SOCIAL MEDIA

maanantai 18. toukokuuta 2020

Kauhistus vai helpotus. Taas arki uusiksi.


Koulut avattiin viime viikon lopuilla ja etäopetus päättyi. Miltä tuntuu? 
Ensimmäinen ajatus oli, että näin lyhyen ajan takia se olisi jokseenkin huono idea. Tietysti riippuen ihan kaupungista ja missä päin Suomea asutaan, vaihtelevat myös tartunnan mahdollisuudet. Se ei tietenkään poissulje sitä, etteikö tartuntaa saisi siellä, missä tartuntoja on vähemmän raportoitu.
Altistuneita sitten voikin olla ja onkin huomattavasti enemmän.

Aika ristiriitaiset tuntemukset, eikö? Jo ensimmäisinä päivinä on koululaisia ja henkilökuntaa laitettu karanteeniin, mutta osalla koulu jatkuu. Itse olen mennyt päivä kerrallaan ja sen hetken tietojen mukaan menty. Meillä lapset olivat tuon kaksi kuukautta niin sanotusti neljän seinän sisällä, ilman kontakteja muihin. Kun päätös tuli, että koulut avataan, annoin meidän vanhimmalle lapselle luvan viettää aikaa ulkona parin kaverin kanssa muutamaa päivää ennen koulun alkua. Meidän tytöt onkin sitten viettäneet aikaa yhdessä.

Kouluun palaaminen ja kavereiden tapaaminen on ollut todella mahtavaa. Samalla myös meidän vanhempien tekeminen keveni "kotikoulun" osalta. Silti takaraivossa kytee ajatus, oliko tämä hyvä vai huono ratkaisu, että lapset jatkavat pari viikkoa koulua ennen kesälomaa. Se jäänee nähtäväksi, mutta toivotaan parasta.

Onneksi kesä on aivan nurkan takana ja aurinko auttaa jaksamaan hieman paremmin. Mietinkin monesti, että mitä jos korona olisi puhjennut alkusyksystä, juuri tuohon vuodenaikaan, kun alkaa olla pimeintä aikaa ja aurinkoa ei juuri näy. Onneksi ei, mutta olisi voinut olla kokonaan tulemattakin.

Vaikka koulut aukesivat ja kavereita voi nähdä hieman vapaammin, ei se kuitenkaan tarkoita, että palaamme normaali arkeen. Edelleen pidämme kiinni rajoituksista ja suosituksista. 

Millaisia ajatuksia tämä on herättänyt teissä muissa? Toki on vanhempia, joilla lapset ovat olleet lähiopetuksessa koulussa ja hoidossa, mutta nyt ovat jälleen lähes kaikki.

Mukavaa viikkoa!




sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vappu kotona


Tänä vappuna ei mentykään perinteiselle vappupiknikille, vaan pysyimme kotosalla.
Jo monen vuoden ajan tosiaan olemme käyneet perheen kanssa vappuisin piknikillä, jossa meillä on ollut mukana mansikoita, simaa, viinirypäleitä ja omatekemiä munkkeja. Tänä vuonna meiltä jäi myöskin munkkien paistaminen kokonaan ja meillä oli tarjolla erilaisia kaupan munkkeja. 

Instagramissa seuranneet ovatkin nähneet, että meillä on ollut maalausta kotona jo useamman päivän ajan, joten osa vapustakin meni seiniä maalatessa. Siksi myös ne munkitkin jäi paistamatta. Meillä on projektina maalata kaikki asunnon seinät.


Vappapallot kuitenkin kuului perinteisesti myös tähän vappuun. Vappupallot tytöille toi minun vanhemmat. Tytöt toivoivat yksisarvispalloja ja molemmille samanlaiset. Esikoinen ei ole enää muutamaan vuoteen palloista enää niin välittänyt, joten hän sai muuta tuliaisiksi. 



Maalaamisen ohella meidän vappuun kuului yhteinen aika perheen kanssa, pari lasten elokuvaa, hodareita ja herkkuja. Ulkoilua takapihalla ja leikkiä.


Miltä teidän vappu näytti tänä vuonna?

Aurinkoa uuteen viikkoon!


facebook:



keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Onko sitä koskaan oikeasti tyytyväinen?


Nähdäänkö hyvät asiat vasta, kun ne otetaan meiltä pois? Miksi aina tekee mieli sitä mitä ei voi saada tai saavuttaa? Tai jos sen saa, sitä ei enää näekään samassa valossa kuin silloin, kun siitä vasta haaveili. Mistä kumpuaa tämä tyytymättömyys vai onko se sitä sittenkään?

