
Takaisin ei niin vain enää päästäkään ja mitä pidemmälle ajaudutaan sen vaikempaa sieltä on varmastikin päästä takaisin.

Vieläkö tuomitset tämän päihderiippuvaisen äidin siitä, että hän luopuu lapsestaan?

Tätäkään asiaa ei tarvitse hyväksyä, mutta älä kuitenkaan tuomitse päätöstä jonka syitä et tiedä pintaa syvemmältä. Päätös ei ole varmastikaan eikä missään nimessä ole ollut helppo tämänkaltaisille vanhemmille, mutta varmasti oikea ratkaisu silloin kun eivät ole kykeneväisiä huolehtimaan lapsesta tai lapsistaan. Hyvä vanhempi pystyy tekemään tällaisen ratkaisun.

Parastahan olisi jos yksikään lapsi ei koskaan joutuisi kärsimään oman vanhemman tai vanhempiensa päihderiippuvuudesta tai mistään muustakaan traumaattisesta kokemuksesta, mutta valitettavasti näin ei ole.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herätti?


-Marjut-


Löydät minut facebookista:
Art LilyKristin I M.Hartikainen

Seurata voit myös instagramissa:
@m.hartikainen

YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen


























2 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Aleyna. Mukava kuulla, että voit samaistua ajatuksiini. Mukavaa kesää sinulle <3

      Poista