Minäkö elän unelmaa?
Sain hetki sitten tuntemattomalta taholta viestin jossa hän totesi minun elävän unelmaa.
Ensimmäiset ajatukset olivat, että miten kukaan voi sanoa minulle noin. Eihän tämä ihminen edes tunne minua henkilökohtaisesti. Elämästäni voi saada pieniä viitteitä lukemalla blogiani sekä seuraamalla somekanaviani, mutta sekin on vain pintaraapaisu kokonaisesta elämästäni.
Jokaisella on varmasti oma mielipide minustakin sen perusteella minkä näkevät ja lukevat.
Olen hyvin avoin, mutta pinnan alla on paljon. On paljon asioita joista haluaisin vielä kertoa ja avata vieläkin enemmän, mutta kyse ei ole vain omasta elämästäni joten en voi sitä tehdä.
Etenkin silloin kun joku sanoo minun elävän unelmaa, tekisi mieli huutaa ja ehkä itkeäkin.
Jos joku väittää elämäni olevan unelmaa, on todella väärässä. Kumpa vain voisin kertoa.
Kun olin pyöritellyt ajatusta hieman pidempään, osasin jo ajatella hieman toisin.
Kyllä, voisin myös sanoa eläväni unelmaa. Minulla on monta asiaa elämässäni jotka saavat minut onnelliseksi ja olen saanut paljon enemmän kuin olisin uskaltanut unelmoida.
Minulla on lapset joita minun ei pitänyt olla välttämättä mahdollista saada koskaan. Minulla on mies joka on minulle hyvä, välittävä ja rehellinen. Olen saanut paljon apua helvetilliseen sairauteeni ja siltäkin osin elämäni on viime vuosina ollut hieman parempaa. Takapakkia tulee siinäkin asiassa toisinaan, mutta eteenpäin on menty.
Miehelläni on sairaus joka yltyi pahemmaksi reilu neljä vuotta sitten ja sen kanssa taistelemme myös päivittäin. Hän on ollut siitä asti myös täysin työkyvytön. Meillä oli paljon unelmia tulevaisuudesta, mutta ne on saanut jäädä ainakin toistaiseksi. Olemme kokeneet lukuisia vastoinkäymisiä ja suurin kriisi on lapsemme kuolema. Elämä on muuttunut isosti monen monta kertaa ja aina on pitänyt opetella elämään erilaista elämää johon oli totuttu. Perusluottamus elämään on ollut koetuksella, mutta vieläkin jaksetaan uskoa aina hieman parempaan huomiseen.
Tämä kaikki on tehnyt meistä aina vain vahvempia.
Vieläkö kuulostaa unelma elämältä? Eihän sitä edelleenkään voi ulkopuolinen sanoa, paljon on edelleen pinnan alla. Voisin itse vastata kysymykseen, elänkö unelmaa? Kaikesta huolimatta voisin sanoa, kyllä. Minulle on annettu paljon, monta unelmaa toteutumatta ja monen asian kanssa jatkamme kamppailua. Kuitenkin se suurin unelma on ollut saada perhe ja lapsia. Meillä on (vuokra)katto pään päällä ja kaikki elämän perusedelletykset ovat kunnossa. Ruokaa on ja vaatteet päällä. Välillä vähän enemmänkin.
Paljon on kiinni näetkö sinä oman elämäsi unelman ja elätkö sitä täysillä vai keskitytkö siihen mitä sinulla ei ole.
-Marjut-
Blogini löytyy facebookista:
Seurata voit myös instagramissa:
ARVONTA instagram tililläni 15.1.2019 asti!
YouTube:
Niinhän se on, että se mitä blogissa näkyy, on vain pintaraapaisu, jonka alle piiloutuu paljon muutakin - kokonainen elämä valoineen ja varjoineen. Tietenkin blogeja on erilaisia. Siinä missä yksi bloggaa juurikin niistä kipupisteistä tai perhearjen hankalista haasteista, toinen voikin keskittyä vaikkapa sisustusaiheisiin. Ja arvaahan sen, kumpaako lukijat ehkä pitävät "unelmaa" elävänä tyyppinä.
VastaaPoistaMinusta on yleisesti ottaen hyvä, että blogeissa avataan oikeaa elämää ja sen haasteita. Jos blogit olisivat pelkkää kiiltokuvaa, ei olisi myöskään aitoa kosketuspintaa. Joka kerran, kun raottaa oman elämänsä kipupisteitä, ottaa riskin tulla haavoitetuksi. Mutta myös antaa lukijoille jotain sellaista, johon kuka tahansa voi samaistua omien haasteidensa kanssa.
Teillä on ollut paljon vastoinkäymisiä. Silti olette yhdessä ja selvästi uskotte toisiinne. Se on paljon se - varsinkin lapsiarjessa. Mahdollisimman hyvää alkanutta vuotta ja paljon onnen hetkiä! <3
Kiitos Tuula <3 Itse pidän juurikin oikean elämän tarinoista ja niitä haluan myös itse jakaa omasta elämästä. Niin ilot kuin surut. Hyvää alkanutta vuotta myös sinulle <3
Poista