Onko se sittenkin vain se, joka saa meidät liikkeelle tässä elämässä, kun mikään ei riitä.
Mikä merkitys sillä mahtaa olla? Paljon kysymyksiä, joita olen pohtinut.

Tämän huomaa hyvin juuri nyt, kun poikkeustila rajoittaa meitä. Ennen oli aivan normaalia, että meillä on vapaus mennä, olla ja tehdä. Nyt se ei olekaan ihan niin. Nyt voi vain haaveilla siitä mitä meillä ennen oli, vapaus. Miten ne omat haaveet onkaan muuttuneet muutamien viikkojen aikana. Tämän hetken suurin haave ja harras toive on, että voisimme elää sitä elämää, joka meillä oli ennen koronaa. Ihan sitä tavallista arkea.

Juuri nyt en suunnittele matkoja minnekään, mutta kuinka ihanaa olisi juuri nyt mennä koko perheen kanssa vaikka Ikeaan syömään ja antaa nuorimpien lasten mennä leikkipaikkaan tunniksi temmeltämään. Katsella tavaratalossa kaikkea hömppää tai vaihtoehtoisesti istahtaa kahvi kupposen kanssa ja ihmetellä maailman menoa. Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.

Otimme lapset pois koulusta hieman ennen kuin tehtiin päätöksiä sulkea koko maan kouluja. Siitä asti lapset ovat olleet näkemättä ystäviään tai muitakaan läheisiä ja sama tietysti on pätenyt meihin vanhempiin. Sosiaalinen eristäytyminen on mennyt paremmin kuin uskoinkaan vaikka ei se helppoa ole ollut. Etenkin vanhimpien lasten vuoksi tämä harmittaa todella paljon. Lapset ovat kuitenkin sopeutuneet tilanteeseen yllättävänkin hyvin.

Pienen alkushokin jälkeen olen itsekin sopeutunut tilanteeseen hyvin vaikka moni asia arjessa on muuttunut. Kuitenkin koko ajan mietin milloin pääsemme palaamaan entiseen aikaan. Mihin kaikkeen olin tyytymätön silloin, ei sillä ole enää niin suurta merkitystä edes tässä hetkessä. Miksi sitten olin tyytymätön ja halusin niin kovasti jotain lisää?

Suurin taito olisikin nauttia kaikesta siitä mitä minulla tässä hetkessä jo on. Eikö niin? Minne tämä taito toisinaan aina katoaa ja siihen herää useimmiten vasta silloin, kun jotain tapahtuu.
Vaikka korona on tehnyt paljon pahaa, on se tehnyt myös hyvää. Tämä osoitti jälleen monille sen mikä omassa elämässä on tärkeintä. Sen, että on asioita joille ei kukaan mahda mitään ja ylinpäänsä muistutti jälleen elämän yllätyksellisyydestä. Kaikki voi muutta hetkessä.

Meidän kaikkien on täytynyt pysähtyä ja elää täysin tiedottomana siitä, miten elämä jatkuu tästä eteenpäin. Se on koskettanut meitä kaikkia. Kuinka monen tyytymättömyys vaihtuikin hetkessä pelkoon ja huoleen. Siinä hetkessä moni olisi varmasti halunnut palata omaan arkeensa ja osannut arvostaa sitä ehkä enemmän kuin koskaan ennen.

Toivon, että nämä ajatukset pysyvät mielessämme silloin, kun tunnemme tyytymättömyyttä elämään. Korostaen sitä, että näkisimme entistä enemmän niitä hyviä asioita, joita meillä on.










torstai 26. maaliskuuta 2020

Pysy kotona. Nyt ei ole oikea aika kapinoida vastaan.


Edelleen osa ihmisistä ajattelee ettei korona suositukset ja ohjeistukset kosketa heitä. Tällä hetkellä pitäisi välttää kaikenlaista kanssakäymistä ihmisten kanssa, mikä ei ole välttämätöntä. Silti edelleen näen joka ikinen päivä lapsia leikkimässä perheen ulkopuolisten kavereiden kanssa pihalla. Välillä isoissakin porukoissa. En voi käsittää vanhempien ajatusta siitä, että se olisi jotenkin ihan ok.

Eikö heitä huoleta lapsen, koko perheen ja muiden ympärillä olevien ihmisten terveys? Mikä tekee vanhemmista näin välinpitämättömiä? Ymmärrän kyllä, että ajat ovat nyt haasteellisia ja kuormitus on koventunut perheissä. Olemme kuitenkin kaikki tässä samassa tilanteessa. Aiemmin toki kerrottiin ettei korona tarttuisi oireettomana. Mutta etenkin nyt, kun tiedetään ettei se pidä paikkaansa, en käsitä tätä turhaa riskinottoa. Vaikka lapset olisi silminnähden terveitä, ei koskaan voi olla varma siitä, että kuka on mahdollisesti altistunut.

