On ollut todella tyrmistyttävää lukea Sysmän yhtenäiskouluun liittyvästä uutisoinnista. Varmasti moni muukin on hieraissut silmiään lukiessaan kyseisen koulun rehtorin antamaa haastattelua. En voi käsittää, miten väärällä alalla ihminen voi olla. Miten koulun rehtori voi heittää ilmoille syytöksiä kiusattuja kohtaan ja näin törkeillä puheilla?
Rehtori sanoi joidenkin lasten jopa kerjäävän kiusatuksi tulemista esimerkiksi pukeutumisensa vuoksi, jonka hän mainitsi olevan "hutsahtava" johon kaverit voivat todeta: -Sähän näytät ihan huoralta, hän totesi. Rehtori sanoi sen myös tavallaan olevan loukkaus, mutta kun siltä hän näyttää ja naurahtaa.
Miten niin tavallaan loukkaus? Sehän on ja todella loukkaavaa onkin.
Hän kummasteli joidenkin oppilaiden tarvetta korostaa erilaisuuttaan ja näin he itse aiheuttavat närkästystä tai jopa pelkoa muissa oppilaissa ja tulevat siten kiusatuiksi. Jutussa mainittiin myös, että seksuaalisen suuntaumisen korostominen esimerkiksi pukeutumisella olisi yksi kiusatuksi tulemisen syy. Tällaisilla puheilla rehtori antaa tavallaan synnin päästön kiusaajille ja luvan kiusaamiselle sekä edistää pahoinvointia kouluyhteisössä.
Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Itseäni mietityttää myös sekin seikka, että mikä saa osan lapsista ja nuorista kiusaamaan muita esimerkiksi erilaisuudesta.
On rohkeaa uskaltaa olla erilainen kuin muut. Enemmän pitäisi juurikin kannustaa lapsia ja nuoria olemaan omanlaisiaan. Samalla pitäisi opettaa ne omatkin lapset pitämään erilaisuutta hyväksyttävänä asiana. Jos lapsi ihmettelee tai miettii erilaisuutta siitä voidaan kertoa, silloin sellainen asia ei aiheuta ihmetystä tai pelkoa.
Moni lapsi sekä nuori etsii itseään ja kokeilee erilaisia tyylejä liittyen esimerkiksi vaikka siihen pukeutumiseen. Nuorille tulee myös paljon ajatuksia omasta seksuaalisesta suuntautumisesta eikä siinä ole mitään kummallista. Joku on voinut tietää oman suuntautumisen jo lapsena ja toinen vasta sitten vähän myöhemmin.
Koulussa aikuisen pitäisi olla se turvallinen aikuinen jolle voi kertoa kiusaamisesta ilman, että tulee syytetyksi itse omasta kiusaamisestaan. Tai tulee vähätellyksi kokemastaan.
Paljon painettiin nuorten niskaan vastuuta kiusatuksi tulemisesta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Mikään ei anna lupaa toisen kiusaamiseen, ei henkiseen eikä fyysiseen.
Tapauksessa ilmeni myös opettajien puolelta lasten kiusaamisen vähättelyä ja lasten eriarvoistamista.
Jokaisella lapsella on perusopetuksessa oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Oikeus yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.
Kiusaaminen jättää jäljet aina.
Itse kannan kiusaamisen jälkiä vieläkin. Vaikka suurimmat haavat ovat sulkeutuneet,
arvet pysyvät varmasti aina. Omalla kohdallani kiusaaminen on johtanut mm. syömishäiriöön sekä aiheuttanut masennusta ja ahdistusta.
Pitäisi miettiä myös lapsia ja nuoria jotka kiusaavat. Mitä kaikkea sen takana on. Mistä johtuu heidän oma paha olo jonka he kaatavat muiden päälle.
Koskaan ei pidä vähätellä kenenkään pahaa oloa eikä kiusaamista!
-Marjut-
Blogi facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa myös instagramissa:
@m.hartikainen
ARVONTA instagram tililläni @m.hartikainen
15.1.2019 asti!
YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Rehtori sanoi joidenkin lasten jopa kerjäävän kiusatuksi tulemista esimerkiksi pukeutumisensa vuoksi, jonka hän mainitsi olevan "hutsahtava" johon kaverit voivat todeta: -Sähän näytät ihan huoralta, hän totesi. Rehtori sanoi sen myös tavallaan olevan loukkaus, mutta kun siltä hän näyttää ja naurahtaa.
Miten niin tavallaan loukkaus? Sehän on ja todella loukkaavaa onkin.
Hän kummasteli joidenkin oppilaiden tarvetta korostaa erilaisuuttaan ja näin he itse aiheuttavat närkästystä tai jopa pelkoa muissa oppilaissa ja tulevat siten kiusatuiksi. Jutussa mainittiin myös, että seksuaalisen suuntaumisen korostominen esimerkiksi pukeutumisella olisi yksi kiusatuksi tulemisen syy. Tällaisilla puheilla rehtori antaa tavallaan synnin päästön kiusaajille ja luvan kiusaamiselle sekä edistää pahoinvointia kouluyhteisössä.
Jokaisella on tarve tulla nähdyksi ja hyväksytyksi. Itseäni mietityttää myös sekin seikka, että mikä saa osan lapsista ja nuorista kiusaamaan muita esimerkiksi erilaisuudesta.
On rohkeaa uskaltaa olla erilainen kuin muut. Enemmän pitäisi juurikin kannustaa lapsia ja nuoria olemaan omanlaisiaan. Samalla pitäisi opettaa ne omatkin lapset pitämään erilaisuutta hyväksyttävänä asiana. Jos lapsi ihmettelee tai miettii erilaisuutta siitä voidaan kertoa, silloin sellainen asia ei aiheuta ihmetystä tai pelkoa.
Moni lapsi sekä nuori etsii itseään ja kokeilee erilaisia tyylejä liittyen esimerkiksi vaikka siihen pukeutumiseen. Nuorille tulee myös paljon ajatuksia omasta seksuaalisesta suuntautumisesta eikä siinä ole mitään kummallista. Joku on voinut tietää oman suuntautumisen jo lapsena ja toinen vasta sitten vähän myöhemmin.
Koulussa aikuisen pitäisi olla se turvallinen aikuinen jolle voi kertoa kiusaamisesta ilman, että tulee syytetyksi itse omasta kiusaamisestaan. Tai tulee vähätellyksi kokemastaan.
Paljon painettiin nuorten niskaan vastuuta kiusatuksi tulemisesta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun vika. Mikään ei anna lupaa toisen kiusaamiseen, ei henkiseen eikä fyysiseen.
Tapauksessa ilmeni myös opettajien puolelta lasten kiusaamisen vähättelyä ja lasten eriarvoistamista.
Jokaisella lapsella on perusopetuksessa oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Oikeus yhdenvertaiseen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä.
Kiusaaminen jättää jäljet aina.
Itse kannan kiusaamisen jälkiä vieläkin. Vaikka suurimmat haavat ovat sulkeutuneet,
arvet pysyvät varmasti aina. Omalla kohdallani kiusaaminen on johtanut mm. syömishäiriöön sekä aiheuttanut masennusta ja ahdistusta.
Pitäisi miettiä myös lapsia ja nuoria jotka kiusaavat. Mitä kaikkea sen takana on. Mistä johtuu heidän oma paha olo jonka he kaatavat muiden päälle.
Koskaan ei pidä vähätellä kenenkään pahaa oloa eikä kiusaamista!
-Marjut-
Blogi facebookissa:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Seuraa myös instagramissa:
@m.hartikainen
ARVONTA instagram tililläni @m.hartikainen
15.1.2019 asti!
YouTube:
Art LilyKristin I M.Hartikainen
Laitan tähän lainauksen ystäväni facebook päivityksestä, jonka hän julkaisi näiden kohujen takia ja soveltuu hyvin tähän sunkin tekstiin. Hän on siis itse opettajana erikoisluokalle muistaakseni.
VastaaPoistaSomessa pyörii nyt aika paljon noita uutisointeja kiusaamisesta ja siitä, että "opettajat eivät tee mitään".
Nää on vaikeita asioita. Kollega sanoi kerran, että on sama asia vaatia opettajaa lopettamaan koulukiusaaminen maailmasta, kuin pyytää poliisia poistamaan rikollisuus maailmasta, ja allekirjoitan tän täysin.
Ihmiset kokevat asioita eri tavoilla. Joku kokee tulleensa julmasti kiusatuksi, ja kiusaaja kokee saman asian leikiksi. Ja ihan aidosti tilanne voi olla tämä. Myös mä olen saanut vanhemmilta viestejä, että en ole puuttunut kiusaamiseen. Mä en näe kaikkia tilanteita, mulle ei kerrota kaikesta. Jokainen vanhempi on tilanteesta riippumatta oman lapsensa puolella, mikä on normaalia, inhimillistä ja oikein.
Maailma ei ole mustavalkoinen. Kiusaajat ovat myös usein kiusattuja ja toisinpäin. Mun luokassa nälvitään eri tyyppejä eri tilanteissa ja eri päivinä.
Silti, mä ratkon kiusaamistilanteita ihan joka ikisenä päivänä. Pelkästään tänään ollaan tapeltu nimittelystä, keskarin näyttämisestä ja käsiksi käymisestä. Yksi oppitunti vielä jäljellä, ei varmana ilman jotain draamaa.
Ihminen ei ole koskaan valmis, eivätkä varsinkaan ole lapsen tai teinin aivot. Empatia rakentuu pikkuhiljaa kohti aikuisuutta: kusipäiset, ihanat teinit eivät myöskään oikeasti voi kuohunnalleen mitään. Teinit tulevat myös hyvin erilaisista taustoista, eikä heitä voi siitä syyttää.
Somessa tappelevat aikuiset eivät myöskään ole hyvä esimerkki.
Puututaan, minkä voidaan, ja ollaan myös kaikkia kohtaan armollisia ja ystävällisiä, eli näytetään sitä esimerkkiä.
Kiitos kommentistasi Ninni.
PoistaItse en näe asiaa ehkä ihan noinkaan. En tietenkään vaatisi, opettajia lopettamaan kiusaamista maailmasta. Kiusaamista on aina ollut ja varmasti tulee olemaan. Mutta se mikä on tärkeää myös opettajien huomioida on se, että kenenkään pahaa oloa tai kiusaamista ei missään nimessä saa vähätellä eikä varsinkaan sallia sitä. On myös totta, että toinen voi kokea kiusaamisen eritavoin kuin kiusaaja, mutta tässäkään tilanteessa kenelläkään ei ole oikeutta sanoa tai vähätellä mitä toinen tuntee ja mitä ei.
Se tunne on todellista kiusatulla vaikka se toisen silmissä ei niin kamalaa olisikaan. Erilaisuuden hyväksyminen on avainasemassa. Tästä tulisi puhua kotona ja myöskin vanhemman omat asenteet tarttuvat myös lapseen.
On totta, että kiusatut voivat olla myös kiusaajia. Tässä siis pitäisi osata myös tulkita lasten ja nuorten pahaa oloa ja puuttua siihen. Olla oikeasti kiinnostuneita miten lapsella tai nuorella menee koulussa sekä kotona. Kiusaaminen voi esimerkiksi olla oire henkisestä pahoinvoinnista tai kokemuksesta ettei tule huomatuksi. Sosiaaliset- ja tunne-elämäntaidot ovat vielä kehittymässä ja aikuisen tehtävä on tukea.
Itse en ole joutunut tilanteeseen omien lasten kohdalla, että esimerkiksi opettaja olisi vähetellyt tai muutoinkaan ollut asiaton.