Myös osa vanhemmasta väestöstä on kapinoinut kovaa tätä suositusta vastaan, pysyä kotona.

Jokainen aikuinen ihminen, joka ottaa tietoisen riskin toimiakseen vastoin suosituksia, voisi ajatella omaa napaa pidemmälle. Jos et välitä itsestäsi, niin välitä edes muista. Toivon, että ymmärrät, että saatat omalla toiminnallasi saattaa ihmishenkiä vaaraan.

Tällä hetkellä taloudelliset menetykset ovat suuria, monia pelottaa tulevaisuus. Se on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Paljon puhutaan siitä, että joidenkin on vain pakko tehdä myös "välttämätöntä" työtä ihmisten parissa, jolla tukea mm.valtiota verorahoilla. Se on hyvä ajatus, mutta kun ihmishenkiä menetetään siinä menetetään entisestään myös niitä veronmaksajia, jos tältä kantilta sitä, joku haluaa ajatella. Itse ajattelen, että kuitenkin se ihmishenki ja terveys on niitä euroja tärkeämpi.

Tällä hetkellä meillä ei ole ulkona liikkumiskieltoa, mutta varmasti pian alkaa tulemaan enemmän rajoituksia tähänkin asiaan. Tätä edesauttaa etenkin se, että edellisistä suosituksista ei ole hyötyä jos esimerkiksi osa nuorista ja lapsista annetaan tavata toisiaan siitä huolimatta vaikka kouluja on suljettu/rajattu. Osa ikäihmisistä ei ymmärrä tai välitä. Nyt ei ole myöskään aika matkailla minnekään. Perjantaina tehdään ensimmäinen rajaus, kun uusimaa "suljetaan".

Toivon todella, että kaikki joilla on mahdollista noudattaa näitä suosituksia niin tekevät sen. Vältetään niitä ylimääräisiä kontakteja perheen ulkopuolisiin ihmisiin niin paljon kuin vain mahdollista. Olemme nyt kaikki oman mukavuusalueen ulkopuolella. Älä vaaranna kenenkään terveyttä tai henkeä oman mukavuudenhalun vuoksi.

Suuri kiitos kaikille kriittisillä aloilla työskentelevillä, jotka pitävät meistä huolta omankin terveytensä kustannuksella. Joten eikö meidän olisi tärkeää myös pitää heistä huolta noudattamalla sääntöjä ja ohjeistuksia. ♡








keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Arki uusiksi. Kotikoulua ja miehen kiireellinen leikkaus.


Viime postauksen jälkeen on tullut uusia toimenpiteitä koronan suhteen. Kouluja on nyt suljettu ja lähiopetus on rajattu vain kriittisillä aloilla olevien vanhempien 1.-3.luokkalaisille lapsille. Myös päiväkodit on auki pääsääntöisesti heille, joilla ei ole mahdollisuutta tehdä etätöitä.

Päätimme itse siirtyä kotikouluun, jo ennen kuin siitä oli ehditty tehdä päätöksiä. Kuten jo aiemmin kerroin, kuulun itse monilta osin riskiryhmään ja mieheni on odottanut kiireelliseen leikkaukseen pääsyä. Eilen hän kävi kirurgilla, jonka kanssa alustava leikkausaika sovittiin ensi viikolle. Tänään aamulla tuli kuitenkin puhelu, että mieheni leikkaus olisikin mahdollista jo heti huomenna. On helpottavaa, että leikkaus aikaistettiin vielä entisestään, niin ei tarvitse jännittää tilannetta enää kauempaa.

Viime viikonlopusta asti olemme olleet niin sanotusti, neljän seinän sisällä. Yksi aikuinen on hoitanut kaupassa käynnit ja olemme ulkoilleet ainoastaan oman perheen kesken. Oma piha on helpottanut tilannetta paljon. Halusimme pelata varman päälle ja pysyä terveinä, koska emme voineet olla varmoja milloin leikkaus tulee eteen.

Meillä oli ensimmäinen kotikoulupäivä maanantaina ja se on lähtenyt hyvin käyntiin niin 1.luokkalaisella, kuin myös 4.luokkalaisella. Kuopus on myös ollut mukana mm. askartelu tehtävissä tai hänelle on keksitty jokin oma pieni tehtävä, koska hän on myös kovin innokas osallistumaan.


Tämä korona tilanne vaikuttaa edelleen todella epätodelliselta. Toki asian on hyvin sisäistänyt ja tähän alkaa jo nyt hiljalleen tottua, kun alkujärkytys on hieman laantunut. Mutta on tämä kyllä jotain niin käsittämätöntä. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että mielummin yli- kuin alireagoidaan, ihan omassakin arjessa. Edelleen emme tiedä tästä viruksesta kaikkea ja juuri ne jälkitaudit on sellaisia, mitkä mietityttää ja paljon.

Edelleen suututtaa ihmiset, jotka vähättelevät koronan terveydellisiä vaikutuksia ja seuraamuksia. Ei tällaisiin toimenpiteisiin ryhdyttäisi jos kyse olisi jostakin lievästä ilmiöstä ja edelleen on sanomattakin selvää, että tartuntoja on mahdoton estää kokonaan, mutta sen hidastaminen on todella tärkeää. Pidetäänhän kiinni meille annetuista ohjeista.





perjantai 13. maaliskuuta 2020

Korona -Hysteriaa vai järkevää varautumista?


Eilen illalla saatiin jälleen uusia ohjeistuksia koronan varalle. Kouluja ja päiväkoteja ei lähdetty vielä sulkemaan koko maassa, mutta esimerkiksi meidän lasten harrastetoiminta on nyt jäissä jonkin aikaa. Monet tapahtumat on myös ymmärrettävästi siirretty tai peruttu kokonaan.

Paljon on uutisoitu ja keskusteltu ihmisten hamstraamisesta kaupoista. Jonkun mielestä se on järkevää, mikä toisen mielestä on turhaa tai ei niin tarpeellista. Siinä mielessä se voi olla hyvä, että ostamalla kerralla enemmän, ei tarvitse käydä useasti kaupassa. On kuitenkin hyvä pitää mielessä muut kanssaihmiset, jotka myös tarvitsevat samoja asioita.

Olen edelleen kovin hämilläni tästä tilanteesta kuten varmasti moni muukin. En ole hysteerinen tai kovin pelokas, mutta kyllä tämä alkaa mielessä pyörimään entistä enemmän. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi yli- kuin alireagoida. Pidetään erittäin hyvä huoli hygieniasta ja käsiä pestään tiuhaan tahtiin. Vältetään turhaa oleskelua paikoissa, joissa on paljon ihmisiä.

Lasten puolesta varmasti jokainen vanhempi miettii asiaa enempi tai vähempi ja etenkin ne riskiryhmäperheet. Vaikka itse ei kuuluisi riskiryhmään on erittäin tärkeää huolehtia omalla toiminnallaan myös siitä, että ottaa huomioon riskiryhmäläiset ympärillään. Ei voi vain ajatella pelkästään itseään, ja jokaisella uskon olevan lähellä ihminen, joka kuuluu tähän ryhmään.

Myös jälkitaudit mietityttää paljon itseäni. En ole koronan jälkitaudeista kuullut vielä mitään, tiedetäänkö niitä edes. Esimerkiksi influenssan jälkitauteja ovat mm. keuhkokuume, joka voi johtaa sepsikseen ja jopa kuolemaan. Jotkut ovat verranneet koronaa myös tavalliseen influenssaan, johon sairastuu ja kuolee enemmän ihmisiä kuin koronaan, mutta influenssa ei kuormita samalla tavoin terveydenhuoltoa, kuin tämä vauhdilla leviävä korona.

Mikäli sairaalaosastot- ja tehohoito täyttyy korona potilaista, se viä samalla kaikilta muilta tilaa sairastumisien tai onnettomuuksien sattuessa. Kuka tahansa meistä voi joutua sairaala- tai tehohoidon tarpeeseen. Mieheni odottaa tällä hetkellä kiireellistä leikkausta ja en tietenkään voi olla miettimättä miten tämä korona vaikuttaa tähän. Millainen mahdollinen yhdistelmä tästä voi syntyä. Kuulun itse myös riskiryhmään, joka myös hieman huolettaa. Etenkin koska sairauden hoito ei ole tällä hetkellä täysin tasapainossa ja odotan edelleen pääsyä keuhkopolille.

Mitä enemmän pystytään hidastamaan epidemien leviämistä, niin voisimme välttää sairaaloiden/terveydenhuollon yhtäaikaisen kuormittumisen, kun tapaukset tulisi enemmän ripotellen.

Peruimme myös esikoisen kaverisynttärit, jotka olisi vietetty toisaalla kuin kotona. Halusimme minimoida riskin itsemme kuin myös muiden osalta. Syntymäpäivät järjestetään sitten uudelleen, kun tilanne on parempi. Juhlat oli varattu jo kuukausia aiemmin ja niitä oli kovasti odotettu, mutta kaikkien terveys edellä ennen kaikkea. 

Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme!